Toimituksen maailmaa nähneille sohville valikoitui lähinnä ehdokkaiden oman aktiivisuuden perusteella yksi helsinkiläinen ja viisi espoolaista kunnallisvaaliehdokasta: SDP:n (sitoutumaton) Tiina Rimpiläinen, kristillisten Vesa Linja-aho, vasemmistoliiton Veikko Karvonen, kokoomuksen Pekka Aavikko, vihreiden Matti Kuronen ja helsinkiläisiä edustanut Juhani Nokela (SDP).
Joukon kuopusta, 19-vuotiasta Veikko Karvosta lukuun ottamatta kaikilla ehdokkailla on runsaasti kokemusta esimerkiksi edustajistovaalien aikaisista väittelyistä. Ehdokkaiden tenttaaminen aloitettiin kuitenkin lämmittelymielessä kysymällä heidän suhdettaan omaan kotikaupunkiinsa. Matti Kuronen on ollut espoolainen melko tarkkaan neljän vuoden ajan.
– Espoolaisuuden syvin olemus ei ole päässyt vielä täysin selviämään, mutta ehkä se on sellaista positiivista suhtautumista innovaatioihin. Koska kaupunki kasvaa nopeasti, pitää myös uusia asioita pystyä omaksumaan nopeasti, Kuronen pohtii.
Myös Hämeenlinnasta kotoisin oleva Pekka Aavikko kokee Espoon ehdottomasti kotikaupungikseen.
– Espoo on kaunis ja luonnonläheinen kaupunki, ja minulle Espoo merkitsee ennen kaikkea mahdollisuuksia, Aavikko sanoo.
Veikko Karvonen on porukan ”aidoin” espoolainen, sillä hän on asunut kaupungissa koko ikänsä. Espoosta puhuttaessa kaupunkilaisuus voi kuitenkin olla hieman suhteellinen käsite, sillä Veikko Karvonen on kasvanut hiekkatien varrella Bodomin maaseutumaisella järvi- ja kartanoalueella. Ei kuulosta kovinkaan työväenluokkalaiselta taustalta vasemmistopuolueen ehdokkaalle?
– No en minä ihan porvariperheestä ole, ja kyllä joku Matinkyläkin voisi olla ihan mukava paikka, Karvonen sanoo.
Toisin kuin joidenkin muiden paljasjalkaisten espoolaisten mielestä, on Espoossa Veikka Karvosen mukaan vielä hyvin tilaa uusille tulijoille, eikä kaikkien tarvitsisi edes olla varttuneempien espoolaispoliitikkojen rakastamia ”hyviä veronmaksajia”.
Jokioisista (eli jostain Espoon ja Porin puolivälistä) kotoisin olevalla Vesa Linja-aholla on kunnia edustaa pöytäseurueen maaltamuuttajaa. Toisin kuin monet muut ”susirajan” takaa kotoisin olevat, ei Vesa Linja-aho pidä itseään helsinkiläisenä, vaan selkeä espoolainen identiteetti on löytynyt viimeisten neljän vuoden aikana.
– Täällä saa vapaasti olla mitä on. Espoolaisuus merkitsee minulle vapautta valita, yritteliäisyyttä ja reilua meininkiä, Linja-aho kertoo.
Maalta muuttaneena Linja-aho kertoo arvostavansa erityisesti espoolaista asumisväljyyttä ja luonnonläheisyyttä.
– Jos haluaa, niin Espoossa voi muuttaa betonitalokeskittymään, tai sitten voi asua kauniilla paikalla lähellä luontoa, Vesa Linja-aho sanoo, ja lisää nauraen, että ”tietenkin siis jos on rahaa”.
Tiina Rimpiläistä kysymys ei sen sijaan naurata. Hänen vaalilauseensa on ”kohtuuhintaisia asuntoja espoolaisille”. Tiina Rimpiläinen vietti nuoruutensa pahamaineisessa Espoonlahdessa. SAK:laisen sanonnan mukaan aidoin sosiaalidemokratia kasvaa suomalaisessa lähiössä, ja Tiinallekin syntyi Espoosta kuva rikkaana kaupunkina, missä onnen lahjat eivät jakaudu täysin oikeudenmukaisesti.
– Täällä syydetään rahaa yksityisten yritysten taskuun, eikä useimmilla ole varaa asua täällä niin kuin he haluaisivat. Varsinkin nuorille tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, Tiina Rimpiläinen sanoo.
