Otaxin uutisryhmäpalvelu on kiehtova ilmiö — varsinkin ulkopuolisen
silmin. Nyyssineitsyt tutustui teekkariyhteisön ajatustenvaihtoareenaan ja
oppi, että siellä neuvotaan, nillitetään, solvataan, ostetaan, myydään, vaihdetaan,
tilitetään, pohditaan, runoillaan, tiedotetaan ja kiroillaan.
Teksti: Meri Laitinen
Kuvitus: Maija Fagerlund
Keskustelu- ja uutisryhmät (Usenet news), eli tuttavallisemmin nyyssit, ovat maailmanlaajuinen Internetissä tapahtuva viestinnän muoto, jossa kommunikointi tapahtuu tekstimuotoisten viestien, eli artikkeleiden, välityksellä. Viestejä voi lähettää joko anonyymisti tai omilla tunnistetiedoilla, ja ne ovat yleensä kaikkien luettavissa. Keskusteluryhmiä seurataan yleensä erilaisilla nyyssienlukuohjelmilla, joita ovat esimerkiksi pine, tin ja gnus, mutta niistä voidaan tehdä myös www-pohjaisia käyttöliittymiä, kuten ylioppilaskunnan Otax-palvelimella toimiva TKY webnews.
Ryhmiä Otaxin nyysseissä on yhteensä melkein 700, mutta läheskään kaikissa ei ole aktiviteettiä: yli kolmessasadassa ryhmässä viestejä on pyöreät nolla kappaletta. Suurin osa keskusteluista on keskittynyt opintoihin sekä Teekkarikylään ja TKY:n toimintaan liittyviin ryhmiin. Opintoryhmät on jaoteltu aiheittain tai kursseittain, ja yleisimmin niissä kysellään apua kurssitehtäviin, etsitään harkkaparia tai -ryhmää, ja tiedotetaan kursseihin liittyvistä käytännön asioista. Teekkarikylään ja ylioppilaskunnan toimintaan liittyvissä ryhmissä puolestaan urputetaan epäkohdista, tiedotetaan TKY:n ja kiltojen järjestämistä tapahtumista ja keskustellaan yleisesti esimerkiksi vaaleista ja teekkarikulttuurista.
Mistä nyysseissä puhutaan?
Ylivoimaisesti suosituin ryhmä viestien määrässä mitattuna on tky.teekkarikylä, mutta myös puhe.yleinen on vetänyt puoleensa runsaasti kommentoijia. Ryhmissä on puitu innokkaasti muun muassa parkkeerauskäytäntöjä, biletyksestä aiheutuvaa meluterroria, romuautojen ja -huonekalujen kohtaloa, valkoposkihanhien ja koirien jätöksiä, sokeritoukkien invaasiota ja roskaamista. Varsinkin koirankakka, heitteille jätetyt autot ja häiritsevät äänet naapurista tuntuvat olevan kestoaiheita vuodesta toiseen. Ehdottomasti kummallisin ryhmä on puolestaan huuhaa, jossa keskustelut liikkuvat usein todella absurdeissa ulottuvuuksissa. Yleensä huuhaa-ryhmässä kommentoidaan alun perin muualle postattuja viestejä, joissa on jotain hassua tai huomionarvoista. Etenkin kielivirheisiin puututaan mielellään.
Nyysseissä puututaan myös yhteiskunnallisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Esimerkiksi ryhmässä puhe.evoluutio alkoi kiivas keskustelu Jokelan koulusurmaajan Pekka-Eric Auvisen maailmankatsomuksesta alle vuorokausi tapahtumien jälkeen. Ryhmässä tky.yleinen, TKY:n tasa-arvo-ohjelmasta lähtenyt keskusteluketju johti erittäin syvällisiin pohdintoihin sukupuolikiintiöistä, naisten ja miesten aivojen eroavaisuuksista sekä sosiaalisen ja biologisen sukupuolikäsityksen suhteesta.
