Polyteekkari

SYL:n ja YTHS:n opiskelijoiden alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävän ’Mäyräkoirasta sikspäkkiin’ -kampanjan oheistuotteisiin kuuluu oman alkoholinkulutuksen tarkkailuun tarkoitettu läystäke sekä kymmenen kohdan testi. Pakkohan näitä on kokeilla. Täytän testin mielestäni rehellisesti, ja minua neuvotaan vähentämään alkoholinkäyttöäni, koska olen vaaraksi lähiympäristölleni ja itselleni.

Ehkä on syytä vähentää. Täytellään sitten tarkkailuläystäkettä.

ENSIMMÄINEN VIIKKO

Asetan ylärajat suhteellisen alas. Saunakaljat keskiviikkona ja sunnuntaina, ja tokihan perjantaina ja lauantaina on vapaampaa. Laitetaan molemmille päiville kymmenen annosta, jos vaikka sattuisin käymään yöelämässä. Kymmenen ei vielä ole paha. Seuraavana päivänä muistaa eikä ole pahaa oloa, kunhan muistaa sen vesilasin. Viikon yläraja yhteensä 22 annosta.

Keskiviikon saunakalja jää juomatta, kun en pääse saunaan nuhan takia. Perjantaina ja lauantaina ei ole mitään menoa, kun kaveri pelaa koneella, yhdellä on treffi t jonkun kanssa, ja muut ovat oluella Leppävaarassa. Siis Leppävaarassa. Eihän se ole mikään paikka!

Kämppiskin hajoilee viikonlopun jonkun markkinoinnin harkkatyön kanssa. Pitäköön hauskaa, minä pidän ainakin. Katson siis perjantaina ja lauantaina telkkaria. Juon siinä sivussa parit campari-tuoremehut. Loppuviikonlopun odotan maanantaita.

Viikon saldo on kolme alkoholiannosta. En ole huolestunut ainakaan alkoholinkäytöstä. Vähän mietityttää, että tätäkö tämä elämä nyt on.

Siis tähänkö on tultu, että käyn päivät koulua tai teen töitä ja illalla menen kympiltä nukkumaan? Mikä tämä tällaisen testin tarkoitus on? Todistaa ettei minulla ole elämää vai? No siinä ainakin onnistuttiin. Helvetin testi.

TOINEN VIIKKO

Ylärajat varmasti olivat kohdillaan, enkä muuta niitä, mutta alarajoissa on paljonkin viilattavaa. Lisään läystäkkeeseen uuden rivin ’alaraja’ ja merkitsen luvuiksi joka päivälle kolme ja viikonlopulle viisi. Esittelen uuden sarakkeen myös kavereille. He eivät oikein lämpene ajatukselle. ’Menisit vaikka töihin siitä.’

Maanantaipäivänä menen miehekkäästi kauppaan hakemaan tarjousolutta. Juusto kuitenkin on myös tarjouksessa ja vaihdan yhden mäyriksen juustopakettiin. Teko jota kadun myöhemmin.

Juon joka päivä viikolla illalla kolme tuopposta kotiin tultua ja jääkaapin päällys alkaa loppuviikosta täyttyä tyhjistä pulloista. Ne tuoksuvat kivasti oluelle kun tulee kotiin ja oven avauksen aiheuttama tuulahdus henkii päin.

Perjantaina on toimituksen saunailta, jossa on tarjolla ilmaista viinaa enemmän kuin ehdin vetämään. Teen silti kaikkeni. Päivällä vinguin saunailtaan campari-pullon ja kohteliaisuussyistä teen drinkit myös muille, jonka jälkeen tyhjennän pullon yksin. Olut on niille jotka tykkäävät vedestä.

Camparin loputtua siirryn puolentoista litran kossupulloon ja laimennan loppuillasta paukkuja aina vain vähemmän. Maistuvat silloin paremmilta.

