Henri Seppä
TKY:n hallitus,
koulutuspoliittiset asiat
Auditointiryhmä korkeakoulujen arviointineuvostosta vieraili TKK:lla 21.-23.11. Kaikilla TKK:n toimijoilla oli tuolloin mahdollisuus kertoa, mitä mieltä he itse ovat laadunvarmistustyöstä. Opiskelijoita oli haastattelussa edustamassa viisi teekkaria. Haastattelutilanne itsessään oli rento. Käsiteltäviä asioita olivat mm. opiskelijoilta saatavat kurssipalautteet, kuinka kurssipalautetta hyödynnetään systemaattisin keinoin kursseja kehitettäessä ja miten opiskelijat ovat kokeneet tutoroinnin ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPSin. Jo aiemmin oli tiedossa, että näissä aiheissa on vaihtelevia käytäntöjä TKK:n sisällä. Tämän takia esimerkiksi onnistuneen opintosuunnitelman teko on kiinni yksilöstä itsestään. Sinällään valitettavaa, sillä onnistumiset ovat tällöin sattuman varaisia.
Henkilöstöä haastateltaessa heiltä kysyttiin, miten heitä heidän mielestään johdetaan. Vastaukset olivat vaihtelevia, ja kaikki eivät edes viitsineet vastata kysymykseen, koska kokivat, että johtamista ei TKK:lla ole. Onneksi johtaminen on ainakin tiedostettu kehittämiskohteeksi TKK:n laatukäsikirjan johtamista käsittelevän kappaleen ensimmäisessä lauseessa. Herää kysymys, miten tällainen johtamisen kehittäminen aiotaan ensinnäkin toteuttaa, ja toisekseen seurata toteutuksen tuloksia.
TKK:lla käynnistetään jatkuvasti hankkeita. Perusopetuksen saralla käynnistetään vuoden alusta kuusi kehittämishanketta. Näiden hankkeiden etenemistä esitellään opetuksen kehittämisen teemapäivässä, ja niistä kirjoitetaan lisäksi raportit, jotka ovat muidenkin yksikköjen käytettävissä. Hyvä ajatus. Yleensä hankkeiden tuloksena yksittäiset opetusyksiköt hyötyvät, mutta koko massaa ei osata palvella. Hankkeet jäävät hankkeiksi eivätkä pysyviksi käytännöiksi. Itse haluaisin nähdä tutoroinnin kehittämishankkeen, jossa tutorointi saadaan koko TKK:n tasolla toimivaksi, ja emme enää TKY:llä kuulisi kysymykseen "Tiedätkö kuka tutorisi on?" vastaukseksi "Siis mitä häh, mikä tutori?!"
Uskon vahvasti siihen, että onnistuneen tutoroinnin ja ISO-henkilötoiminnan kautta saamme myös perusopiskelijoiden läpäisyastetta nostettua. Emme siis ole opiskelijoita lävistämässä, mutta diplomi-insinöörejä pitäisi saada täältä pihalle. Oleellista ei ole lyhentää läpäisyaikaa, vaikka siitä julkisuudessa enemmän keskustellaan. Tällä hetkellä diplomi-insinöörejä valmistuu suhteessa aloittaneisiin 70 prosenttia. Pitkän aikavälin strategisena tavoitteena on nostaa valmistumisaste 90 prosenttiin.
Päästäänkö 90 prosentin tavoitteeseen rajoittein? Mielenkiintoisena tilastollisena yksityiskohtana bongasin, että ainoastaan LTY on onnistunut viimeisen kuuden vuoden aikana ylittämään perustutkintotavoitteensa, sekin vain kerran. Keskimäärin koko DI-koulutus on ollut tavoitteestaan jäljessä 20 % vuosina 2001-2006.
Meidän täytyy toimia paremmin, jos 90 %:n tavoite halutaan saavuttaa. Massaa eivät palvele keinotekoiset rajoitteet esimerkiksi tutkintojen suoritusaikaan. Kun meillä on prosessi ja sen parametrit kunnossa, saamme aivan varmasti itsestään myös tutkintojen suoritusajat lyhyemmiksi ja samalla annetaan opiskelijoille parempi mahdollisuus soveltaa oppimaansa erilaisissa ympäristöissä.
Tulemme kaikki toimimaan erilaisissa ympäristöissä, joihin meidän pitää mukautua, nyt ja tulevaisuudessa. Taito soveltaa on avain kilpailukykyyn.
