Polyteekkari

Isoveli valvoo Heli Perttulan ohjaamassa teekkarispeksissä 1985. Näytelmä perustuu löyhästi George Orwellin teokseen 1984, jossa diktatuuria johtaa valtio ja valtiota Isoveli. Teekkariversiossa vastirintaliikkeen aktiivit, glamoröösi Emmanuelle (Susanna Junnila) ja rankka Mort (Ossi-Matti Lahtinen) ovat valmiita kaikkeen, jotta Isoveli saataisiin pois vallasta – jopa verenvuodatukseen. Mutta he eivät tiedä, että samaan ovat valmistautuneet myös Isoveli (Jussi Putkonen) käskyläisensä Dexterin (Sami Honkonen) kanssa, jotta vastarintaliike saataisiin tukahdutettua.

Näytelmä alkaa laimeasti, vaikka tarkoituksena on räväyttää. Sali laitetaan pimeäksi ja taskulamppujen kanssa yleisön seassa kävelevät joukot ottavat kiinni vastarintaliikkeen jäseniä. Kapinalliset raahataan lavalle ja turvallisuuspartion johtaja (Henna Partanen) aloittaa inttämisen näiden toimista. ”Kertokaa kaikki”, hän huutaa. Vastarintaliikkeen pitkätakkiset pitävät pintansa ja karjuvat, etteivät ikinä paljasta. Sitten se alkaa. ”Omstart myönteisemmin!”, joku yleisöstä huutaa. ”Joo, okei, me kerrotaan”, kapinalliset sanovat lähes yhdestä suusta.

Alkuminuutit matelevat. Alkaa jo harmittaa harrastelijateattereiden yleinen taso ja wannabe-näyttelijöiden suurilukuisuus. Mutta sitten tulee Isoveli itse, punaisessa asussa juokseva pikku stalinisti. Vaikea sanoa, mitä tapahtuu, mutta koko näytelmä lähtee vain ja ainoastaan huimaan nousuun jokaisen näyttelijän osalta. Yleisöstä kehotetaan esittämään kohtauksia ainakin Paavo Väyrysenä, Juhani Tammisena, närpiöksi, turun murteella, Matrixinä, hidastettuna, mustasukkaisesti, pissiksenä ja kuin suomalaisissa elokuvissa. Näyttelijät tekevät työtä käskettyä. Rokkari Nikki (Tommi Koskinen) yrittää mairitella itsensä takaisin ihastuksensa Julian (Kristiina Laine) suosioon. ”Omstart Mervi ja Matti!” ”Tuu tänne mä hakkaan sut!”, hän huutaa.

Ainut hampaankoloon jäänyt seikka olivat tanssijat. Loistavat koreografiat olisivat päässeet oikeuksiinsa, jos tanssijat eivät olisi olleet niin laimeita. Ilmeistä näkyi rakkaus tanssiin, muuten se ei sitten tullutkaan esille. Huolimattomiin ja laiskoihin liikkeisiin jatkossa terävyyttä ja nasevuutta, kiitos.

Kaiken kaikkiaan voin rehellisesti sanoa, että 1985 oli paras teatterikokemukseni vuosiin. Jussi Putkosen voi vielä jossain vaiheessa nähdä valkokankaalla, tai jos ei, olisi se täyttä haaskausta. Sen verran uskomaton mies oli keksiessään loistavia improja asiasta kuin asiasta. Myös Emmi Härkösen esittämä tv-toimittaja Saga on loistava hahmo ja Härkönen osaava improvisoija.

Kirjoittaja on vaasalainen kulttuuritoimittaja ja Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja.




	Armotonta nauratusta Katja Pesonen Isoveli valvoo Heli Perttulan ohjaamassa teekkarispeksissä 1985. Näytelmä perustuu löyhästi George Orwellin teokseen 1984, jossa diktatuuria johtaa valtio ja valtiota Isoveli. Teekkariversiossa vastirintaliikkeen aktiivit, glamoröösi Emmanuelle (Susanna Junnila) ja rankka Mort (Ossi-Matti Lahtinen) ovat valmiita kaikkeen, jotta Isoveli saataisiin pois vallasta – jopa verenvuodatukseen. Mutta he eivät tiedä, että samaan ovat valmistautuneet myös Isoveli (Jussi Putkonen) käskyläisensä Dexterin (Sami Honkonen) kanssa, jotta vastarintaliike saataisiin tukahdutettua. Näytelmä alkaa laimeasti, vaikka tarkoituksena on räväyttää. Sali laitetaan pimeäksi ja taskulamppujen kanssa yleisön seassa kävelevät joukot ottavat kiinni vastarintaliikkeen jäseniä. Kapinalliset raahataan lavalle ja turvallisuuspartion johtaja (Henna Partanen) aloittaa inttämisen näiden toimista. ”Kertokaa kaikki”, hän huutaa. Vastarintaliikkeen pitkätakkiset pitävät pintansa ja karjuvat, etteivät ikinä paljasta. Sitten se alkaa. ”Omstart myönteisemmin!”, joku yleisöstä huutaa. ”Joo, okei, me kerrotaan”, kapinalliset sanovat lähes yhdestä suusta. Alkuminuutit matelevat. Alkaa jo harmittaa harrastelijateattereiden yleinen taso ja wannabe-näyttelijöiden suurilukuisuus. Mutta sitten tulee Isoveli itse, punaisessa asussa juokseva pikku stalinisti. Vaikea sanoa, mitä tapahtuu, mutta koko näytelmä lähtee vain ja ainoastaan huimaan nousuun jokaisen näyttelijän osalta. Yleisöstä kehotetaan esittämään kohtauksia ainakin Paavo Väyrysenä, Juhani Tammisena, närpiöksi, turun murteella, Matrixinä, hidastettuna, mustasukkaisesti, pissiksenä ja kuin suomalaisissa elokuvissa. Näyttelijät tekevät työtä käskettyä. Rokkari Nikki (Tommi Koskinen) yrittää mairitella itsensä takaisin ihastuksensa Julian (Kristiina Laine) suosioon. ”Omstart Mervi ja Matti!” ”Tuu tänne mä hakkaan sut!”, hän huutaa. Ainut hampaankoloon jäänyt seikka olivat tanssijat. Loistavat koreografiat olisivat päässeet oikeuksiinsa, jos tanssijat eivät olisi olleet niin laimeita. Ilmeistä näkyi rakkaus tanssiin, muuten se ei sitten tullutkaan esille. Huolimattomiin ja laiskoihin liikkeisiin jatkossa terävyyttä ja nasevuutta, kiitos. Kaiken kaikkiaan voin rehellisesti sanoa, että 1985 oli paras teatterikokemukseni vuosiin. Jussi Putkosen voi vielä jossain vaiheessa nähdä valkokankaalla, tai jos ei, olisi se täyttä haaskausta. Sen verran uskomaton mies oli keksiessään loistavia improja asiasta kuin asiasta. Myös Emmi Härkösen esittämä tv-toimittaja Saga on loistava hahmo ja Härkönen osaava improvisoija. Kirjoittaja on vaasalainen kulttuuritoimittaja ja Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja.