Polyteekkari ehti täyttää seitsemän vuotta
Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan lehti Polyteekkari on ilmestynyt todennäköisesti nyt viimeisen kerran. Edustajisto päättää sen lakkauttamisesta tässä kuussa.
Polyteekkari yhdistettiin sitä edeltäneistä Nyytisistä ja Otahuudosta. Nyytiset - Uuheter oli Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan lehti. Otahuutoa julkaisi Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan asuntolatoiminta.
Ylioppilaskunnasta sisällöllisesti riippumaton Polyteekkari ilmestyi ensimmäisen kerran 18.2.2002. Lehteä perustettaessa sen vastaava päätoimittaja oli Elina Valtonen ja journalistinen päätoimittaja Miia Lenkkeri.
Vanhat päätoimittajat vastasivat neljään kysymykseen
1. Millaisen teit Polyteekkarista ja miten se erosi edeltäjäsi lehdestä?
2. Millä tavalla Polyteekkari profiloitui teekkarien lehdeksi?
3. Mistä sait lehdestä positiivisinta palautetta?
4. Mistä sait lehdestä huonointa palautetta?
1-7/2002
journalistinen päätoimittaja Miia Lenkkeri ja vastaava päätoimittaja Elina Valtonen (joka vastaa kysymyksiin)
1. Polyteekkari perustettiin TKY:n aikaisempien lehtien Otahuudon ja Nyytisten korvaajaksi. Itse toimin 2001/2002 vaihteessa Otahuudon päätoimittajana ja siten osallistuin aktiivisesti uuden lehden suunnitteluun yhdessä muun toimituksen, TKY:n hallituksen ja lehdelle nimetyn toimitusneuvoston kanssa. Minut valittiin sittemmin myös Polyteekkarin ensimmäiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi. Edeltäjistään Otahuudosta ja Nyytisistä lehti erottautui siten, että kyseessä oli ensimmäinen kunnon budjetilla tehtävä joka toinen viikko ilmestyvä koko teekkarikunnan lehti. Otahuuto oli toiminut teekkarikylän äänenkannattajana eikä lehden tekotapa ollut koskaan ollut kovin ammattimainen. Nyytiset puolestaan toimi enimmäkseen ylioppilaskunnan tiedotuslehtenä ja sen ote oli Otahuutoa ammattimaisempi mutta moni olisi tuolloin sanonut sitä myös tylsemmäksi. Nyytisiä toimitettiin TKY:n tiloissa Otakaarella siinä missä Otahuudon toimitus oli eristäytynyt omiin oloihinsa Jämeräntaipaleella.
2. Lehti suunniteltiin ensimmäistä kertaa vastaamaan laajan heterogeenisen teekkarikunnan toiveita. Tarkoitus oli perustaa lehti, joka nimensä mukaisesti vastaisi teekkarien laajaa lukijajoukkoa ja julkaisisi juttuja kaikilta elämänaloilta. Haluttiin myös ottaa hieman etäisyyttä osittain tunkkaiseenkin teekkari- ja teekkarikyläkulttuuriin ja luoda selkeästi modernimpaa ja yleismaailmallisempaa journalistista otetta. Historian ensimmäisen Polyteekkarin kanteen pistettiinkin kaksi läheisesti toisiinsa kietoutunutta naista - paitsi herättämään lukijakunnan huomio sellaisenaan, osoittamaan uuden lehtikauden alkaneen Otaniemessä. Kaikki eivät pitäneet kannen kuvaa sopivana.
3. Valitettavasti tällaiset asiat eivät enää muistu mieleen. Ehkä niinkin journalistinen sisältö kuin ruokalista herätti eniten palautetta (sen sijainti, luettavuus, paikkansapitävyys).
