Pääkirjoitus: Kandikin kelpaisi

Bolognan prosessi loi kahden syklin tutkintojärjestelmän, joka koostuu alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Kotimaassa kandidaatin tutkinto jää automaattisesti vain välivaiheeksi, kun opinto-oikeus riittää diplomi-insinööriksi asti. Kandidaatin koulutus TKK:lla rinnastetaan samantasoiseksi ammattikorkeakoulututkintojen kanssa.
Tämä on vanhanaikaista ajattelua. Eivät kandidaatit amiksia ole. He ovat vain istuneet vähemmän koulun penkillä. Kandidaatiksi valmistuneen teekkarin työelämään pätevöittävä osaaminen ei eroa välttämättä laadullisesti diplomi-insinöörin osaamisesta. Kysymys on pitkälti opintopisteiden määrästä, eikä tutkinnon sisältämien opintopisteiden riittävyyttä työelämän vaatimuksiin voi määritellä yleispätevästi.
Kandidaatin 180 opintopisteen jälkeen teekkarin on suoritettava vielä 120 opintopistettä valmistuakseen diplomi-insinööriksi. Sitkeästi kandin tutkielmaan liittyy käsitys siitä, että se olisi vain harjoitustyö. Mikä erottaa harjoitustyön opinnäytetyöstä? Eroaako diplomityö kanditutkielmasta muutenkin kuin vain aineiston määrässä?
Olisi varmasti yhteiskunnan, korkeakoulun, yritysten ja teekkarien yhteisen edun mukaista, jos kandidaatilla olisi aito mahdollisuus sijoittua työelämään. Jos tarvetta ilmenisi, kandidaatti voisi jatkaa vielä diplomi-insinööriksi, mutta sen ei tarvitsisi olla käytännössä pakollista.
Täytyy muistaa, että suuri osa teekkareista opiskelee saadakseen koulutusta vastaavan työpaikan. Jos työpaikan ja koulutuksen vastaavuus on jäänne kaksivaiheista tutkintoa edeltäneestä aikakaudesta, silloin myös työpaikkojen ja yhteiskunnan vaatimusten täytyy muuttua.

Janne Luotola