Luulopuheita

Salum Abdul-Rahman

Kirjoittaja harrastaa usein poikkitieteellistä kulttuuritoimintaa keskioluen äärellä.

Wapun lähestyessä teekkarit alkavat taas heräilemään kevään kiireistä. Nyt on hieno hetki huomata, että kurssikirjaakin pitäisi alkaa lukemaan, tai että jollekin kurssille on ilmestynyt pakollinen harjoitustyö, josta et syystä tai toisesta ole kuullutkaan. Pitää alkaa miettiä, miten Wapun tänä vuonna viettää: aseistautuneena haalarilla ja vappulehdillä Helsingin kaduilla ja firmojen auloissa, erinäisissä riennoissa kiltojen ja muiden yhdistysten kanssa vaiko kiroillen Maarilla, kun koodi ei käänny tai harjoitustyöt eivät tunnu etenevän.

Wappuun liittyvä teekkarimytologia on huimaa. Joskus mietiskelen, kuiskailevatko humanistit suljettujen oviensa takana teekkarien wappuyönä uhraavan ihmislapsia jossain Otaniemen syövereissä teknologian alttarilla. Teekkari tai teknologian ylioppilas on kirosana, joka saa naiset juoksemaan baarissa karkuun peläten juttuja koodauksesta tai matematiikasta. Teekkari on matalaotsainen, kylmä ja epäsivistynyt. Toisaalta harva teekkarikaan jaksaa täysin avoimin silmin katsoa Helsingin yliopistoja; eräskin jaksoi valittaa teologeille tunnin aiheesta "tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä teologian alalla, koska jumalaa ei ole olemassa". Lukija varmaan itse hyvin tietää, miten niemessä puhutaan kyltereistä, humanisteista ja muista.

Sattuneesta syystä olen joutunut ajattelemaan ennakkoluuloja hieman useammin kuin moni kanssaopiskelijani. Ei sillä oikeastaan ole väliä, miten ihmisiä jaottelee eri ryhmiin, mutta aina tuntuu yhtä typerältä, kun joku tekee sinua koskevan olettamuksen pelkästään koulutusalan, ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Moni tietää varsin hyvin, että poikkeuksia on, tai että jokin myytti on oikeastaan valheellinen, mutta ylläpitää siitä johdettua stereotypiaa siitä huolimatta.

Innovaatioyliopisto ja innovaatioylioppilaskunta ovat taas nostaneet pintaan näitä ennakkoluuloja. Ihmiset pelkäävät menettävänsä jotain määrittelemätöntä, ja puolustusretoriikka vaatii muiden leimaamisen vanhoja stereotypioita hyödyntäen. Ei tietenkään virallisesti, mutta kuiskaillaan käytävillä.

Innovaatioyliopiston rahoitusratkaisuista huolimatta uskon, että poikkitieteellinen kanssakäyminen on rikastuttavaa. Kyseinen projekti on kuitenkin leimannut innovaatio-sanan niin pahasti, ettei sitäkään oikeastaan uskalla käyttää. Tänä wappuna olisi kiva, jos useampi teekkari voisi käydä ihan vain harjoituksen vuoksi juttelemassa jonkun tupsulakittoman kanssa, ihan mistä asiasta tahansa, ja kokeilla itse, miltä poikkitieteellinen keskustelu tuntuu. Jos joku juoksee karkuun tupsulakkiasi, anna sen juosta niin kauas kuin mahdollista ja lähde itse eri suuntaan.