Polyteekkari

Suomen maineikkaimman soluyhteisön tarina kertoo teekkarikylästä, ystävyydestä, alkoholista, liikunnasta ja opiskelijaelämän hyvistä puolista.

BY:n 25-vuotisjuhlat järjestettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna keskellä metsää sijaitsevassa Louhelan leirikeskuksessa Mäntsälässä. Periaatteessa juhlat olisi voinut järjestää Rantsullakin, jos se olisi vain ollut vapaana, mutta näin varmistettiin ainakin se, että naapureilta ei tullut valituksia liian kovaäänisestä juhlinnasta.

Tai kyllähän metsän keskelläkin asui muutama mäntsäläläinen, mutta Peppen mukaan heidän kanssaan oli sovittu jo hyvissä ajoin etukäteen, että naapuripihoilla ei juoksennella alasti eikä villieläimiä jahdata. Juoksurajoitukset saattoivat hyvinkin olla paikallaan, sillä varsinkin alkuaikoina Bratislawa Youghurt tunnettiin nimenomaan urheilujoukkueena.

Joukkueen perustamisen tarkat päivämäärät ovat kadonneet historian hämäriin, mutta varmuudella joskus vuonna 1980 tuolloin Jämeräntaival seitsemässä asuneet solukaverit päättivät osallistua johonkin lentopalloturnaukseen. Aikaisemmin jalkapallo- ja lentopallosarjoihin oli osallistuttu Elysee Diggersien nimellä, mutta ymmärrettävistä syistä nimi ei nauttinut kovinkaan laajaa kannatusta edes joukkueen sisällä.

Idea Bratislava-nimestä syntyi ilmeisesti siitä, että osa joukkueen jäsenistä eli BY:n kantaisistä oli ollut kesätöissä Euroopassa, ja he olivat palanneet syksyllä Otaniemeen Bratislavan kautta. Valitettavasti historiassa on aukkoja, eli kukaan ei tunnu enää varmuudella muistavan, mistä yoghurtti tuli mukaan kuvioihin, mutta joka tapauksessa sittemmin maineeseen kasvanut BY oli syntynyt.

Ennen vuoden 1983 MM-kisoja BY:n solu joutui muuttamaan remontin alta 7 B:stä 5 B:hen. Yhteishenki oli kuitenkin päässyt jo syntymään. Viitosen solu opittiin tuntemaan alusta alkaen Kalumestan nimellä. Tarun mukaan Kalumestan nimi tulee helsinkiläisen huonekaluliike Kalustemestan kyltistä, joka oli jonkun keikan jälkeen ’ilmestynyt’ solun oveen. Vuosien varrella soluun lähetetyistä korteista jäi pois osoitteen tarkempia osia, ja ainakin poikien mukaan posti löytää nykyisin sujuvasti perille pelkästään osoitteella "Kalumesta, Otaniemi".

BY:n nykyinen puheenjohtaja Juho ’Juice’ Rutila kertoo, että viitosen Kalumestasta BY:n toiminta laajeni JMT6:n ylimpään kerrokseen. Käytännössä tämä tapahtui puoliksi itsestään, sillä 1980-luvulla nuoremmat opiskelijat asuivat omissa soluissaan kahden hengen huoneissa, ja vasta vanhemmat pääsivät muuttamaan yhden hengen huoneista koostuviin soluihin. Näin BY:n yläkerta tunnetaan edelleen Eläkeläissolun nimellä.

Ei pelkästään urheilua

Jo alusta saakka BY:llä ymmärrettiin, kuinka tärkeää urheilun vastapainoksi oli muistaa välillä myös hieman juhlia. Jos juopotteluaktiivisuus on pysynyt suhteellisen vakiona viinan hinnoista riippumatta, on urheiluaktiivisuus vaihdellut vähän vuosittain.

– Viime vuonna oltiin esimerkiksi Akateemisessa Wartissa, mutta tänä vuonna ei vain huomattu ilmoittautua, Timo ’Tepsipakki’ Aaltonen kertoo.

