Politiikasta

Atte Harjanne

Kirjoittaja on edustajistovaalien äänikuningas, josta ei tullut Otaniemen Niinistöä — vielä.

Jokin aika sitten päätoimittaja Johanna Mitjonen kertoi pääkirjoituksessaan kaipaavansa aikoja, jolloin opiskelijat halusivat parantaa maailman, eivät vain omaa asemaansa. Taistolaisista en niin välittäisi, mutta idea on oikea. Opiskelijoiden, etenkin teekkareiden, olisi syytä kiinnostua ympäröivästä yhteiskunnasta ja olla aktiivisia kansalaisia. Maailmassa on vielä paljon parannettavaa.

SYL tai ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan ole oikea kanava yleispoliittisille ohjelmille. TKY:n rajalliset resurssit pitää jatkossakin suunnata teekkarien edunvalvontaan, eikä debatoida esimerkiksi kehitysavusta huuhailevan HYYn tapaan. Turhaa se olisikin, sillä TKY:n laajalla ja heterogeenisellä jäsenistöllä tuskin on kovin yhtenäisiä yleismaailmallisia näkemyksiä. Sitä paitsi ylioppilaskuntamme puitteissa toimii tusinoittain alayhdistyksiä, joihin aktivistinalku voi tarmonsa kohdistaa. Kaikilla vakavasti otettavilla puolueilla on täällä oma teekkariyhdistyksensä, ja kansalaisjärjestötoimintaa edustavat esimerkiksi Ota-Amnesty ja Otaniemen ympäristöseura.

Politiikka on Otaniemessä tabu. Tämä asia selvisi minulle viimeistään syksyn edarivaalien alla. Kampanjoidessani kohtasin useammankin ihmisen, jota suorastaan ärsytti se, että joku haluaa aktiivisesti vaikuttaa yhteisiin asioihin. Samat sankarit epäilemättä manaavat harva se päivä kuinka kehnosti asioita täällä hoidetaan. Suorastaan säälittävää. Vasta äänestämällä ja osallistumalla lunastaa itselleen oikeuden valittaa. Harmittavan harva, vain vajaa kolmasosa, käytti tämän oikeutensa edustajistovaaleissa.

Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaehdokkaatkin irtisanoutuivat heti alkuun kaikesta puoluepolitiikkaan viittaavasta. Ihmeellistä, minä kun ajattelin, että puolueen jäsenyys kertoo kiinnostuksesta seurata ja vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan. Eihän sellainen voi olla huono ansio? Se, että kuuluu johonkin puolueeseen, ei tarkoita, että on puoluejohdon tahdoton orja.
Poliittinen passiivisuus ja neutraalisuus siis jylläävät täällä. Me teekkarit ehkä luulemme, että emme tarvitse politiikkaa. Sen kuitenkin tiedän, että politiikka tarvitsee teekkareita. Monet lähitulevaisuuden keskeisimmistä haasteista, esimerkiksi ilmastonmuutos, vaativat päättäjiltä luonnontieteiden ja teknologian laaja-alaista ymmärtämistä. Aivan liian harva DI ja arkkitehti suuntaa Arkadianmäelle, ja se näkyy sitten Lex Karpelan kaltaisina valtakunnanpoliittisina aivopieruina. Suomella, tai maailmalla, ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että fiksuimmat jättäytyvät päätöksenteon ulkopuolelle.

Ole siis aktiivinen ja osallistu! Edarivaalit olivat ja menivät, mutta uuden edustajiston toimikausi on vasta alkamassa. Muista seurata edaattoreiden tekemisiä ja älähtää, jos vaalipuheet pyörretään ja muutenkin aina, kun jokin asia on pielessä. Syksyllä käydään sitten kunnallisvaalit, muistakaa äänestää niissäkin! Toivottavasti ehdolla on iso liuta nykyisiä ja entisiä tupsulakkeja.