4. Heikko palaute muistuu mieleen Otahuudon viimeiseltä syksyltä: toimittajat Eero Holmila ja Jaakko Häme kirjoittivat vissiinkin otasuunnistuksesta varsin teekkarihenkisen, otahuutomaisen ja ennen kaikkea toimittajan etiikan kultaisia sääntöjä pilkkaavan jutun jossa haastattelivat fukseja ja muita hauskanpitäjiä. Jutussa ei muuten ollut mitään eriskummallista paitsi se, että toimittajat olivat edellisenä iltana nautittujen juomien aiheuttaman muistinmenetyksen ja muistiinpanovälineiden puuttumisen vuoksi kirjoittaneet juttuunsa haastateltavien hauskojen kommenttien asemesta itse keksimiään lausuntoja ja pistäneet nämä haastateltujen suuhun. Tämän sulattamiseen ei kaikilla osapuolilla (teekkari)huumori riittänyt ja päätoimittaja sai lehden ilmestymisen jälkeen vastailla kiukkuiseen palautteeseen. Toimittajat olivat luonnollisesti "unohtaneet" varoittaa päätoimittajaa jutun luonteesta ja mahdollisesti aiheuttamasta palauteryöpystä, joten ensimmäisiin yhteydenottoihin sai vastata varsin pöllämystyneenä. Tällainen kokeellinen "journalismi" ja harrastelijamainen röyhkeys jäivät sittemmin perustetun korrektimman Polyteekkarin sivuilta puuttumaan.
8/2002-9/2004
Terhi Upola
1. Yhteisöjen lehdissä toistuvat tietyt aihepiirit väkisinkin, ja totta kai halusimmekin kirjoittaa noista teekkareille läheisistä aiheista. Pyrkimyksenä oli kuitenkin löytää ns. vanhoihinkin aiheisiin uudenlaisia käsittelytapoja; tyylejä ja näkökulmia. Esimerkiksi kun Matti Pursula valittiin TKK:n rehtoriksi, lähetimme hänelle tukun vastauksia, joihin hänen piti keksiä sopivat kysymykset.
Toimituksesta tuli paljon loistavia ideoita, aikani Polyteekkari ei missään tapauksessa ollut vain minun luomukseni. Esimerkiksi toimitussihteeri Elina Mattila toi paljon kansalaisjournalistista otetta lehteen. Yritimme siis jalkautua mahdollisimman paljon lukijoiden pariin. Yksi hauska hanke oli rakkaus- ja seksikysely, johon tuli yllättäen ihan jumalattomasti vastauksia yhden pikku mainoksen perusteella. Käsittelyssä meni hirveästi aikaa, mutta tulipahan tietoa teekkareiden rakkauselämästä - sitä siis on, kysely todisti.
(ks. 6/2003, paperiversiossa myös tilastot)
2. Kyllä kaikki jutut pyrittiin liittämään vähintään opiskelijoihin tai tekniikkaan liittyviksi - tai sitten sellaisiksi, joiden uskoimme jollain ihmeen intuitiolla kiinnostavan ainakin osaa lukijoista.
3. Sain sekä myönteisintä että kielteisintä palautetta kriittisyydestä teekkariyhteisön perinteitä ja itsestäänselvyyksiä kohtaan. Tämä kulminoitui eritysesti pääkirjoitukseen 16/2003 (http://www.polyteekkari.fi/pt.pl?juttu=578). Eräs ylioppilaskunta-aktiivi poltti siitä hihansa, mutta sekä ylioppilaskunnan ytimestä että reunamilta tuli myös todella kannustavaa palautetta - kritiikkiä pidettiin aiheellisena. TKY:n hallituksen silloinen pj Antti "Myntti" Myllys suorastaan syleili kritiikin kuoliaaksi ottamalla pönötys-termin aktiiviseen käyttöön yo-kunnan toiminnassa. Myntille toki lähtee pojot siitä, että hän osasi suhtautua asiaan loistavan itseironisesti.
Yksi parhaista palautteista tuli SYL:n järjestämästä ylioppilaskuntalehtipaneelista, johon oli koottu alan ammattilaisia arvioimaan lehtiä. Paneelin jäsen, Cityn silloinen toimituspäällikkö, nykyinen päätoimittaja Heini Larros sanoi, että voisi Polyteekkarin perusteella ryhtyä teekkariksi. (Kommentti tuntui erityisen hyvältä, koska Larros oli kovin kriittinen lähes kaikkia muita lehtiä kohtaan.) Paneeliin lähetimme lehden 11/2003.