Mutta mitä mieltä helsinkiläinen Juhani Nokela on läntisestä naapurista?
– Minä olen asunut jonkin aikaa Otaniemessä, mutta silloinkin Helsinki oli minulle paljon esimerkiksi Tapiolaa läheisempi, Juhani Nokela sanoo, ja kertoo näkevänsä espoolaisuuden lähinnä osana laajempaa pääkaupunkiseutulaisuutta.
Kunnallisten palveluiden yksityistäminen on noussut vaalien lähestyessä yhdeksi syksyn pääpuheenaiheista. Kuudesta ehdokkaasta Vesa Linja-aho osoittautuu julkisten palveluiden suurimmaksi ”viholliseksi”. Linja-ahokaan ei olisi suinpäin yksityistämässä kaikkia kunnallisia palveluita, mutta hänen mielestään kaupunkien pitäisi tutkia nykyistä tarkemmin, mitä palveluita saataisiin tuotettua nykyistä tehokkaammin ulkoistettuina ostopalveluina. Palveluiden yksityistämistä pitäisi kuitenkin harkita tarkkaan tapauskohtaisesti, ja yrityksille pitäisi asettaa selkeät tulostavoitteet.
– Palveluita yksityistettäessä kaupungin pitää olla vaativa asiakas
ja palveluiden laatu pitää varmistaa, Linja-aho sanoo.
Tiina Rimpiläinen ja Veikko Karvonen ovat Linja-ahon kanssa täsmälleen päinvastaisilla linjoilla, ja molemmat nousevat puolustamaan kiivaasti julkisen sektorin palvelutuotantoa.
– Espoon kaupunki on jo nyt yksityistänyt enemmän palveluitaan kuin yksikään muu kaupunki Suomessa, Rimpiläinen väittää.
Karvonen puolestaan pitää palveluiden yksityistämistä selvänä liike-elämän tukemisena verovaroilla.
Kaikki teekkariehdokkaat ovat sen sijaan lähes liikuttavan yksimielisiä länsimetron tarpeellisuudesta, vaikka painotuksista löytyykin pieniä eroja. Varsinkin Matti Kuronen on profiloitunut metron puolestapuhujana, kun taas Pekka Aavikko peräänkuuluttaa poikittaisliikenteen voimakkaampaa kehittämistä.
Matti Kuronen tyrmää väitteen, jonka mukaan metron tulo saattaisi jopa heikentää otaniemeläisten kulkumahdollisuuksia bussivuorojen harvetessa.
– Ihmiset kulkisivat tietenkin lähinnä metrolla, mutta kyllähän Itä-Helsinkiinkin menee busseja metrosta huolimatta, Matti Kuronen sanoo.
Kuronen olisi jopa valmis ”näyttämään vihreää valoa” autoilijoiden tietulleille, ja ohjaamaan rahat länsimetron rakentamiseen, vaikka koko metroa ei näillä rahoilla tietenkään saisi rahoitettua. Veikko Karvonen on varovaisesti samoilla linjoilla.
– Metro ehkä maksaa jotain, mutta niin se maksaisi rakentaa lisää kaistoja Länsiväylällekin, Karvonen sanoo.
Juhani Nokelan mielestä espoolainen metrokeskustelu on lähinnä ”akuuttia jarrutusta”.
– Espoossa joku voi heittää, että rakennetaan pikaraitiotie suoraan Espoosta Helsingin Rautatientorille, tai jotain muuta täysin älytöntä. Tällä yritetään vain estää välttämättömien päätösten syntymistä, Nokela sanoo.
Väite on perusteltu, sillä lukuisat Helsingin kaupungin edustajat ovat tehneet jo vuosien ajan selväksi,
etteivät espoolaisten raitiovaunut aja metriäkään Helsingin kaduilla. Lisäksi espoolaisten savuttavista busseistakin haluttaisiin päästä mahdollisimman nopeasti eroon.
Siinä missä kaikki muut ehdokkaat haluavat päästä valtuustoon tekemään vastuullisia päätöksiä ja ajamaan nuorten asioita, pesee Veikko Karvonen muut ehdokkaat nuoruuden asenteella 10–0.
– Olisi paljon kivempaa ja tehokkaampaa istua jossain penkillä tekemässä päätöksiä, kuin teipata kiviin paperilappuja ja heitellä niillä ikkunoita säpäleiksi, Karvonen pohtii.
Valtuustoihin tarvitaan lisää nuoria.