Taas olisi se aika vuodesta, jolloin pitäisi hankkia jotain duunia kesäksi. Sana ’verinen’ kuvaa varmasti aika hyvin kilpailua halutuimmista kesätyöpaikoista. Mitenköhän onnistuisin vakuuttamaan jonkin suuren kansainvälisen yhtiön ylivertaisista ominaisuuksistani muihin samaa paikkaa tavoitteleviin verrattuna?

Aina hakemukseen pitää tietenkin kirjoittaa olevansa yhteis- ja ryhmätyökykyinen. OK laitetaan se sitten. Ryhmätyökykyä varmasti tarvitaan kaikenlaisissa hommissa. Jopa avaruuslentäjät tarvitsevat valmiuksia toimia toisten kanssa. MIR-avaruusasemalla syntyi kuulemma kerran tilanne, jossa kosmonautit eivät suostuneet puhumaan toisilleen. Jollakin tavalla ymmärrettävää, sillä kenelläpä ei sulake aina silloin tällöin kärähtäisi varsinkin, jos on suljettuna samaan purkkiin toisen kanssa useita kuukausia peräjälkeen. Ei tule mieleen oikein mitään työtä, jossa ei jollakin tavalla olisi toisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Mitäs sitten laitettaisiin? No koulutustausta olisi kai hyvä mainita: tekniikan ylioppilas, sitkeästi vieläkin. Käsitykseni mukaan teekkareilla on työmarkkinoilla parempi maine, kuin sinkkumarkkinoilla. Kerran kuulin, että yliopistolla opiskeleva humanistityttö oli kysynyt: ’Tuleeks teistä sitten jotain hitsareita ja semmossia?’ No ei tule! Teekkareita kuulemani mukaan pidetään fi ksuina ja innostuneina kesäduunareina. Pienet puutteet käytännön taidoissa korvautuvat hyvällä asenteella. Ikävä juttu on, että nykyisen koulutuspolitiikan seurauksena ammattikorkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu menevät helposti sekaisin ainakin tavallisen kansan suussa.

Kesäduunarikandidaatin pitäisi tietenkin olla myös halukas oppimaan kaikenlaista uutta. No sehän nyt on selvää, sillä kukapa haluaisin tehdä samaa puuduttavan tylsää hommaa koko kesän. Ja oppiminen kesätyössä kannattaa, koska kaikesta koetusta ja opitusta on varmasti hyötyä sitten, kun teekkari vaihtaa tupsulakin kypärää tai solmioon.

Harrastukset ja erilaiset yhdistysaktiivisuudet kannattaa tietenkin kirjoittaa kesätyöhakemukseen. Mitä erikoisempia harrastuksia, sitä parempi, Tarkoitushan on erottua massasta. Omista harrastuksistani erikoisin lienee kuumailmapalloilu. Jos hakijalla on urheiluharrastuksia, todennäköisyys erilaisiin sairaspoissaoloihin pienenee ja fyysisesti hyvässä kunnossa olevan kesäteekkarin työpanos ei ole ainakaan huonompi, kuin rapakuntoisen työkaverin. Aktiivinen harrastaminen kertoo muutenkin terveestä elämänasenteesta. Yhdistysaktiivisuus taas kertoo halusta kehittää itseään ja kyvystä kantaa vastuuta erilaisista tehtävistä. Tosin liiallinen yhdistyksissä heiluminen saattaa hidastaa opiskelua ja juoruta siitä, että ei osaa sanoa ei tarjotuille nakeille. Pääasia lienee osoittaa, että hakijalla on kunnianhimoa ja vastuullisuutta sopivalla tavalla.

Mitähän vielä? Joskus kysellään tulevaisuuden suunnitelmista. No kerrotaan nyt, että tarkoitus olisi alkaa vähitellen keskittyä enemmän opintoihin ja yrittää valmistua mahdollisimman pian. Toivottavasti kukaan kavereistani ei nyt naura. Taitaa olla turha toivo. Joka tapauksessa on mukava taas huomata, että opinnot kiinnostavat. Opintoihin voisi varmaan soveltaa samaa lausahdusta kuin tiskipöydän siivoamiseen: ’ Oli muka taas niin helvetin vaikeeta!’