10/2004-9/2006
Mikko Arvinen
1. Ennen syksyä 2004 Polyteekkari oli journalistisesti varsin korkeatasoinen opiskelijalehti, jonka lukijoista suurin osa oli teekkareita. Monet lukijat kokivat lehden itselleen kuitenkin suhteellisen vieraaksi, joten pyrin tuomaan lehteä lähemmäksi sen keskivertolukijoita. Jos lehti oli aikaisemmin profiloitunut pääasiassa laadukkaiden, pidempien reportaasien kautta, pyrin itse nostamaan enemmän esille pieniä paikallisia uutisia. Esimerkiksi Teekkarikylän tapahtumat saivat lehdessä selvästi aikaisempaa enemmän näkyvyyttä.
2. Pidimme riman tarkoituksella varsin alhaalla, jotta mahdollisimman moni olisi uskaltanut kirjoittaa lehteen ja tuoda omat näkemyksensä esille lehden sivuilla. Parhaimmillaan tämä näkyi erinomaisen teekkarihenkisenä lopputuloksena.
3. TKY:n ja Teekkarikylän aktiivit kiittelivät em. instanssien toiminnan aktiivista seurantaa. Joidenkin lukijoiden mielestä "TKY-propagandan" välittäminen teki lehdestä lähinnä tylsää luettavaa, mutta vastaavasti toisinaan harjoitettu ylioppilaskunnan toiminnan kriittisempi tarkastelu sai myös paljon kiitosta (kaikilta muilta paitsi TKY:n toimijoilta). Esimerkiksi toimittaja Suvi Uotisen kirjoittama reportaasi Teekkarikylän kiinalaisista opiskelijoista keräsi kiitosta ("Otaniemen ikioma Kiina-ilmiö", Poly 3/06). Myös monet kevyemmät jutut saivat positiivista palautetta. Esimerkiksi kevään 2006 vappunumeroa (Poly 8/2006) kiiteltiin kautta linjan varsin onnistuneeksi tekeleeksi (lukuun ottamatta arkkitehtien ikiaikaiset vihat kerännyttä pääkirjoitusta).
4. Joitakin seksismi- ja sovinismisyytöksiä tuli. Osa palautteesta oli perusteltua ja ansaittua, mutta pääasiassa moitituimmat kirjoitukset heijastivat mielestäni enemmän ympäröivää todellisuutta kuin lehden lähtökohtaisesti moniarvoisuuteen pyrkinyttä journalistista linjaa. Seurasimme esimerkiksi tuohon aikaan lähes legendaarisen LordSelibacyn "Ei toivottu selibaatti" -blogia, ja hänen kirjoitustensa kriittinenkin referointi lehdessä oli monille liikaa (ks. esim. "Teekkarille nainen", Poly 1/06). Vastasimme kritiikkiin esimerkiksi puhtaan humoristiseksi tarkoitetulla pääkirjoituksella "Olemme seksistisiä idiootteja" (Poly 12/05), jonka kuvituksessa toimituksen miespuoliset jäsenet yrittivät parhaansa mukaan näyttää lihaksikkailta ja seksikkäiltä ilman paitoja. Kirjoitus sai harvinaisen paljon positiivista palautetta ("Kampus keskustelee", Poly 13/05), mutta osasta tämänkin kirjoituksen saamasta palautteesta heijastui joidenkin lukijoiden varsin tiukkapipoisena pidettävä huumorintajuttomuus.
10/2006-9/2008
Johanna Mitjonen
1. Mun Polyteekkarissa oltiin mukana teekkarien arjessa ja juhlassa. Etenkin ilmiöt ja ihmiset kiinnostivat mua. Mulle tärkeää oli lehden visuaalisuus sekä se, että lehti oli aina kokonaisuus. Tämä tarkoitti sitä, että haeskeltiin juttuja eri aihealueista ja pyrittiin aina rakentamaan lehteen taitollisesti rytmi. Lehdessä oli esimerkiksi uutisosio, pääjuttu ja palstoja sekä kolumneja.