Urheilun ja juhlimisen lisäksi BY on kunnostautunut myös kylävaikuttamisessa ja aktiivisessa osallistumisessa Teekkarikylän kylätoimintaan. Parhaiten BY:läisiin saattaakin tutustua esimerkiksi Teekkarikylän yhteisiin siivoustalkoisiin osallistumalla.

Tämä ei kuulosta välttämättä kovinkaan seksikkäältä, mutta BY:läiset ovat aina katsoneet, että joidenkin muiden silmissä ehkä jopa vastuuntunnottomalta vaikuttavan juhlimisen vastapainoksi Teekkarikylän asukasviihtyisyydestä huolehtiminen on aina kuulunut kaikkien BY:läisten yhteisiin velvollisuuksiin.

BY:n yhteishenkeä ja 25-vuotta jatkunutta taivalta voi pitää jopa pienoisena ihmeenä, sillä BY:läisiksi päädytään edelleen sattuman oikusta riippuen siitä, miten TKY:n asuntotoimiston avainarvonnat onnistuvat. Pientä luonnonvalintaa matkan varrella on kuitenkin tapahtunut, sillä kirjoittamattoman säännön mukaan TKY:n asuntotoimisto ei ole rankaissut niitä asunnonhakijoita, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan asuntoa BY:ltä tai Joutomiesten solusta, vaan heille on pyritty katsomaan mahdollisuuksien mukaan vastaava asunto ainakin oletettavasti rauhallisemmista paikoista.

– Minä muistan, kun tulin ensimmäistä kertaa BY:n soluun. Siellä oli kymmenen tyyppiä kahvilla, ja minä esittäydyin uudeksi solulaiseksi. Nämä sanoivat, että hyvä homma, mutta kukaan meistä ei asu täällä, Jaska muistelee BY:läiseksi päätymistään.

Antti puolestaan muistaa vieläkin, kuinka soluun muutti uusi tyyppi pönikkä kotiviiniä mukanaan.

– Katsottiin heti, että tämä on hyvä tyyppi, mutta hirveä jysäri siitä viinistä tuli, Antti nauraa.

Jos muutama fuksi onkin päättänyt kieltäytyä tarjotusta kunniasta liittyä BY:n maineikkaisiin riveihin, on BY:ssä nähty matkan varrella myös yllättäviä sopeutumisia. Esimerkiksi eräs espanjalainen vaihto-oppilastyttö oli kaikkien hänen kanssaan samaan aikaan asuneiden mielestä kerrassaan mainio tuttavuus, vaikka hänellä olikin tapana ihmetellä jätkien suhteellisen säännöllistä, kollektiivista pornonkatseluharrastusta, ja BY:n pikkujouluissa, eli legendaarisissa bykkujouluissa hänelle oli maistunut suomalaisista jouluruuista kuulemma ainoastaan rosollin kastike.

Jos uudet asukkaat pyritään toivottamaan aina tasapuolisen tervetulleiksi iloiseen joukkoon, voi varsinkin fuksien vanhempien aamuisista yllätysvierailuista syntyä kaikille osapuolille kuitenkin tasapuolisen traumaattisia kokemuksia.

– Jos kämppä on bileiden jälkeen ihan kuin räjähdyksen jäljiltä, niin silloinkin on haastavinta varmistaa, että vanhemmat eivät näe jääkaapin
ovessa olevaa kaljojen piikkilistaa, Juice nauraa.

Yhden BY:n täysin epävirallisen moton mukaan alkoholia pitää nauttia kohtuudella, eli kohtalaisen paljon ja kohtalaisen usein. Silti historia muistaa myös monia soluissa hyvin viihtyneitä absolutisteja.

– Mutta ehkä tähän toimintaan on valikoitunut enemmän sellaista ei niin lasiin sylkevää porukkaa, Tärpätti pohtii.

Kohta ei ole enää bileitä?

