Viime keväänä uudelleen käyntiin laitettu kandidaattiohjelmien vähentäminen on edennyt ristiriitaisissa tunnelmissa. Tiedekuntien työryhmät eivät ole yksimielisiä TKK:n hallituksen tavoitteiden kanssa.
"Uudistuksesta tekee vaikean se, että päätökset on tehty korkealla tasolla ja niiden toteuttaminen käytännön tasolla on vaikeaa", professori Matti Pietola insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunnan kandineuvostosta arvioi.
Uudistuksen on tarkoitus vähentää kandiohjelmia yhdistämällä ohjelmia toiseen. Tämä vaikuttaa tutkintoihin niin, että osa ammattiaineista siirretään O- ja P-moduuleista diplomi-insinöörivaiheen opintoihin, jonne ne eivät mahdu kuin väkisin.
"Moni professori haluaisi pois moduulijaottelut. Raja-aitoja ei saisi rakentaa", Pietola toteaa ja jatkaa: "Suurin ongelma opetuksen kannalta on se, että kandivaiheessa on liian vähän ammattiaineopintoja. Pitäisi saada lisää insinööriasiaa, koska se parantaisi myös opiskelumotivaatiota."
Rehtori Matti Pursulan mukaan ammattiaineiden lisääminen kandidaatin tutkintoon ei sinänsä edellytä tutkintosäännön muutosta, kunhan kandidaattikoulutuksen oppimistavoitteet saavutetaan.
"Monia asioita voisi siis muuttaa vain tutkinnon sisältöä kehittämällä. Moduulit eivät sinänsä rakenna raja-aitoja. Hyvin suunniteltuina ne selkiyttävät tutkinnon rakennetta", rehtori Matti Pursula huomauttaa.
Pietolan mukaan kandidaatintyön tekeminen ja seminaari tulivat entisten töiden päälle, mikä paisutti tutkintoa entisestään. Tämä aiheuttaa ylimääräistä työtä niin opiskelijoille kuin töiden ohjaajille ja tarkastajille. Lisärahoitusta opetukseen ei ole saatu työmäärän lisääntymisestä huolimatta.
Tutkinto-ohjelmia muokataan, mutta se, tuleeko Aalto-yliopistossa omat muutoksensa, herättää epävarmuutta siitä, pitääkö muutoksia tehdä nyt TKK:ssa.
"Nyt kartoitetaan, mitä uusia kuvioita Aalto-yliopiston uudet tutkinnot tuovat tullessaan: minkälainen uudistus kannattaa toteuttaa ja kuinka kauan se ehtii olla voimassa", kandidaatinohjelmia uudistavan työryhmän kehitysasiantuntija Miia Erkkilä TKK:n Opetuksen ja opiskelun tuesta arvioi.
Jos tutkintouudistus päätetään jättää toteuttamatta, se edellyttää Erkkilän mukaan toimenpiteitä, jotka "joustavoittaisivat tutkintoa ja lisäisivät valinnaisuutta. Mielekkyyden lisääntyminen ja opiskelumotivaatioon satsaaminen tukisivat myös opintojen etenemistä".
"Ei ole järkeä tehdä isoa uudistusta kiireellä, jos sen avulla ei välttämättä saavuteta haluttuja tavoitteita", TKY:n korkeakoulupoliittinen sihteeri Nina Lagus arvelee. "Nykyisten kandiohjelmien ongelmia voidaan korjata ilman, että ohjelmia yhdistetään."
Kaksiportainen tutkintosääntö, joka jakaa tutkinnon kandidaatin ja diplomi-insinöörin tutkintoon, astui voimaan Bolognan sopimuksen perusteella 2005. Seuraavan vuoden joulukuussa TKK:n hallitus päätti vähentää kandidaattiohjelmia.
Päätöksen tavoitteet olivat suurin piirtein samat kuin mitä opetusministeriön tekniikan alan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen työryhmä suositti: kandidaattivaiheen tekniikan alan koulutusohjelmien määrä pitäisi laskea noin 7-8:aan ja jokaisen koulutusohjelman sisäänotto tulisi nostaa vähintään 50:een.
TKK:n hallinto keskittyi 2007 kuitenkin tiedekuntauudistukseen. Osastot jaettiin neljän tiedekunnan alaiseksi vuoden 2008 alussa. Viime keväänä kandiohjelmien vähentäminen alkoi, kun TKK:n hallitus perusti kandiuudistuksen ohjausryhmän ja dekaanit perustivat tiedekuntaansa vähintään yhden kandiuudistustyöryhmän.
TKK:n hallitus on päättänyt saattaa kandiohjelmien muutokset voimaan syyslukukaudella 2010.
"Asia elää hiukan, koska opintojen eteneminen on ollut vähän huonoa ja on pohdittu, mitä pitäisi tehdä", rehtori Matti Pursula toteaa.
TKK:n hallitus keskustelee helmikuussa toimista, joilla ripeytetään teekkareiden opiskelutahtia ja linjataan kandidaattikoulutusta uudistus- ja kehittämistyön jatkoa.
Janne Luotola
