Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Tuomas Forsberg valaisee nykyisen Nato-tilanteen taustoja.



Julkisuudessa on alkanut viime aikoina näkyä enenevässä määrin Nato-myönteisiä signaaleja. Suomi on statukseltaan Naton rauhankumppani ja yhteistyötä sen kanssa on asteittain laajennettu. Parhaillaan tutkitaan Naton mahdollisuutta käyttää Suomen laivaston ja ilmavoimien tukikohtia kriisitilanteen sattuessa. Tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan siinä maailmassa, jossa elettiin vielä muutama vuosi sitten. Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Tuomas Forsberg, jonka Nato-kirja on vastikään ilmestynyt, valaisi nykytilanteen taustoja kävelylenkin verran keväisen Töölönlahden rannalla. Kierros alkaa Ulkopoliittiselta instituutilta, oopperatalon takaa. Töölönlahden keskellä olevan suihkulähteen vesipisaroista heijastuu sateenkaari.
- Nato on laajenemassa ja muuttumassa monet Euroopan maat kattavaksi turvallisuusjärjestöksi ja sen rooli siis on muuttunut radikaalisti siitä mitä se oli kylmän sodan aikaan. Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti kuuluvat siihen jo ja Baltian maat aloittanevat jäsenyysneuvottelut tämän vuoden lopulla. Pitkällä tähtäimellä Venäjäkin saattaa liittyä siihen.
Pysähdymme seuraamaan hetkeksi puistoshakkia. Pelaajat punnitsevat siirtojaan ja siirtelevät nappuloitaan verkkaiseen tahtiin.
- Suomen ja Ruotsin täytyy ennen pitkää kysyä itseltään, riittääkö rauhankumppanuus Naton kanssa vai tulisiko meidänkin ryhtyä jäseniksi. Jos kehitys kulkee nykyiseen suuntaan, mielestäni ei ole juuri syitä olla liittymättä.
Finlandia-talon kohdalla päästään sopivasti isänmaallisempiin aiheisiin.
- Jostain syystä Nato herättää meillä suurta pelkoa ja vastustusta. Jotkut pitävät Natoon liittymistä suomettumisena Yhdysvaltojen suuntaan, mutta ehkä vielä vahvempi ja tunnepitoisempi tekijä on kansallisen puolustuksen traditio. Natoon liittyessä siitä jouduttaisiin luopumaan ja puolustuksen suunnittelu antamaan osaksi maan ulkopuolisten käsiin.
- Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat maassamme pyhä asia. Suomessa maailmansodan jälkeen olikin pakko rakentaa oikeutus puolueettomuudelle ja sitä kannattavalle ulkopoliittiselle linjalle. Sotien opetusten perusteella historia kirjoitettiinkin tätä tarkoitusta palvelevaksi. Liittoutumisajatus ei ollut mielekäs, koska siihen aikaan Neuvostoliitto oli ainoa maa, jonka kanssa olisi voinut liittoutua.
Junat jyrisevät ohitsemme rautatiesillalla. Alhaalla vedessä joukko sorsia uiskentelee keskenään ja kaakattaa ahkerasti.
- Norjassa ja Tanskassa Natosta ajatellaan kuin muskettisoturit toisistaan: Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Siellä näkemyksenä on, että pienellä maalla ei ole varaa olla vailla liittolaisia. Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan yli 80% tanskalaisista kannattaa Natoa, ja kritiikki suuntautuu EU:ta kohtaan. Meillähän asia on täysin päinvastoin. Linnunlaulun puuhuviloiden välistä kiemurteleva, puiden varjostama tie näyttää mosaiikkikuvioidulta. Hiirenkorvalla olevat koivut tuoksuvat keväälle ja niiden välistä pilkottava meri kimmeltelee auringossa. Maailman pahuus tuntuu tässä tunnelmassa epätodelliselta.
- Natolla ei enää ole yhtä master plania, yhtä yhdistävää uhkaa. Se määrittyy tätä nykyä pikemminkin sen jäsenten yhteisten arvojen kautta, kuten demokratia, ihmisoikeudet, markkinatalous ja oikeusvaltio. Uhkakuvat ovat moninaistuneet, ja terrorismi ja ääri-islamilaisuus ovat nykyään todennäköisimpiä vaaranaiheuttajia.
- Täytyy vielä korostaa, että Nato ei ole enää perinteinen sotilasliitto. Sillä on tällä hetkellä lähinnä rauhanturvaoperaatioita esimerkiksi Balkanilla. Nato on ottanut YK:n roolia rauhanturvaajana etenkin Srebrenican verilöylyn jälkeen, jossa YK:lta meni uskottavuus. Naton linja on siis huomattavasti pehmentynyt. Toisaalta voi kysyä, onko sekään pelkästään hyvä asia - nythän USA on käyttänyt asevoimia Naton ulkopuolella, kuten Afganistanissa. Töölönlahden pohjoispään jälkeen ympyrä alkaa sulkeutua. Oopperatalon vierustalla Tuomas summaa sanottavansa.
- Liittoutuminen ei ole Suomelle mielestäni enää mikään suuri ulkopoliittinen kysymys, koska käytännössä Suomi ja Nato ovat muutenkin noudattaneet kriisitilanteiden suhteen samaa linjaa. Natoon liittymisellä on eniten symbolista merkitystä ja siihen liittyvä keskustelu on valitettavasti jäänyt eipäs-juupas-tasolle. Oleellista on EU:n ja USA:n transatlanttisen yhteistyön onnistuminen Naton sisällä, sillä näiden kahden muodostama foorumi tulee olemaan turvallisuuskysymyksissä edelleen se keskeisin.