Suorituspaineiden lisääntyessä myös Teekkarikylän yleinen ilmapiiri on muuttunut juhlien järjestämiselle vähemmän suotuisaksi. Mistään epäsuotuisuudesta ei voida vielä puhua, mutta esimerkiksi ajatus siitä, että myös yleisinä juhlapäivinä halukkaiden pitäisi saada lukea rauhassa tentteihin, alkaa nauttia Teekkarikylässäkin marginaaliseksi laskettavaa suosiota.

Nykyisin valtaosa Teekkarikylän soluasunnoista on asukkaille yksinkertaisesti vain asuinpaikkoja, missä syödään, nukutaan, opiskellaan ja harrastetaan sooloseksiä. Yhteiselo solukavereiden kanssa rajoittuu monesti parhaimmillaankin yhteiseen television katseluun.

Nykyisin BY:läiset katsovat olevansa Joutomiesten kanssa viimeisiä mohikaaneja yrittäessään vaalia Teekkarikylän perinteisten soluyhteisöjen aktiivisuutta. Siinä missä Joutomiehet nähtiin aikaisemmin lähinnä ärsyttävinä räkänokkina ja kilpailijoina, on suhtautuminen lähinaapureihin muuttunut viime vuosina selvästi ystävällisemmäksi.Ainakin BY:läisten mukaan Joutomiesten toiminta oli niin säälittävästi niin monta vuotta täysin alamaissa, että naapureiden aktivoituminen nähdään nykyisin ainakin lähes pelkästään positiivisena asiana.

Myös BY:n toiminnassa on ollut muutamaan otteeseen nähtävissä pieniä hiipumisen merkkejä aktiivisimpien jäsenten muuttaessa samanaikaisesti pois, mutta nyt näyttää taas paremmalta, eikä Teekkarikylän asumisajan rajaaminenkaan seitsemästä viiteen vuoteen ole aiheuttanut ainakaan vielä ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kun muutosta ajettiin läpi, vastustivat BY:läiset sitä lähes henkeen ja vereen, mutta nyt vahingolle osataan jo naureskellakin: ’Nyt pitää sitten vain aloittaa nuorempana se dokaaminen.’
Teekkarikylään vuonna 1997 muuttanut Tepsipakki muistelee, että tuohon aikaan Teekkarikylässä järjestettiin selvästi nykyistä enemmän juhlia.

– Smökissä oli joka viikko kaikille avoimia bileitä, tai ainakin sellaisia juhlia, mihin pääsi helposti kuokkimaan.

Teekkarikylän meno alkoi kuitenkin muuttua rauhallisemmaksi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ensiksi ’fasaanit’ innostuivat ratsaamaan Smökin kaljanmyyntiä, ja tämän jälkeen sattunut valitettava konefuksin hukkuminen rauhoittavat menoa selvästi.

– Ennen OUBS näytti pornoa aina puoleen yöhön saakka, ja sitten lähdettiin bileisiin, vanhemmat BY:läiset muistelevat haikeina.

Mäntsälä mielessäin

Yksi legendaarisimmasta BY:n Joutomiehille tekemistä jäynistä oli alakerran parvekkeelta roikkuvan Joutomies-kyltin vaihtaminen tyylikkääseen Mäntsälän tienviittaan. Kyltin vaihtaminen kelpaa edelleen esimerkiksi BY:n urheilullisuudesta, sillä aivan jokaiselle ei todennäköisesti tulisi mieleen lähteä laskeutumaan köysillä aamuhämärissä viidennen kerroksen parvekkeelta.

Parveke on näytellyt aina tärkeää roolia BY:n toiminnassa. Monet tietävät BY:n nimenomaan heidän kuuluvasta tavastaan kantaa kaiuttimet ja vahvistimet, ja suurina juhlapäivinä myös elävät bändit, JMT 6:n ylimmälle parvekkeelle ja kohottaa kanssateekkareiden juhlatunnelmaa iloisella musiikilla. Parvekkeella on viihdytty muutenkin, joskus takavuosina jotkut BY:läiset onnistuivat saamaan jopa varoituksia heidän parvekkeelle rakentamastaan telttasaunasta.

