 |
 |
'Herra everstiluutnantti' katsastaa tulevat alokkaat:
Jonathan Jonesin, Jani Rajahalmeen ja Hannes Kallioisen. |
|
Kovaotteiset kädet tarttuvat tulevan alokkaan päähän ja antavat koneen surista. Reserviläiset karjuvat, tytöt kiljuvat ja muut kannustavat. Puolipitkiin hiuksiin piiloutuvasta siviilistä kuoriutuu kynitty alokas.
Hannes "Hana" Kallioinen, 19, juhlistaa kavereidensa ja kohtalotovereidensa kanssa varusmiespalvelukseen astumista kolmen päivän kuluttua. Otakaari 20:n biletilat notkuvat kavereista, maastopuvuista ja siviilirääsyistä.
Lähdöstä huolimatta tunnelma ei ole haikea. "Harmittaa jättää TKK vuodeksi mutta haluan kokea intin nyt, kun tietää, että se on kuitenkin välttämätöntä."
Hana on kuullut kavereilta intistä myös paljon hyvää. "Kaikki ovat sanoneet, ettei se ole niin paska paikka. Jos vetää hyvin, pääsee hyviin pesteihin ja kokee elämyksiä."
Hana aikoo viipyä valtion palveluksessa 12 kuukautta. Aliupseerin tai upseerin sotilasarvosta hän ei välitä, tärkeintä on hyvä palveluspaikka.
Upinniemen Hana valitsi siksi, että hän pääsisi laivastoon. "Tykkään liikkua Itämerellä ja vesillä mieluummin kuin kökkiä puskassa. Harrastan purjehdusta ja kalastusta, ja olen ehkä kolmasosan vuodesta vesillä."
Kallioinen tiesi jo abiturienttina kutsunnoissa, milloin ja miksi astuisi palvelukseen. Hän laski sen varaan, että hän pääsisi
TKK:lle. Koneella opiskeleva fuksi hankki itselleen Tapiolasta hienon yksiön, jonka vuokran puolustusvoimat maksavat. Jos hän olisi tullut Teekkarikylään, kämppä olisi lähtenyt alta.
Siviilimaailmasta Hana jää kaipaamaan tietysti syksyllä tavattuja kavereita, jotka jäävät TKK:lle. "Mä olen luvannut tulla moikkaamaan, jos pääsen lomille."
Puolustusvoimista Hanalla on selkeä mielipide: "Onhan se ihan mieletöntä resurssien tuhlaamista, kun miettii, mitä yksikin pommi maksaa ja kun eivät ne kuitenkaan riitä, jos tulee ihan oikea tilanne."
Ruotsin malli on Hanan mielestä Suomea parempi: hän on kuullut, että palkka-armeijaan saa mennä, jos haluaa. Silti Hana pitää puolustusvoimia hyvänä instituutiona. "Jos tulisi tilanne, että pitäisi lähteä sotaan, niin kyllä lähtisin. Kun isoisäkin on ollut sodassa, niin tuntuisi väärältä, ettei itse lähtisi sotaan, kun kuitenkin heidän ansiostaan elää itsenäisessä maassa."
Yleistä asevelvollisuutta Hana pitää turhana. "Jos uudenvuoden raketit keksittäisiin vasta nyt, niitä ei saisi ampua ollenkaan. Sama juttu intissä."
Hana ei koe kuitenkaan saaneensa painostusta lähteä varusmiespalvelukseen. "Vanhemmat ovat suhtautuneet aika neutraalisti - vitsailivat kyllä, että älä sitten tule maitojunalla takaisin."
Koulunkäynti ei häiriinny pahasti intistä, se vain jää vuoden tauolle. Yhden vuoden mittaisen kurssin hän joutui kuitenkin keskeyttämään, mutta sen voi jatkaa loppuun vuoden kuluttua.
"Korkeintaan matikkaa voi olla vaikeata muistaa aluksi", Hana miettii paluuta opiskelujen pariin vuoden kuluttua. "Enemmän haittasi se, kun tiesi etukäteen menevänsä inttiin, niin ei ollut kunnon motivaatiota opiskella."
Opiskelukaveri, konefuksi Roosa Nieminen huutaa Hanalle vielä saatteeksi: "Ei saa unohtaa vaaleanpunaista mielentilaa; ei saa unohtaa meitä, jotka jäämme tänne pitämään hauskaa!"
Ei Hana unohda muita. Kun hän palaa takaisin, hän järjestää suuret tuliaisbileet, joista muodostuu hänen visionsa mukaan yhtä kuuluisa ja massiivinen traditio kuin bordellibileistä.
Janne Luotola
