Kivipesty vuosikymmen

Monet 1980-luvun elokuvat ja televisiosarjat näyttävät nykyteineistä köyhiltä ja kankeilta, mutta hieman varttuneempi väki fanittaa Katuhaukkaa ja Ritari Ässää nostalgisella lämmöllä. Teimme katsauksen sukupolvemme kollektiivisiin lapsuusmuistoihin ja otimme selvää, mitkä kokemukset ja tapahtumat muovasivat kasarikakaroista nykypäivän nuoria aikuisia.

Teksti: Meri Laitinen

Douglas Coupland pohdiskeli 1990-luvun alun kulttiteoksessaan Generation X suurten ikäluokkien jälkeläisten päämäärätöntä elämää pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa, ja sukupolvikuvaus sanontoineen — McJob, sukupolvikateus — jäi elämään populaarikulttuuriin. Suomessa X-sukupolvea on kutsuttu myös "pullamössösukupolveksi", viitaten elämän helppouteen edellisiin sukupolviin verrattuna; jokainen lienee kuullut vaarinsa viidentoista kilometrin koulumatkasta kolmenkymmenen asteen pakkasessa rikkinäisillä suksilla sivakoiden. Suuret ikäluokat ja sukupolvi X ovatkin tuttuja monelle, mutta entä sukupolvi Y? Keitä ovat kahdeksankymmentäluvulla kasvaneet?

Tutkijatohtori Semi Purhonen Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitokselta määrittelee yhteiskunnallisen sukupolven koostuvan "tietyn ikäisten, suunnilleen samanlaisessa kulttuurissa tai olosuhteissa elävien ihmisten joukosta, jota yhdistää jokin heidän nuoruudessaan tai varhaisessa aikuisuudessaan kokema tapahtuma tai kokemus". Purhosen mukaan sukupolvikokemuksesta ja sen erityisyydestä ollaan tietoisia, ja se jättää ikäluokkaan pysyvän jäljen.

"Yleensä klassisena esimerkkinä sukupolvikokemuksesta pidetään sotaa. Se koskettaa isoa osaa ikäluokasta ja erityisellä tavalla vielä nuoria miehiä, joiden usein ajatellaan edustavan sukupolvea. Toisaalta sodatkin koetaan eri tavoin erilaisista asemista käsin, vaikka kyse olisikin saman ikäisistä ihmisistä. Ne siis paitsi yhdistävät myös jaottelevat ikäluokkia sisäisesti", Purhonen pohtii. "Tärkeä näkökulma sukupolvikokemusten synnyssä ja muotoutumisessa on se, että ne rakentuvat hyvin pitkälle retrospektiivisesti — ne siis kiteytyvät vasta ajan kuluessa, eivätkä ole heti ´valmiita´. Keskeistä sukupolvikokemusten ja -identiteetin ylläpitämisessä ja säilymisessä on sukupolven nimen, ja ylipäätään siihen liittyvän termistön ja määreiden — kuten ´kultainen 60-luku´ — toisto julkisuudessa. Myös kollektiivinen muistelu ja sukupolvinostalgia rakentavat yhteistä kokemusta."

Sukupolvea synnyttämässä

Purhonen muistuttaa, ettei sukupolvi-identiteetti synny automaattisesti: "Aina on olemassa joku taho, joka tavalla tai toisella synnyttää tai tekee sen. Identiteetti voi syntyä siten, että joku julistaa itse olevansa sukupolven ääni ja siten edustavansa kyseessä olevaa sukupolvea — jolloin kyseessä on sukupolvimanifesti — tai kyse voi olla kohteen ulkoa tulevasta sukupolvitulkinnasta tai -nimityksestä. Couplandin kirja on hyvä esimerkki kokonaisesta omasta kirjallisuuden lajista, eli sukupolviromaaneista. Ne ovat osaltaan juuri luomassa sukupolvia ja sukupolvi-identiteettejä antaessaan sukupolville nimiä ja yrittäessään esittää niiden ominaispiirteitä."

Sukupolvimanifestin ja sukupolviromaanien käsitteet tuovat heti mieleen ainakin Paavo Arhinmäen Punavih­reän sukupolven (2006) ja samana vuonna julkaistun Osku Pajamäen Ahneen sukupolven. Arhinmäki ruotii pamfletinomaisesti puoluepolitiikkaa, kun Pajamäki puolestaan käy kuristusotteella kiinni pätkätöihin, eläkepommiin ja suuriin ikäluokkiin. Molemmat piirtävät samalla kuvaa oman sukupolvensa elämäntilanteesta iloineen ja suruineen. Kekkoslovakiassa kasvaneet Pajamäki (s. 1970) ja Arhinmäki (s. 1976) edustavat kuitenkin hieman toisenlaista ikäluokkaa kuin 1980-luvulla lapsuutensa viettäneet: lama ei koskettanut meitä samalla tavalla kuin vuosikymmentä aiemmin aikuistuneita, vaikka monen vanhemmat jäivätkin ehkä 1990-luvun alussa vaille työtä. Lapsen silmissä lama näyttäytyi lähinnä sisarukselta toiselle siirtyneinä vaatteina ja talouskyljyksinä. Mikä meitä sitten määrittää? Mikä on meidän sukupolvikokemuksemme?