BY:n ja Joutomiesten lisäksi Teekkarikylän historia tuntee monia muitakin yhteen hiileen puhaltaneita soluryhmittymiä, missä asuminen on merkinnyt elämistä suurempaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Valitettavasti esimerkiksi Just Pure Iron, Ryttylän Visa ja 51 cl elävät nykyisin enää kellastuneina muistoina arkistoissa pölyttyvien vanhojen Otahuuto-lehtien sivuilla, ja hyvällä tuurilla ajat sitten valmistuneiden, nykyisten hyvätuloisten diplomi-insinöörien illanistujaismuisteloissa.

Vaikka jotkut saattaisivat epäilläkin, ovat myös monet juhlimista ja iloista opiskelijaelämää rakastaneet BY:läiset valmistuneet hyvillä arvosanoilla ja siirtyneet menestyksekkäästi uraputkeen, ja mahtuupa mukaan ainakin kaksi tekniikan tohtoriakin.

Juicen ja Jarkko Niirasen, Arkkitehtikillan fuksikapteenin, mukaan opiskelua ei haluta missään tapauksessa unohtaa, saati väheksyä BY:lläkään, mutta molemmat korostavat, että opiskelun pitää olla myös hauskaa, eikä pelkästään jatkuvaa tentteihin pänttäämistä.

BY:n perinteisiin kuuluu ostaa hyvä ja kallis viskipullo kaikille valmistuneille, ja pulloja on saatu jakaa kohtalaisen ahkerasti myös viime vuosina. Aikaisemmin pullot olivat kuulemma aina kalleinta, mitä Alkosta löytyi, mutta Alkon laajennettua valikoimiensa kallista yläpäätä, on BY:llä katsottu tyylikkäämmäksi tyytyä vanhoihin hyviin
merkkeihin.

Sivistyneen aikuista menoa

Koska BY on ehtinyt jo kunnioitettavaan neljännesvuosisadan ikään, on luonnollista, että vanhat rivit ovat ehtineet jo lisääntyä uusilla, pienillä BY:läisillä. Itsekin pieniin BY:läisiin päin oleva Henna kertoi, että BY:n ’infanteille’ on askarreltu pieniä BY-haalareita.

– Ne on ihan söpöjä vappuna. Ensimmäinen muksu oli kuulemma oksentanut heti niiden haalareiden päälle, kun se oli saanut ne. Taisi olla Sepon muksu, kunnon BY:läinen, Henna ja Anna nauravat. Vanhojen BY:läisten mukaan he olivat ylipäätään ensimmäisiä, jotka hankkivat omat haalarit Otaniemessä, ja muut alkoivat matkia heitä pikku hiljaa myöhemmin.

Vuosina 1993–97 Otaniemessä hengailleen Annan mukaan nykyisten BY:läisten meno vaikutti Mäntsälässä yllättävän siistiltä.

– Kauhean siistin näköistä porukkaa puvut päällä. Ennen kaikki vain örvelsivät ja väänsivät kättä, nyt nuoret juovat punaviiniä laseista, Anna ihmetteli.

Aivan näin pahaksi tilanne ei ole onneksi kuitenkaan muuttunut, tällä kertaa sormikoukut vedettiin vain hienotunteisesti ladyjen siirryttyä saunan puolelle. BY:ssä vaimokkeita kutsutaan kohteliaasti BY-ladyiksi, mutta vuosien varrella BY:n varsinaisissa riveissä on nähty myös joitakin naisia: aikakin kaksi Päiviä ja yksi Suvi.

Viikonlopun ja humalaisten muisteluiden päätteeksi leirikeskuksen vieraskirjaan jäi päällekkäin kaksi merkintää:

’Louhelan päiväkodin Vintiötryhmä käväisi täällä syysretkellä. Mukavat nokkaunet vedettiin Erkkilän tulvassa takkatulen roihuessa. Makkarat paistettiin ulkosalla.’

’Bratislawa Yoghurtin Vintiötryhmä käväisi täällä vuosijuhlatunnelmissa. Mukavat tömpsyt vedettiin Erkkilän tuvassa takkatulen
roihuessa. Makkarat paistettiin humalassa.’




