Kun tie vei opiskelijasta tutkijaksi

Teksti: Tarja Vilén

"Jos te nautitte suihkukoneessa istumisesta ja kahvin juomisesta, niin kannattaa hakea tutkijaksi", Aleksi Tammisen, 26, opettaja sanoi ensimmäisellä matematiikan luennolla. Tutkija Tammisesta tulikin.

Tammisen päämäärä selkiytyi pikkuhiljaa opintojen edetessä ja tällä hetkellä mies on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin. Syksyllä 2007 valmistunut Tamminen aloitti heti jatko-opinnot ja työskentelee Radiotekniikan laitoksella.

Aleksi Tamminen kasvoi tutkijakulttuuriin opiskelujen ohella, koska oli jo kaksi vuotta ennen jatkotutkinnon aloittamista kesätöissä TKK:lla. "Ei voi sanoa, että tutkijan työ olisi ollut erilaista kuin ajattelin, koska mielestäni tutkijaksi kasvetaan pikkuhiljaa."

Tamminen opiskeli tutkijasuuntautuneella linjalla, jossa sai myös lisää ymmärrystä tutkijan työhön. "Opettajat itse ovat tutkijoita, joten myös opetuksen ohella opiskelijoille muodostuu käsitys tutkimustyöstä", Tamminen sanoo. "Lisäksi tutorhenkilöni aloittivat jatko-opiskelun jo ennen minua, ja heiltä kuulinkin paljon asioita, jotka vahvistivat entisestään tunnetta siitä, että tutkijan työ voisi olla mun juttu."

"Tutkijan työn mielekkyys muodostuu kansainvälisistä konferensseista, kampanjoista ja työn yllätyksellisyydestä." Työviikkoja ei pysty hänen tutkimusprojektissaan suunnittelemaan kovin pitkälle etukäteen. "Projektin alussa ei voida ennustaa lopputulosta, ja punainen lanka saattaa olla välillä pahastikin hukassa. Umpikujissa työkavereilta saa kuitenkin uusia tapoja ajatella, jotka auttavat eteenpäin. Jatko-opiskelijan tutkinto ei ole selvärajainen ja välillä asioita opitaan vain koska on kiva tietää. Tuloshakuisessa yritysmaailmassa tällainen ei olisi mahdollista. Tässä mielessä tutkijan työ on vapaampaa, toisaalta rahoituksen epävarmuus luo jonkin verran paineita." Tamminen ei koe kuitenkaan työnsä olevan stressaavaa.

Stereotypia pölyttyneestä tukijasta kellarikerroksessa ei voisi olla kauempaa haettu ainakaan Tammisen työssä. Hän innostuukin selittäessään tutkijan työn jos minkä vaativan luovuutta ja idearikkautta. "Tutkiminen lähestyy monin tavoin jopa taidetta. TKK:lla tutkija ei pysty olemaan sulkeutuneena kaappiin, vaan työ edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja ja avoimuutta, muuten esimerkiksi konferensseissa ei saa tarvittavaa hyötyä eikä synny kansainvälisiä sekä poikkitieteellisiä kontakteja. Innovatiivisimmat ideat syntyvät vuorovaikutuksessa. Tutkijan elämään kuuluu kritiikki, ja sitä on opittava ottamaan vastaan. Kritiikki pitää nähdä mahdollisuutena kehittyä ja ihmisten pyrkimyksenä haastaa työn tasoa korkeammalle." Työn myötä Tamminen kokeekin oppineensa hyväksymään tutkimuksen epätäydellisyyden.

"Tutkijan työssä on enemmän vapautta, ja jälkeenpäin ajateltuna koulu tuli käytyä vähän liiankin kurinalaisesti. Jos vielä kello 23 aikaan lasket laskutehtäviä, niin hyvä mies lopeta ja muista viettää myös vapaa-aikaa." Tamminen korostaa, että tutkijan työhön pitää ehdottomasti suhtautua työnä, joka jätetään työpaikalle. Työn hyviä puolia ja kirouksia on sen monipuolisuus. Tutkija opiskelee tutkimuksensa teon ohella ja toimii myös assistenttina kursseilla.

Mitä tulee matematiikan opettajan kommenttiin tutkijan työstä, on kuvailu ollut tässä tapauksessa osuva. Tammisella on tänään menossa jo kuudes kuppi kahvia ja mitä konferenssimatkoihin tulee, niitä on noin kolme vuodessa. Monissa tutkimusryhmissä matkustetaan vielä enemmän. Tamminen nauraakin liikkuvansa pitkälle vain tutkijoiden suihkuseurapiireissä.