Mediassa sukupolvi Y -ilmiötä on jo pyöritelty jo jonkin aikaa: Alissa Quartin kirjassa Brändätyt — ostetaan ja myydään nuoria (2003) tarkastellaan nuorison suhdetta kaupallisuuteen, City-lehden (22/2005) testissä voi kokeilla kuuluuko X-, Y- vai MeWe-sukupolveen ja Trendi esittelee helmikuun 2008 numerossaan sukupolvi Y:n aiheuttamaa murrosta työelämässä. Purhonen suhtautuu määrittelyihin kriittisesti: "Vaikka termi on toki tuttu, voin rehellisesti todeta, ettei nimitys ´sukupolvi Y´ tuo mieleeni juuri mitään", hän toteaa. "Nuoria sukupolvia koskevia nimityksiä on niin paljon: X-, Y-, Z-, Lama-, Millenium-, Internet-, Kännykkä-, ynnä muut sukupolvet. Vaikka nuo nimitykset pyrkivätkin kuvaamaan osittain eri asioita, siis eri-ikäisiä ihmisiä, termien runsaus ja sekamelska osoittavat osaltaan juuri sitä, että ´nykynuorten´ sukupolvien kohdalla retrospektiivisesti tapahtuvaa sukupolvi-identiteetin kiteytymistä ei ole vielä ehtinyt tapahtumaan", sukupolvitutkija analysoi.

Syntikkamusaa haikaileva sillisalaattisukupolvi

Se, ettei sukupolvi Y:llä ole vielä omaa manifestia tai äänitorvea, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kasarilapsuuden viettäneillä olisi yhteisiä sukupolvikokemuksia. Ne eivät ehkä ole yhtä mullistavia kuin talvisota tai hippiaate, mutta yhtä lailla tärkeitä sukupolvi-identiteetin rakennuspalikoina. Meitä 80-luvun lapsia yhdistävät tietyn ideologian tai aatteiden sijaan jaetut muistot populaarikulttuurin ilmiöistä ja kulutushyödykkeistä: melkein jokaisissa kolmeakymmentä lähentelevien kokoontumisajoissa muistellaan jossain vaiheessa lapsuuden leluja, karkkeja ja tv-ohjelmia. Nostalgiannälkäisille on luonnollisesti oma ryhmä myös Facebookissa: Kasarikakarat-yhteisöön on liittynyt jo lähemmäs 1 500 jäsentä.

Ryhmän perustaja Heidi Tuohimaa kertoo sivun suosion yllättäneen hänet täysin: "Ajattelin ensin, että ehkä jotkut harvat samanikäisistä kavereistani liittyvät ryhmään, mutta nyt näköjään sinne on tullut pari muutakin", Tuohimaa hymyilee. "Ajatus ryhmän perustamiseen lähti varmaan yhden — tai neljän — punkkulasillisen jälkeen kotona perjantaina töiden jälkeen, kun olin aika vasta liittynyt Facebookiin ja jääräpäisyydessäni päätin, että joku ryhmä täytyy kerta kaikkiaan perustaa. Aihe ei sikäli ollut mitenkään keksimällä keksitty, sillä olimme avomieheni kanssa fiilistelleet jo pidemmän aikaa kotona tyyliin ´vähänkö olis siistiä, jos olis vielä niitä karkkeja´ tai ´olipa muuten pentuna aika ankara kuri kotona´ tai ´muistatko sitä ja tätä´ ja niin edelleen. Lisäksi mies oli 80-luvulla, ja on edelleen, melko kasarirokkifani, joka kuuntelee monenmoista sukkahousu-, nahkahousu- ja tukkaheviä, ja katsoo Miami Viceä dvd:ltä haaveillen valkoisesta pellavapuvusta ja siitä, että kenkiä voisi käyttää ilman sukkia."

Tuohimaalle itselleen lapsuudesta on jäänyt myönteisiä muistikuvia: "Vahvimmin mieleen on jäänyt 80-luvusta sellainen selittämätön turvallisuuden tunne, joka varmaan liittyi aikakauteen yleisemminkin: kotona oli säännöt ja kuri, koulussa opettajilla oli auktoriteettia, ja Suomi oli muutenkin aika suojainen ja turvallinen paikka. Vaatteet olivat samanlaisia, ja meininki oli aika vaatimatonta. Ilot syntyivät pienistä asioista", nostalgiasivuston luoja muistelee. Kasarikakaroissa muistelot keskittyvät enemmän maalliseen materiaan. "Eniten kaipaan 80-luvulta" -viestiketjussa muistellaan esimerkiksi isoja merkkareita (joihin moni meistä on meinannut lapsena tukehtua), pyramidin muotoisia mehutetroja, toppakenkiä, Commodorea, superpalloja, hajukumeja, Piña Colada -limua, VHS-nauhureita, Robocopia, syntetisaattorimusiikkia, tasohyppelypelejä ja varsilenkkareita. Retrohilpeyttä herättävät myös lukuisat kuvat, joita innokkaat ryhmäläiset ovat yhteisöön postanneet. Barbababa, Dingo, Spede, Halinallet ja Transformersit komeilevat sivustolla sulassa sovussa. Kommenteista huokuu aitoa muistamisen iloa, kun lapsuudesta tutut hahmot on kerätty yhteiseen galleriaan.

Nähtäväksi jää, muotoutuuko sukupolvi Y:stä yhtä vahva käsite kuin esimerkiksi suurista ikäluokista — tai muotoutuuko siitä käsitettä lainkaan. Purhonen pitää nimittäin mahdollisena, että sukupolvi Y:n identiteetti ei välttämättä koskaan kristallisoidu: "Sukupolven käsitettä käytetään nykyisin niin inflatorisesti julkisuudessa ja markkinoinnin välineenä, että se on varmaan vienyt siltä pohjaa. Myöskään aika ei ehkä ole otollista minkään 1900-luvun suurten sukupolvien kaltaisille ilmiöille, joilla olisi laajaa kaikupohjaa, sillä nuoriso on kulttuureineen ja omine alajulkisuuksineen aikaisempaa eriytyneempää. Nykytilannetta voisi luonnehtia lähinnä sillisalaattimaiseksi", tutkija arvioi.