	Bratislawa Youghurt 25 - vuotta yhteisöllisyyden puolesta - tylsyyttä vastaan Suomen maineikkaimman soluyhteisön tarina kertoo teekkarikylästä, ystävyydestä, alkoholista, liikunnasta ja opiskelijaelämän hyvistä puolista. BY:n 25-vuotisjuhlat järjestettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna keskellä metsää sijaitsevassa Louhelan leirikeskuksessa Mäntsälässä. Periaatteessa juhlat olisi voinut järjestää Rantsullakin, jos se olisi vain ollut vapaana, mutta näin varmistettiin ainakin se, että naapureilta ei tullut valituksia liian kovaäänisestä juhlinnasta. Tai kyllähän metsän keskelläkin asui muutama mäntsäläläinen, mutta Peppen mukaan heidän kanssaan oli sovittu jo hyvissä ajoin etukäteen, että naapuripihoilla ei juoksennella alasti eikä villieläimiä jahdata. Juoksurajoitukset saattoivat hyvinkin olla paikallaan, sillä varsinkin alkuaikoina Bratislawa Youghurt tunnettiin nimenomaan urheilujoukkueena. Joukkueen perustamisen tarkat päivämäärät ovat kadonneet historian hämäriin, mutta varmuudella joskus vuonna 1980 tuolloin Jämeräntaival seitsemässä asuneet solukaverit päättivät osallistua johonkin lentopalloturnaukseen. Aikaisemmin jalkapallo- ja lentopallosarjoihin oli osallistuttu Elysee Diggersien nimellä, mutta ymmärrettävistä syistä nimi ei nauttinut kovinkaan laajaa kannatusta edes joukkueen sisällä. Idea Bratislava-nimestä syntyi ilmeisesti siitä, että osa joukkueen jäsenistä eli BY:n kantaisistä oli ollut kesätöissä Euroopassa, ja he olivat palanneet syksyllä Otaniemeen Bratislavan kautta. Valitettavasti historiassa on aukkoja, eli kukaan ei tunnu enää varmuudella muistavan, mistä yoghurtti tuli mukaan kuvioihin, mutta joka tapauksessa sittemmin maineeseen kasvanut BY oli syntynyt. Ennen vuoden 1983 MM-kisoja BY:n solu joutui muuttamaan remontin alta 7 B:stä 5 B:hen. Yhteishenki oli kuitenkin päässyt jo syntymään. Viitosen solu opittiin tuntemaan alusta alkaen Kalumestan nimellä. Tarun mukaan Kalumestan nimi tulee helsinkiläisen huonekaluliike Kalustemestan kyltistä, joka oli jonkun keikan jälkeen ’ilmestynyt’ solun oveen. Vuosien varrella soluun lähetetyistä korteista jäi pois osoitteen tarkempia osia, ja ainakin poikien mukaan posti löytää nykyisin sujuvasti perille pelkästään osoitteella "Kalumesta, Otaniemi". BY:n nykyinen puheenjohtaja Juho ’Juice’ Rutila kertoo, että viitosen Kalumestasta BY:n toiminta laajeni JMT6:n ylimpään kerrokseen. Käytännössä tämä tapahtui puoliksi itsestään, sillä 1980-luvulla nuoremmat opiskelijat asuivat omissa soluissaan kahden hengen huoneissa, ja vasta vanhemmat pääsivät muuttamaan yhden hengen huoneista koostuviin soluihin. Näin BY:n yläkerta tunnetaan edelleen Eläkeläissolun nimellä. Ei pelkästään urheilua Jo alusta saakka BY:llä ymmärrettiin, kuinka tärkeää urheilun vastapainoksi oli muistaa välillä myös hieman juhlia. Jos juopotteluaktiivisuus on pysynyt suhteellisen vakiona viinan hinnoista riippumatta, on urheiluaktiivisuus vaihdellut vähän vuosittain. – Viime vuonna oltiin esimerkiksi Akateemisessa Wartissa, mutta tänä vuonna ei vain huomattu ilmoittautua, Timo ’Tepsipakki’ Aaltonen kertoo. Urheilun ja juhlimisen lisäksi BY on kunnostautunut myös kylävaikuttamisessa ja aktiivisessa osallistumisessa Teekkarikylän kylätoimintaan. Parhaiten BY:läisiin saattaakin tutustua esimerkiksi Teekkarikylän yhteisiin siivoustalkoisiin osallistumalla. Tämä ei kuulosta välttämättä kovinkaan seksikkäältä, mutta BY:läiset ovat aina katsoneet, että joidenkin muiden silmissä ehkä jopa vastuuntunnottomalta vaikuttavan juhlimisen vastapainoksi Teekkarikylän asukasviihtyisyydestä huolehtiminen on aina kuulunut kaikkien BY:läisten yhteisiin velvollisuuksiin. BY:n yhteishenkeä ja 25-vuotta jatkunutta taivalta voi pitää jopa pienoisena ihmeenä, sillä BY:läisiksi päädytään edelleen sattuman oikusta riippuen siitä, miten TKY:n asuntotoimiston avainarvonnat onnistuvat. Pientä luonnonvalintaa matkan varrella on kuitenkin tapahtunut, sillä kirjoittamattoman säännön mukaan TKY:n asuntotoimisto ei ole rankaissut niitä asunnonhakijoita, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan asuntoa BY:ltä tai Joutomiesten solusta, vaan heille on pyritty katsomaan mahdollisuuksien mukaan vastaava asunto ainakin oletettavasti rauhallisemmista paikoista. – Minä muistan, kun tulin ensimmäistä kertaa BY:n soluun. Siellä oli kymmenen tyyppiä kahvilla, ja minä esittäydyin uudeksi solulaiseksi. Nämä sanoivat, että hyvä homma, mutta kukaan meistä ei asu täällä, Jaska muistelee BY:läiseksi päätymistään. Antti puolestaan muistaa vieläkin, kuinka soluun muutti uusi tyyppi pönikkä kotiviiniä mukanaan. – Katsottiin heti, että tämä on hyvä tyyppi, mutta hirveä jysäri siitä viinistä tuli, Antti nauraa. Jos muutama fuksi onkin päättänyt kieltäytyä tarjotusta kunniasta liittyä BY:n maineikkaisiin riveihin, on BY:ssä nähty matkan varrella myös yllättäviä sopeutumisia. Esimerkiksi eräs espanjalainen vaihto-oppilastyttö oli kaikkien hänen kanssaan samaan aikaan asuneiden mielestä kerrassaan mainio tuttavuus, vaikka hänellä olikin tapana ihmetellä jätkien suhteellisen säännöllistä, kollektiivista pornonkatseluharrastusta, ja BY:n pikkujouluissa, eli legendaarisissa bykkujouluissa hänelle oli maistunut suomalaisista jouluruuista kuulemma ainoastaan rosollin kastike. Jos uudet asukkaat pyritään toivottamaan aina tasapuolisen tervetulleiksi iloiseen joukkoon, voi varsinkin fuksien vanhempien aamuisista yllätysvierailuista syntyä kaikille osapuolille kuitenkin tasapuolisen traumaattisia kokemuksia. – Jos kämppä on bileiden jälkeen ihan kuin räjähdyksen jäljiltä, niin silloinkin on haastavinta varmistaa, että vanhemmat eivät näe jääkaapin ovessa olevaa kaljojen piikkilistaa, Juice nauraa. Yhden BY:n täysin epävirallisen moton mukaan alkoholia pitää nauttia kohtuudella, eli kohtalaisen paljon ja kohtalaisen usein. Silti historia muistaa myös monia soluissa hyvin viihtyneitä absolutisteja. – Mutta ehkä tähän toimintaan on valikoitunut enemmän sellaista ei niin lasiin sylkevää porukkaa, Tärpätti pohtii. Kohta ei ole enää bileitä? Suorituspaineiden lisääntyessä myös Teekkarikylän yleinen ilmapiiri on muuttunut juhlien järjestämiselle