Sijoitusmarkkinoilla

Koska tililleni oli ajautunut hiukan ylimääräistä saldoa, päätin yrittää hakea tilini numeroille parempaa tuottoa seikkailemalla sijoitusmarkkinoilla. Piensijoittajana tein tietenkin kaikki piensijoittajan virheet.

Santeri Kontinen

Nordea on tehnyt omien rahojensa hassaamisen kaikenmaailman "sijoitusinstrumentteihin" hyvin helpoksi. Riittää, että omistaa tilin pankissa ja että taskusta löytyy nettipankin tunnusläpyskä. Auttaa myös, että tilillä on katetta. Nettipankin klikkailua kummempaa ei siis tarvittu.

Pienen pohdinnan jälkeen päätin aloittaa ostamalla osuuden japanirahastosta. Maan taloudesta oli kuulunut hyviä uutisia pitkin vuotta ja tärkeänä tietona oli mainittu, että Japania vuosikausia vaivannut deflaatio olisi viimein talttumassa. Japaniin siis!

Harmi vain, että kukaan ei tullut maininneeksi tietoa, jonka mukaan myös japanilaiset olivat innostuneet saarivaltionsa parantuneista talousnäkymistä. Meininki pörssissä oli ilmeisesti ollut melko samanlaista, kuin Suomessa 80-luvun lopulla: sijoittajat olivat ostaneet osakkeita velaksi. Tämä huolestuttava tieto saavutti korvani vasta noin neljä päivää sen jälkeen kun minusta oli tullut onnellinen rahasto-omistaja. Noin kolme päivää ostokseni jälkeen sain netistä lukea niin sanotusta Livedoor-skandaalista, jonka seurauksena Tokion pörssi sukelsi niin pahasti, että kaupankäynti piti keskeyttää myyntipaniikin hillitsemiseksi. Ajoitukseni ei siis ehkä ollut paras mahdollinen.

Ei huolia, ajattelin. En kuitenkaan menettänyt kovinkaan suuria omaisuuksia ja maailman osakemarkkinat varmasti jatkaisivat jo vuosia jatkunutta trendiä ylöspäin. Sijoittelin siis lisää sinne tänne. Huolestuttavia uutisia kuitenkin kertyi koko ajan. Epäilyttävää oli muun muassa Yhdysvaltain niin sanottu kaksoisvaje, sillä eihän maailman suurin kansantalous voi loputtomiin velkaantua joka suuntaan.

Vielä huolestuttavampaa oli kuitenkin se, että ilmeisesti muutkin piensijoittajat olivat innostuneet sijoittamaan pikkusummia mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Käsitykseni mukaan, tämä on todella huono merkki. Ja kas kummaa, juuri kun minä ja kymmenet miljoonat muut nappikauppaa rahamarkkinoilla harrastavat ihmiset olivat - pankkiiriensa innostamina - työntäneet rahansa arvopapereihin, kurssit romahtivat keväällä 2006. Alamäen aikana rahastoistani suli pahimmillaan muutamassa viikossa peräti 15 prosenttia. Asiantuntijat arvailivat telkkarissa ja lehdistössä toipuisivatko kurssit pitkään aikaan.

Olin jo myymässä arvoaan menettäviä rahastojani, kunnes jostain tuutista tuli uutinen, jonka mukaan pankeilla on vaikeuksia toteuttaa panikoivien mattimeikäläisten myyntikäskyjä. Päätin vielä odottaa hetkisen ja katsoa josko tilanne rauhoittuisi. Näin todella kävi ja kurssien luisu asettui. Hermostuneen sahailun jälkeen rahastoni ovat taas alkaneet kasvattaa arvoaan ja muutama onnistunut sijoitus on parantanut tilannetta entisestään.
Huonoimmillani sijoitukseni taisivat olla noin 15 prosenttia pakkasella ja tälläkin hetkellä tappiota on vielä parisen prosenttia. Pelkästään tuoton kannalta katsottuna tulos on tietenkin surkea mutta verrattuna siihen mikä tilanne oli vielä kesällä, voin ainakin huokaista helpotuksesta.

Olen kehittänyt sijoitusseikkailuni aikana yhden säännön: "Piensijoittaja tekee aina väärin!" Jos tätä on vaikea uskoa, kannattaa vain muistella niitä jonoja, joita syntyi internetyhtiöiden pörssilistausten yhteydessä vuoden 2000 tienoilla.