Mikon Polyteekkarissa oli kosolti enemmän juttuja, joiden aiheet ammensivat seksistä. Olin itsekin tehtailemassa niitä, mutta omissa lehdissä niitä ei juuri ollut.
2. Päätoimittajahaastatteluissa yksi mun lupauksista oli se, että lehteä olisivat mun kaudella tekemässä teekkarit toisille teekkareille. Tämä onnistuikin hyvin. Ensimmäisen lehden teekkaritoimittajia olivat Annu, Pekka ja Tuomas. Toisen vuoden toimituksessa Sofia ja taittaja-Elmo olivat teekkareita. Kaikki opiskelivat ja touhusivat Otaniemessä omiaan, joten juttuja oli hedelmällistä ideoida heidän kanssaan. Tämän lisäksi mukana olivat "teekkarihenkiset" Kalle ja Meri, joiden aivoista lähti paljon loistavia ideoita.
3. Vaikka mistä. Ulkoasusta, visuaalisuudesta, meiningistä, monipuolisuudesta sekä ammattimaisuudesta esimerkiksi. Ajassa kiinni olemisesta ja rohkeudesta tarttua asioihin tykättiin. Valtavaksi suosikiksi nousi toimittaja Annu Niemisen "Ikuisen teekkaritytön haudalla" -kolumni. Myös Mikko Kuitusen ja Jussi Pakkasen Ilman naista -sarjakuvasta sekä Pekka Tuomisen Tekniikan ihmeet -palstasta tuli paljon positiivista palautetta.
4. Tuntuupa tylsältä muistella näitä. Oikeat teekkarit tuntui inhoavan mun lehteä aika paljon, siellä vaikuttavilta ihmisiltä tuli paljon sellaista palautetta. Oli jotenkin surkuhupaisaa, kun edarivaalien jälkeen lehti leimattiin oikeiden teekkareiden äänitorveksi, koska olin julkaissut paljon oikeiden teekkareiden kommentteja vaaleja käsittelevässä jutussa (POLY 13/2007), koska musta ne olivat iskeviä kaikessa kärkkäydessään. Ainiin! Ja jossain vaiheessa tuli palautetta siitä, että meidän jutuissa esiintyy liikaa infolaisia. Sitten rankattiin niitä pois haastateltavista, ettei taas menisi herne jollekin nenuliin. Se oli vaikeaa, koska infolla opiskelee todella paljon mielenkiintoisia tyyppejä.
10/2008-9/2009
Janne Luotola
1. Olen pyrkinyt pitämään Polyteekkarin ylioppilaskunnan jäsenien lehtenä, joka käsittelisi puolueettomasti teekkarien elämään liittyviä asioita painottaen opiskeluun ja opiskelijakulttuuriin liittyviä aiheita. Edeltäjäni lehteen verrattuna vähensin kolumnityyppiset tekstit minimiin ja pyrin tekemään samoista aiheista journalistisesti toimitettuja juttuja. Muuten pyrin jatkamaan hänen korkeatasoista jälkeään.
2. Juttujen aiheet liittyivät suurelta osin opiskelijatapahtumiin ja Teknillisen korkeakoulun asioihin. Muita aiheita tarkasteltiin teekkarin näkökulmasta. Ainoastaan juttujen tekotapa oli tarkoitus pitää objektiivisena ja tyyliltään journalistisena.
3. Kevään lehdistä on tullut enemmän positiivista palautetta kuin syksyn lehdistä. Erityisesti vappunumeroa kehuttiin. Hilpeyttä oli herättänyt erityisesti myös N:nnen vuoden opiskelijan opas numerossa 11/2008 ja juttu kuvitteellisesta tieteestä numerossa 6/2009. Tärkeiksi aiheiksi koettiin ainakin yliopistolainsäädäntöä ja opiskeluaikoja koskevat jutut, joista on kirjoitettu useissa numeroissa.
4. Asiavirheet ovat herättäneet suuttumusta. Numeron 15/2008 uutinen ja 1/2009 pääkirjoitus koskivat Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan varainsiirtopäätöksiä ja sisälsivät virheellistä tietoa. Myös jotkut aihevalinnat on koettu liian kaukaisiksi teekkarimaailmasta.
Janne Luotola