vähemmän suotuisaksi. Mistään epäsuotuisuudesta ei voida vielä puhua, mutta esimerkiksi ajatus siitä, että myös yleisinä juhlapäivinä halukkaiden pitäisi saada lukea rauhassa tentteihin, alkaa nauttia Teekkarikylässäkin marginaaliseksi laskettavaa suosiota. Nykyisin valtaosa Teekkarikylän soluasunnoista on asukkaille yksinkertaisesti vain asuinpaikkoja, missä syödään, nukutaan, opiskellaan ja harrastetaan sooloseksiä. Yhteiselo solukavereiden kanssa rajoittuu monesti parhaimmillaankin yhteiseen television katseluun. Nykyisin BY:läiset katsovat olevansa Joutomiesten kanssa viimeisiä mohikaaneja yrittäessään vaalia Teekkarikylän perinteisten soluyhteisöjen aktiivisuutta. Siinä missä Joutomiehet nähtiin aikaisemmin lähinnä ärsyttävinä räkänokkina ja kilpailijoina, on suhtautuminen lähinaapureihin muuttunut viime vuosina selvästi ystävällisemmäksi.Ainakin BY:läisten mukaan Joutomiesten toiminta oli niin säälittävästi niin monta vuotta täysin alamaissa, että naapureiden aktivoituminen nähdään nykyisin ainakin lähes pelkästään positiivisena asiana. Myös BY:n toiminnassa on ollut muutamaan otteeseen nähtävissä pieniä hiipumisen merkkejä aktiivisimpien jäsenten muuttaessa samanaikaisesti pois, mutta nyt näyttää taas paremmalta, eikä Teekkarikylän asumisajan rajaaminenkaan seitsemästä viiteen vuoteen ole aiheuttanut ainakaan vielä ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kun muutosta ajettiin läpi, vastustivat BY:läiset sitä lähes henkeen ja vereen, mutta nyt vahingolle osataan jo naureskellakin: ’Nyt pitää sitten vain aloittaa nuorempana se dokaaminen.’ Teekkarikylään vuonna 1997 muuttanut Tepsipakki muistelee, että tuohon aikaan Teekkarikylässä järjestettiin selvästi nykyistä enemmän juhlia. – Smökissä oli joka viikko kaikille avoimia bileitä, tai ainakin sellaisia juhlia, mihin pääsi helposti kuokkimaan. Teekkarikylän meno alkoi kuitenkin muuttua rauhallisemmaksi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ensiksi ’fasaanit’ innostuivat ratsaamaan Smökin kaljanmyyntiä, ja tämän jälkeen sattunut valitettava konefuksin hukkuminen rauhoittavat menoa selvästi. – Ennen OUBS näytti pornoa aina puoleen yöhön saakka, ja sitten lähdettiin bileisiin, vanhemmat BY:läiset muistelevat haikeina. Mäntsälä mielessäin Yksi legendaarisimmasta BY:n Joutomiehille tekemistä jäynistä oli alakerran parvekkeelta roikkuvan Joutomies-kyltin vaihtaminen tyylikkääseen Mäntsälän tienviittaan. Kyltin vaihtaminen kelpaa edelleen esimerkiksi BY:n urheilullisuudesta, sillä aivan jokaiselle ei todennäköisesti tulisi mieleen lähteä laskeutumaan köysillä aamuhämärissä viidennen kerroksen parvekkeelta. Parveke on näytellyt aina tärkeää roolia BY:n toiminnassa. Monet tietävät BY:n nimenomaan heidän kuuluvasta tavastaan kantaa kaiuttimet ja vahvistimet, ja suurina juhlapäivinä myös elävät bändit, JMT 6:n ylimmälle parvekkeelle ja kohottaa kanssateekkareiden juhlatunnelmaa iloisella musiikilla. Parvekkeella on viihdytty muutenkin, joskus takavuosina jotkut BY:läiset onnistuivat saamaan jopa varoituksia heidän parvekkeelle rakentamastaan