![]() |
||||
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
||||
Polyteekkarin toukka- ja tuholais -spesiaali
Mikko Arvinen
![]() Micke myrkyttää. Varsinkin kylpyhuoneet pitää käsitellä huolellisesti torjunta-aineella, sillä sokeritoukat viihtyvät parhaiten juuri viemäreissä ja kylpyhuoneiden kosteissa nurkissa. Servin-Maijan tie 10:n asukkaat voivat viimeinkin huokaista helpotuksesta, sillä talossa asuneet tuholaiset saivat helmikuun puolivälissä muuttokehotuksen pienten ötököiden taivaaseen. Rentokil Initialin muuttokäsky koski niin talosta löytyneitä sokeritoukkia, kuin turkiskuoriaisiakin.
Myrkytyksiin päädyttiin lähinnä turkiskuoriaisten takia, sillä niiden noin sentin mittaiset, tummanruskeat toukat voivat ahmia tekstiileihin kymmeniä pieniä reikiä. Aluksi TKY:n asuntoimistolle tuli ilmoituksia muutamista asunnoista löytyneistä epämääräisistä vieraista, mutta ennen myrkytyksiä suoritetuissa tarkastuksissa turkiskuoriaisia löytyi lukuisista SMT10:n asunnoista. Tämän jälkeen koko rakennus päätettiin myrkyttää, sillä turkiskuoriaiset, nuo ovelat pikku veijarit, liikkuvat sujuvasti ympäri taloa viemäreiden ja muiden putkien kautta. Pelkästään sokeritoukkien takia myrkytyksiä ei olisi tarvinnut tehdä, sillä noin sentin mittaiset, tumman hopeanharmaan väriset ”hopeanuolet” ovat sinänsä täysin harmittomia ja vanhemmissa taloissa viihtyvinä niitä löytyy tunnetusti lähes jokaisesta Teekkarikylän asunnosta. Sokeritoukkia on normaalisti kuitenkin erittäin vaikea havaita, sillä kosteissa paikoissa viihtyvät sokeritoukat nousevat viemäreistä ja keittiön kosteiden listojen alta yleensä vain yön pimeydessä. Vaatteet ulos tuulettumaan
Rentokilin tuholaistorjuja, tai hienommin sanottuna huoltoteknikko Micke Edberg kertoo, että nyt Teekkarikylästä löytyneet pilkkuturkiskuoriaiset ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Sen sijaan perinteisempiä vaatetuholaisia, eli koiperhosia ei enää juurikaan tapaa. Turkiskuoriaiset viihtyvät useimmiten vanhoissa taloissa, mutta Suomessa luonnonvaraisinakin esiintyvät turkiskuoriaiset voivat lentää kesällä ulkoa sisälle aivan yhtä hyvin uusiinkin taloihin.
– Siivous on tietenkin aina kaiken a ja o kärpäsiä ja kaikkia muitakin hyönteisiä ajatellen, mutta esimerkiksi turkiskuoriaisia voi ilmestyä vaikka olisi kuinka siistiä, Micke Edberg kertoo.
Yhden asunnon myrkyttämiseen kuluu aikaa kymmenisen minuuttia. Turkiskuoriaisten ja sokeritoukkien torjunnassa huoneiden seinälistat, komerot ja kylpyhuoneen ja keittiön kosteat tilat ja liesien aluset ruiskutetaan pitkävaikutteisella torjunta-aineella. Myrkky ei leviä ilmaan ja komeroita voi käyttää aineen kuivuttua. Myrkytyksen jälkeen asukkaita kehotettiin tyhjentämään imureidensa pölypussit ja viemään kaikki tekstiilit pariksi tunniksi kuumaan saunaan tai pidemmäksi ajaksi ulos pakkaseen. Helmikuun lopulle sattuikin sopivasti kovia pakkasia, ja SMT:llä nähtiin tavallista enemmän vaatteita pihoilla tuulettumassa. Myrkytykset ovat yleisiä
Vuosien varrella vastaavia myrkytyksiä on tehty lähes kaikissa Teekkarikylän taloissa. Aikalaiskertomusten mukaan Teekkarikylässä on tavattu aikaisemmin myös ikävämpiä ötököitä, kuten Saksan torakoita, eli russakoita. Micke Edberg kertoo, että matkailun lisääntymisen ja eksoottisten ruokapaikkojen yleistymisen myötä torakoita nähdään Suomessakin entistä useammin. Maailmalta torakoita voi tuoda mukanaan huomaamattomina munakoteloina, ja muutaman viikon kuluttua reissusta kotona saattaakin odottaa tavallista ikävämpi yllätys.
