Tuomas Toivonen on pian valmistumassa arkkitehdiksi. Hän soittaa myös valtakunnallisesti merkittävässä ja maamme rajojen ulkopuolellakin mainetta keräämässä käyneessä Giant Robot -yhtyeessä. Radio Helsingin aalloilla Tuomas on ilahduttanut kuulijoita hienolla musiikilla ja keskusteluohjelmasarjalla Unelmien Helsinki.

Mutta millainen on Tuomas Toivosen unelmien Helsinki kiteytettynä pariin lauseeseen? Mitä tämä vuonna -93 Otaniemessä opiskelunsa aloittanut arkkitehtiopiskelija ajattelee Otaniemestä? Toimittajanne kävi Radio Helsingin studioilla juttelemassa Tuomaksen kanssa.

- Itse olin aikaisemmin Otaniemessä jonkin verran mukana kv-jutuissa, silloin huomasi että ulkomailta tulleet opiskelijat on yleensä kaikkein kiitollisimpia. He viettävät koulussa jatkuvasti todella paljon aikaa, heille ei välttämättä täällä ole muuta kuin Otaniemi ja teekkarikylä.

- Ei arkkitehtien sopeutumisen muiden opiskelijoiden joukkoon pitäisi olla ympäristöstä kiinni. Arkkitehtien kesken on ollut paljon purnausta siitä, miksi heidän opiskelutilansa eivät voisi olla lähempänä keskustaa, kuten joidenkin heidän professoriensa toimistotkin ovat. Mutta minua ihmetyttää, miksei tilannetta hyödynnetä paremmin. Otaniemessä on sentään teekkareita, jotka ovat oikeita tekijöitä ja joiden kanssa voisi olla hedelmällistä yhteistyötä. Seuraavaksi puhe kääntyy opiskelun ja koulutuksen asemaan yhteiskunnassa.

- Opiskelupaikka tarjoaa lähinnä toimintaympäristön sekä tapoja ajatella, tekemisen tapoja. Koulussa ei ole tärkeintä se tieto, mitä sieltä voi saada irti, sen tiedon voi saada muutakin kautta. Ennen yliopistot olivat tietynlaisia tiedon linnakkeita, jonne pääsemällä sai oikeuden siihen tietoon, nykyäänhän näin ei ole. Ennen kaikkea koulu antaa kontakteja, joita toki saa myös sen ulkopuolelta, sekä lisäksi tärkeitä toimimisen mahdollisuuksia.

- Voidaan myös ajatella, että opinahjo tarjoaa matkatavaraa, ja sen matkatavaran siirtämisessä oppii. Esimerkiksi minä kävin opiskelemassa Delftin yliopistossa Hollannissa, ei se sen parempi paikka ollut, mutta se oli erilainen oppilaitos. Siellä huomasi, että ne monet kirjoittamattomat lait, mitä täällä pidettiin lakeina, eivät siellä olleetkaan lakeja. Huomasi, että ne kirjoittamattomat lait olivat jonkun keksimiä. Tällainen opiskelu auttaa ajattelemaan ikään kuin yli erilaisten rajojen, näin voi muodostaa paremman kuvan asioista.

- Suomalaisissa kouluissa yleinen ongelma on se, että täällä ollaan hirveän huonoja kysymyksen asettelijoita. Täällä ratkotaan hirveästi ongelmia, mutta kun ne ongelmat on jonkun muun heitä varten keksimiä, ne ongelmat on todella ladattuja sen keksimisprosessin kautta. Oikeat ongelmat vaativat kysymyksien asettelua, ja se ei ole helppoa. Ongelmaa on vaikea ratkaista, jos ei tiedä kysymystä. Monille käy niin, että diplomityötä aloittaessa täytyy ensimmäistä kertaa löytää itse kysymys, ja se tuottaa heti päänvaivaa.

Tuomas Toivonen on aktiivisesti mukana Aula osuuskunnan toiminnassa. Aula on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka koostuu monien alojen ihmisistä, jotka yhdessä tavoittelevat parempaa tiedettä, taidetta, teknologiaa, parempaa kaupunkielämää. Aulaan voi liittyä kuka vaan, ja Tuomas toivottaa etenkin teekkarit tervetulleiksi.

- Meillä on paljon humanisteja ja toimittajia, mutta teekkareita on liian vähän. Esimerkiksi jäsenanomusten vastaanottoa hoitavan koneen näytönohjain simahti tänään, esimerkiksi näihin hommiin teekkareita voitaisiin vielä tarvita.

Tuomas näkee Helsingin kaupunkina, jota on helppo käyttää, joka on hallittavissa. Helsingissä on helppo tuntea omalta alaltaan vaikkapa kaikki tärkeät ihmiset. Helsinki ei ole suurkaupunki, vaikkakin sillä on suurkaupungin ominaisuuksia. Mitä Helsingistä voisi sitten muuttaa?

- Helsingissä voisi olla useampikin keskusta, Helsinkiä voisi tiivistää ja tehdä kaupunkimaisemmaksi. Helsinki voisi olla laadukkaampi kaupunkina, kaupungin "käyttis" tulee olla kiva ja kaunis, pitää olla paljon tekemisen vaihtoehtoja. Suurkaupungin huonot puolet pitää tietenkin pystyä pitämään poissa. Helsingissä suositaan kehä-kulttuuria, kehälle rakennetaan paljon ja se tiivis kaupunkimaisuus menee siinä. Missään nimessä ei pitäisi rakentaa enempää nukkumalähiöitä, ja nykyisetkin pitäisi muuttaa kaupunkimaisemmiksi. Nukkumalähiöissä piilevät myös suurkaupunkimaiset huonot puolet.

- Tuntuu siltä, kuin Helsinki olisi ikään kuin lyöty jo lukkoon, sanoo Tuomas, se että ei saa rakentaa, kuihduttaa kaupunkia.

- Otaniemi on kyllä varsinainen Euroopan antikaupunki, lisää Tuomas.

Tuomas Toivosen projekteja ja elämäntapaa tuntuu kuvastavan tarve muuttaa kaupunkia omanlaisekseen, tai ainakin löytää siitä omat jutut.

- Ihmisen voi vaikuttaa lähiympäristöönsä käytännön valinnoilla, sillä missä tekee ja mitä tekee, kehen tutustuu. Mulla oli täällä radiossa vieraana pari sosiologia joiden kanssa juteltiin tällaisesta uudesta kaupunkilaistyypistä, sen sijaan että he vain "kuluttaisivat" kaupunkia ja tekisivät valintoja siitä, mitä he elämäänsä siitä haluavat, he vaativat jotain juuri heille. Tämä näkyy muun muassa makasiineista käytävässä kiistelyssä, joka muutenkin on hyvin median värittämä, suunnitteluprosessissa on synnytetty luonnoton vastakkainasettelu: joko musiikkitalo tai makasiinit.

- Eli kantsii kelaa, mutta enemmän myös tehdä.

Aula webissä: http://aula.cc