 |
 |
Marko Tiikkaja ja Janne Liesivaara
kamppailevat finaalipaikasta subbuteossa. |
|
Mikä on urheilullisin laji?
Shuuf, shuuf, shuuf. Keski-Espoon koulun aula täyttyy suhisevista äänistä Suomen ensimmäisessä pöytäurheilulajien suurtapahtumassa, kun kymmenet pelaajat liikuttelevat pöytäjääkiekkopelin tikkuja.
Pöytäjääkiekossa kisaillaan viikonlopun aikana Suomen mestaruudesta. Mutta jos kolme lajia laitetaan kilpailemaan keskenään, mikä niistä vie voiton: perinteinen pöytäjalkapallo, sormin näpäyteltävä pöytäjalkapallo subbuteo vai pöytäjääkiekko?
Kaikki tuntuvat pelaavan aulassa. Tai melkein kaikki. Konsta Jukka vääntelee rubikinkuutiota pelipöydän vieressä ja seuraa samalla, miten kaverien jääkiekkomatsi etenee. "Aion osallistua itse avoimeen sarjaan", Jukka vakuuttaa pelihalujaan. "Tässä pelataan ensin tulokassarjaa."
Rubikinkuution käänteleminen sujuu samaan aikaan puhumisen kanssa. "Olen aina tykännyt kaikenlaisesta, mikä vaatii sorminäppäryyttä", Jukka kertoo. Sen takia pöytäjääkiekko on mielilaji.
Sormien lisäksi pelaaminen ottaa selkään ja jalkoihin. "Yhtä lailla kaksipäiväiset kisat vaativat kuntoa kuin mikä tahansa laji", Jukka pohtii. Hän on kokeillut pikaisesti muita pöytäpelejä mutta ei keksi niistä mitään moitittavaa. "Varmaan se menee niin, että se asia, minkä oppii, tulee mielenkiintoiseksi."
Kohteliaita nuo pöytäjääkiekkoilijat, ei pahaa sanaa kilpailevista lajeista. Löytyisikö subbuteojalkapalloilijoiden joukosta enemmän adrenaliinia?
Jalkapalloilijat on ahdettu aulan sijasta luokkahuoneeseen. Kaksi pelaajaa kiertelee vihreällä tekonurmella päällystettyä pelipöytää ja tuijottaa sitä herkeämättä. SM-ranking-osakilpailun semifinaalipeli Marko Tiikkajan ja Janne Liesivaaran välillä on vielä nolla-nolla. Hallitseva Suomen mestari Mika Tuuri katselee peliä vierestä, hän on tippunut tasan päättyneen ottelun jälkeen arvonnassa.
"Kyllä tämä on urheilua", Tuuri sanoo subbuteosta. "Pelaajat suhtautuvat siihen hyvin vakavissaan, ja tiedän, että esimerkiksi italialaiset saavat palkkaakin MM-kisoissa." Tuurin mielestä subbuteo päihittää muut pöytäpelit. "Ne ovat mekaanisia. Tässä kaikki on kiinni sormitekniikasta ja hermojen hallinnasta."
Jätetään kaksinkamppailu kesken ja siirrytään kolmannen lajin, perinteisen pöytäjalkapallon pariin. Sitäkin pelataan luokkahuoneessa.
Viitisen vuotta pöytäjalkapalloa harrastanut Leila Hamhoum pitää juuri lepotaukoa. "Tulin juuri tänään siihen tulokseen, että tämä on urheilua. Ekan pelin jälkeen tuli niin hiki!" Muut pöytäpelit eivät saa naista innostumaan. Subbuteon säännöt vaikuttavat Hamhoumista sen verran monimutkaisilta, että se ei innosta aloittamaan peliä. Jääkiekkopeliä hän taas pitää liian heppoisena. "Tässä saa riuhtoa ihan kunnolla." Totta, pöytä on jääkiekkopöytää paljon tukevampi.
Hamhoumin puhe riuhdonnan puolesta kerää pisteitä, mutta tilanne kolmen lajin kesken on edelleen ratkaisematta. Palataan takaisin subbuteon semifinaaliin. Peli on juuri ratkennut, Janne Liesivaara on voittanut 2-1. Mies istuu tuolilla ja odottaa finaalien alkamista. Hänenkin mielestään subbuteoa voi pitää urheiluna. "Jos joku on sitä mieltä, että shakki on urheilua, niin sitten on tämäkin." Ja sitten Liesivaara pyyhkii hikeä otsaltaan. Bingo! Voittaja.
Hannele Okkonen
Suomen ensimmäinen pöytäurheilulajien suurtapahtuma järjestettiin Keski-Espoon koululla 17. - 18.1.2009.