– Kyllä niitä torakoita on. Russakot, eli Saksan torakat ovat kaikkein yleisimpiä, mutta myös suuremmat Amerikan torakat ovat yleistyneet ja niitäkin näkee aika usein, Micke kertoo.
Tuholaistorjujien ammattietiikkaan kuitenkin kuuluu, että jännittävimmistä löydöksistä ei suotta laverrella, vaan pahimmat tuholaisesiintymät pysyvät torakoiden, rakennusten omistajien ja Rentokilin välisenä asiana. Teekkarikylässä torakoita ei ole kuitenkaan viime aikoina näkynyt.
– Nyt ei ole kuulunut. Kyllä ihmiset alkavat soitella hyvin nopeasti jos torakoita alkaa ilmestyä, Micke nauraa.
Pääkaupunkiseudulla tavattavia tuholaisia:
Sokeritoukka (Lepisma saccharina) Koko: noin 12 mm Tuntomerkit: vikkelä, suippomainen siivetön hyönteinen, hopeanharmaa Ruokavalio: tärkkelyspitoinen orgaaninen jäte ja homesienten rihmasto Lempipaikka: kaikki kosteat tilat, lattiakaivot Haitta: esteettinen Pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio) Koko: aikuinen kuoriainen n. 5 mm, toukka n. 10 mm Tuntomerkit: tummanruskea, pyöreähkö, valkopilkkuinen kovakuoriainen, toukka tummanruskea Ruokavalio: kuolleet eläimet ja tekstiilit Lempipaikka: pimeät kolot, vaatekomerot, luonnossa linnunpesät Haitta: syö reikiä vaatteisiin Torakka (Periplaneta americana) Koko: 3–5 cm (ilman tuntosarvia) Tuntomerkit: ruskeankellertävä, karvaiset jalat ja pitkät tuntosarvet Ruokavalio: kaikkiruokainen Lempipaikka: keittiö ja muut kosteat ja lämpimät tilat Haitta: täysin harmiton Russakka, Saksan torakka (Blatta germanica) Koko: 8–13 mm Tuntomerkit: ruskeankellertävä, karvaiset jalat, litteä ja leveä ruumis Lempiravinto: sama kuin ihmisillä Lempipaikka: kaikki lämpimät (+20 astetta) tilat Haitta: ulosteet Jauhopukki (Tenebrio molitor) Koko: aikuinen 15 mm, toukka (jauhomato) 30 mm Tuntomerkit: musta koppakuoriainen, toukka kellanruskea ja kovapintainen Lempiravinto: jauhot, näkkileipä ja keksit Lempipaikka: ruokakomero Haitta: aikuinen yksilö maistuu pahalta, toukkia käytetään kuivattuna tortillojen mausteena Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) Koko: 2–3 mm Tuntomerkit: ruskea pieni kärpänen Lempiravinto: banaani ja pilaantuneet hedelmät Lempipaikka: soluasunnot Haitta: saattaa lisääntyä hallitsemattomasti Satiainen (Phthirius pubis) Koko: 1–2 mm Tuntomerkit: voimakkaat kynnet, pureva suuosa Ruokavalio: imee verta Lempipaikka: asuntolat Haitta: ihoärsytystä, ihottumaa Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, internet |
||||
![]() |