Tervetuloa seuraamaan ’Virallista totuutta’, Polyteekkarin tylsintä palstaa! Enkä viittaa tässä mitenkään erityisesti viime numeron ’Kivenä hallinnon rattaissa’ -artikkeliin tai toissanumeron ’Kehittämistä kehittämisen vuoksi’ -juttuun. Tarkoitan yleisesti, että tämä palsta on aina vähintäänkin hieman tylsä, kirjoittajasta ja aiheesta riippumatta. Yhtenä tämän palstan oikeutetuista ja velvoitetuista kirjoittajista yritän raottaa hieman syitä krooniseen tylsyyteen. Siihen nimittäin on syy. Kyse ei niinkään ole siitä, ettemmekö osaisi kirjoittaa räväköitä ja sivaltavia tarinoita. Kyse on siitä, että emme voi. (Mahdollisesti emme myöskään osaa, mutta se ei ole oleellista.)

’Miksi muka ette voi?’, kuulen kysyttävän, olettaen että kukaan on jaksanut lukea tätäkään juttua edes tähän asti. No siksi emme voi, että oikeastaan kaikki me tämän palstan kirjoittajat olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meitä voisi perustellusti sanoa politiikoiksi. Kaikkihan tietävät, että jokainen kunnon poliitikko, sanotaan sitä vaikka Paavoksi, suoltaa rajattomalla ammattitaidolla sisällötöntä diibadaabaa, joka ei tyydytä niin kuulijaa kuin Paavoa itseäänkään. Paavo tekee näin, koska jos hän sanoisi asiat ’niin kuin ne ovat’, hän varmasti suututtaisi jonkun. Paavo ei kuitenkaan voi suututtaa ketään, koska jos hän suututtaisi, olisi suututettu henkilö aivan varmasti juuri se, jolta Paavon täytyy pyytää merkittäviä myönnytyksiä uuden budjettikehyksen kasaamisen yhteydessä ensi keskiviikon lounaspalaverissa. Suututtaminen ennen pyytämistä ei vain oikein toimi.

Poliitikko-Paavolla, kuten muilla valveutuneilla ihmisillä, on terve tarve haistattaa paskat koko järjestelmälle ja suurimmalle osalle sen toimijoista. Hän ei kuitenkaan voi tehdä sitä, koska tavoitteidensa saavuttamiseksi hän joutuu pitämään yllä rauhaa, jota voisi verrata hyvin kylmään sotaan. Ketään ei uskalla suututtaa, koska turpaan tulisi tuplasti. Toki mielipiteitä ilmaistaan ja kannanottoja tehdään, mutta koska ne eivät ikinä miellytä kaikkia, täytyy ne tehdä äärimmäisen harkitusti ja seuraukset laskelmoiden. Laskelmointi ja vapaa media taas ei sovi yhteen (vrt. case muslimit), minkä vuoksi poliitikkojen tapa kertoa asioistaan mediassa on järkyttävän kuiva. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat, joista puhutaan, olisivat kuivia.

Sen vähän, mitä allekirjoittanut on vuoden alusta ehtinyt opiskelijapolitiikkaan tutustumaan, voin vain sanoa, että yllättävän mielenkiintoisia säätöjä on yhdessä jos toisessa paikassa meneillään. Ja kuten arvata saattaa, en voi niistä tässä puhua, koska voisin suututtaa jonkun oleellisen henkilön. Asioista on siis erittäin haastavaa keskustella suoraan. Tällä palstalla yritämme kertoa jollain tavalla jostain asiasta. Lukijan tehtäväksi jää etsiä rivien välistä, josko sieltä löytyisi vihjeitä, ja aloittaa itse julkinen keskustelu siltä pohjalta. Sen voi tehdä kirjoittamalla tarpeeksi räväkän artikkelin tähän lehteen, avautumalla newseissä tai haastamalla riittävän moni henkilö juttelemaan kasvotusten. Näin totuus tulee ennen pitkää ulos kaapista.

Ainiin, tässä vaiheessa kaikki kuitenkin toteavat kyynisesti: ’Ei paljoa kiinnosta koko juttu.’ Siihen vastaan: Kyllä luulisi kiinnostavan, jos tietäisit, mitä kaikkea selkäsi takana puuhataan. Hyvät kanssa-opiskelijat, olkaa jotain mieltä.