Opintoryhmissä keskustelu lienee asiallisinta: ryhmissä puidaan muun muassa kotitehtäviä, tenttejä ja harjoittelumahdollisuuksia. Usein apua saa esimerkiksi kurssiassareilta, jotka seuraavat nyyssejä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kohtalaisen vilkkaasti viestejä postaillaan myös toriryhmiin, joissa kirjat, tietokoneet, huonekalut, asunnot ja tapahtumaliput vaihtavat omistajaa. Ryhmissä järjestellään lisäksi kimppakyytejä kotipaikkakunnille ja metsästetään kadonneita tavaroita. Nyysseissä siis vaihdetaan paitsi mielipiteitä, myös hyödyllistä informaatiota: kadonnut lompakko kohtaa omistajansa ja lannistunut koodaaja saa apua kurssikavereilta.
Nyyssiguru kertoo
Nyysseihin ja nyyssilegendoihin tutustuessani nousi toistuvasti esiin nimi Jukka K. Korpela. Kuka on tuo kaikkialla läsnä oleva mies, joka
myös Yuccana tunnetaan?
Jukka Korpela on tietokirjailija, kielenhuollon ekspertti ja tunnettu nettipersoona. Hän työskenteli pitkään TKK:n ATK-keskuksessa, ja on kirjoittanut verkkoon lukuisia kieleen ja viestintään liittyviä sivustoja, kuten Nyysioppaan, joka sisältää kaiken kuviteltavissa olevan tiedon uutisryhmien käytöstä. Kukapa olisi pätevämpi kertomaan, mistä nyysseissä oikeastaan on kyse.
Korpela perehdyttää tietämätöntä ensin nyyssien historiaan: "Nyyssit järjestelmänä syntyivät vuonna 1984, jos raja vedetään NNTP-protokollan määrittelyyn. Alkuperäinen idea on muutamaa vuotta vanhempi, 1980-luvun alusta. Otaxin synnystä minulla ei ole selvää muistikuvaa, mutta jo 1980-luvulla se tapahtui", hän valaisee.
Entä millainen on Korpelan oma nyyssihistoria? "Aikoinaan seurasin Otaxissa eniten tietotekniikan alaan kuuluvia ryhmiä, ja muistikuvani on, että keskustelu oli asiantuntevaa ja asiallista, joskin jo silloin niin sanotut atk-sodat — kuten kohkaaminen eri järjestelmien ja ohjelmien paremmuudesta — löivät joskus läpi. Aika paljon siellä oli ihan arkista atk-ongelmien käsittelyä, aivan yksinkertaisista peruskäytön ongelmista ohjelmoinnin hienouksiin. Nyyssejä seuraan kyllä edelleen aktiivisesti, joskaan en juurikaan Otaxin nyyssejä, paitsi huuhaa-laaturyhmää", Korpela kertoo.
Keskusteluryhmien taso vaihtelee melko lailla, varsinkin jos puhutaan nyysseistä laajemmin: toisissa ryhmissä keskustellaan asiallisesti, kun toisissa meno yltyy varsin ilkeämieliseksi herjaamiseksi. Millaista on Korpelan mielestä hyvä nyyssikirjoittelu?
"Parhaimmillaan se on hyvinkin eri lähtökohdista tulevien ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, jossa on tarjolla uutta tietoa, oivaltavia näkemyksiä ja hervotonta huumoria. Valitettavasti sellainen toimii useinkin suhteellisen pienen vakiokirjoittajien, "regulars", joukon varassa. Siipeilijöitä on usein paljonkin, mutta jos vakiojoukosta muutama jää pois, esimerkiksi häirintään kyllästyneenä, keskusteluryhmän taso tai aktiivisuus voi romahtaa. Otaxista muistan myös kiihkeitä väittelyitä, jotka nyt tuntuvat kuuluvan johonkin kadonneeseen maailmaan. Silloin nimittäin otettiin asioista yhteen rajustikin, mutta aika harvoin mentiin henkilökohtaisuuksiin.