telttasaunasta. BY:n ja Joutomiesten lisäksi Teekkarikylän historia tuntee monia muitakin yhteen hiileen puhaltaneita soluryhmittymiä, missä asuminen on merkinnyt elämistä suurempaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Valitettavasti esimerkiksi Just Pure Iron, Ryttylän Visa ja 51 cl elävät nykyisin enää kellastuneina muistoina arkistoissa pölyttyvien vanhojen Otahuuto-lehtien sivuilla, ja hyvällä tuurilla ajat sitten valmistuneiden, nykyisten hyvätuloisten diplomi-insinöörien illanistujaismuisteloissa. Vaikka jotkut saattaisivat epäilläkin, ovat myös monet juhlimista ja iloista opiskelijaelämää rakastaneet BY:läiset valmistuneet hyvillä arvosanoilla ja siirtyneet menestyksekkäästi uraputkeen, ja mahtuupa mukaan ainakin kaksi tekniikan tohtoriakin. Juicen ja Jarkko Niirasen, Arkkitehtikillan fuksikapteenin, mukaan opiskelua ei haluta missään tapauksessa unohtaa, saati väheksyä BY:lläkään, mutta molemmat korostavat, että opiskelun pitää olla myös hauskaa, eikä pelkästään jatkuvaa tentteihin pänttäämistä. BY:n perinteisiin kuuluu ostaa hyvä ja kallis viskipullo kaikille valmistuneille, ja pulloja on saatu jakaa kohtalaisen ahkerasti myös viime vuosina. Aikaisemmin pullot olivat kuulemma aina kalleinta, mitä Alkosta löytyi, mutta Alkon laajennettua valikoimiensa kallista yläpäätä, on BY:llä katsottu tyylikkäämmäksi tyytyä vanhoihin hyviin merkkeihin. Sivistyneen aikuista menoa Koska BY on ehtinyt jo kunnioitettavaan neljännesvuosisadan ikään, on luonnollista, että vanhat rivit ovat ehtineet jo lisääntyä uusilla, pienillä BY:läisillä. Itsekin pieniin BY:läisiin päin oleva Henna kertoi, että BY:n ’infanteille’ on askarreltu pieniä BY-haalareita. – Ne on ihan söpöjä vappuna. Ensimmäinen muksu oli kuulemma oksentanut heti niiden haalareiden päälle, kun se oli saanut ne. Taisi olla Sepon muksu, kunnon BY:läinen, Henna ja Anna nauravat. Vanhojen BY:läisten mukaan he olivat ylipäätään ensimmäisiä, jotka hankkivat omat haalarit Otaniemessä, ja muut alkoivat matkia heitä pikku hiljaa myöhemmin. Vuosina 1993–97 Otaniemessä hengailleen Annan mukaan nykyisten BY:läisten meno vaikutti Mäntsälässä yllättävän siistiltä. – Kauhean siistin näköistä porukkaa puvut päällä. Ennen kaikki vain örvelsivät ja väänsivät kättä, nyt nuoret juovat punaviiniä laseista, Anna ihmetteli. Aivan näin pahaksi tilanne ei ole onneksi kuitenkaan muuttunut, tällä kertaa sormikoukut vedettiin vain hienotunteisesti ladyjen siirryttyä saunan puolelle. BY:ssä vaimokkeita kutsutaan kohteliaasti BY-ladyiksi, mutta vuosien varrella BY:n varsinaisissa riveissä on nähty myös joitakin naisia: aikakin kaksi Päiviä ja yksi Suvi. Viikonlopun ja humalaisten muisteluiden päätteeksi leirikeskuksen vieraskirjaan jäi päällekkäin kaksi merkintää: ’Louhelan päiväkodin Vintiötryhmä käväisi täällä syysretkellä. Mukavat nokkaunet vedettiin Erkkilän tulvassa takkatulen roihuessa. Makkarat paistettiin ulkosalla.’ ’Bratislawa Yoghurtin Vintiötryhmä käväisi täällä vuosijuhlatunnelmissa. Mukavat tömpsyt vedettiin Erkkilän tuvassa takkatulen roihuessa. Makkarat paistettiin humalassa.’