Asiakeskeinen kirjoittelu kansainvälisissä ryhmissä on parhaimmillaan ollut hyvin korkeatasoista, koska käytettävissä on ollut FAQ-listoja usein kysytyistä kysymyksistä eikä samoja aiheita tarvitse kaluta yhä uudestaan, vaan voidaan mennä eteenpäin ja tarttua vaikeisiinkin aiheisiin. Tässä on kyllä jo usean vuoden ajan menty taaksepäin: FAQ-listojen tekeminen on vähentynyt, ja olemassa olevat listat ovat usein jo toivottoman vanhentuneita."
Korpelan Nyysioppaasta löytyy oma lukunsa nyysietiketille. Mitkä ovat keskusteluryhmien ärsyttävimmät mokat ja maneerit?
"Viime aikoina tahallinen silmitön häiriköinti on muodostunut siinä määrin rasittavaksi esimerkiksi sfnetissä, että tavanomaisia etikettivirheitä ei oikein tee mieli edes mainita niiden rinnalla. Lisäksi ajan olon oppii välttämään kirjoittajia, jotka rikkovat etikettiä ja hyviä tapoja kaikista neuvoista huolimatta, joten virheistä ei niin ärsyynny. Näin ollen ärsyttävimmäksi jää sellainen kirjoittelu, jossa on jonkinlaista asiaa takana: kirjoittaja ei osoita pahantahtoisuutta, mutta esiintyy tyhmästi. Esimerkiksi lainaa koko kommentoitavan viestin ja kirjoittaa oman kommenttinsa niin, ettei näy, mitä hän kommentoi, tai harrastaa rasittavia maneereita, vaikka niistä on huomautettu moneen kertaan. Ärsyttävintä on tällöin se, ettei tiedä, pitäisikö hänen viestinsä ruveta suodattamaan pois vai ei", Korpela kertoo.
Useita vuosikymmeniä nyyssejä seuranneena Korpela osaa antaa arvionsa myös Otaniemen omasta keskustelukanavasta. Miltä uusi TKY webnews -palvelu näyttää nettikonkarin silmin?
"Web-pohjaiseksi käyttöliittymäksi se vaikuttaa aika asialliselta. Tosin tällaista voi kunnolla arvioida vasta, kun aineistoa on kertynyt enemmän. Palvelu lienee rakennettu valmiin ohjelmiston varaan, edes kääntämättä sen käyttöliittymän tekstejä. Ei siis erityisen omaperäistä, eikä vanhan tee-se-itse-hengen mukaista, mutta paljon huonomminkin
tällaisia asioita on tehty.
Sisällössä pistää silmään, että ilmeisesti keskustelu on aika tavalla keskittynyt opintoaiheisiin ryhmiin, ja ns. vapaamman keskustelun ryhmät ovat tainneet enimmäkseen näivettyä. Tätä voi tietysti pitää sekä hyvänä että huonona asiana. Ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus, että vapaampaa keskustelua harrastetaan juuri Otaxissa. Ehkä on parempikin, että teekkarit menevät laajemmille foorumeille keskustelemaan yleisistä asioista.
Otaxista ei ilmeisesti ole mitään järjestelmällisesti kerättyä arkistoa. Tämä on valitettavaa, koska tällaiset keskustelufoorumit ovat asia, jonka soisi säilyvän historioitsijoille, miksei myös keskustelijoille itselleen myöhemmin luettavaksi. Tältä kannalta on valitettavaa, että uusi palvelu näyttää aloittaneen tyhjästä."
Kirjoittaja on häpeilemättä hyödyntänyt Tuotantotalouden Kilta Prodekon Proleko?-lehdessä 2/2003 julkaistua nyyssi-juttua sekä Jukka K. Korpelan Nyysiopasta.
Vanhoja nyyssilegendoja osoitteessa
everybo.dy.fi/otax_legendat.html