Ilta päättyy siihen, että ***** ***** yrittää vetää minua turpaan vaaleanpunainen kortonki kikkelissä, mutta isku osuu takaraivoon enkä edes oikeastaan tunne sitä. Kuulen myöhemmin, että myös ***** ***** oli jossain vaiheessa iltaa hermostunut toimintaani ja huitaissut ohi. Ajatus hymyilyttää vieläkin.

Lauantain ja sunnuntain käytän niihin juttuihin mitkä piti tehdä jo aiemmin. Viikon saldo jo aika monta, mutta ehkä parannettavaa olisi. Siksarista

KOLMAS VIIKKO

Merkkaan joka päivälle ylärajaksi 99 alkoholiannosta, jota pidän tässä vaiheessa toiveajatteluna, ja kokonaismääräksi paljon. Haen kaupasta pullon kossua (’ja leikin possua’), mutta siitä ei ole mitään iloa. Keskiviikkona juon saunakaljat.

Torstaina on ekskursio Riikaan. Rairai ja röhröh. Kamera mukana rajoittelen vähän toimintaa, koska en halua hävittää sitä, mutta pidän hauskaa minkä osaan. Tallinnassa ensin viskiä R-Alkosta, ja Hesburgerissa Jack Daniels Colaa. Riika on kaunis.

Perjantain rauhallisen alun ja ekskursioiden kautta pikkukatujen kioskeista haetaan matkaevästä ja vanhan neuvostokaupungin ihmeitä ihastellen mennään kohti yötä, paikallisia baareja. Lauantaina aamupalaksi jätetty vodkapullo tyhjenee tunnissa, ja tunnen miten elämä virtaa suonissa. Virtaa riittää aamukuuteen.

Sunnuntaina virtaviivaisesti käytämme kaikki loput rahamme viinaan ja pidämme bussin käytävällä bileet. Suomeen asti ei jää mitään. Keskustajatkojen kautta vien keskellä yötä entiselle tyttökaverille tuliaisiksi kortonkeja, kaadan ison kasvin mullat sohvalle ja nukahdan pää pöydälle.

Viikko oli ehkä elämäni parhaita. Alkoholi on menojuoma. Yritän laskea annoksia, mutta en tiedä. Eikä edes kiinnosta. Alkoholi ei ole tärkeintä, elämä on!




	Siksarista mäyräkoirakenneliin Juho Pentikäinen SYL:n ja YTHS:n opiskelijoiden alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävän ’Mäyräkoirasta sikspäkkiin’ -kampanjan oheistuotteisiin kuuluu oman alkoholinkulutuksen tarkkailuun tarkoitettu läystäke sekä kymmenen kohdan testi. Pakkohan näitä on kokeilla. Täytän testin mielestäni rehellisesti, ja minua neuvotaan vähentämään alkoholinkäyttöäni, koska olen vaaraksi lähiympäristölleni ja itselleni. Ehkä on syytä vähentää. Täytellään sitten tarkkailuläystäkettä. ENSIMMÄINEN VIIKKO Asetan ylärajat suhteellisen alas. Saunakaljat keskiviikkona ja sunnuntaina, ja tokihan perjantaina ja lauantaina on vapaampaa. Laitetaan molemmille päiville kymmenen annosta, jos vaikka sattuisin käymään yöelämässä. Kymmenen ei vielä ole paha. Seuraavana päivänä muistaa eikä ole pahaa oloa, kunhan muistaa sen vesilasin. Viikon yläraja yhteensä 22 annosta. Keskiviikon saunakalja jää juomatta, kun en pääse saunaan nuhan takia. Perjantaina ja lauantaina ei ole mitään menoa, kun kaveri pelaa koneella, yhdellä on treffi t jonkun kanssa, ja muut ovat oluella Leppävaarassa. Siis Leppävaarassa. Eihän se ole mikään paikka! Kämppiskin hajoilee viikonlopun jonkun markkinoinnin harkkatyön kanssa. Pitäköön hauskaa, minä pidän ainakin. Katson siis perjantaina ja lauantaina telkkaria. Juon siinä sivussa parit campari-tuoremehut. Loppuviikonlopun odotan maanantaita. Viikon saldo on kolme alkoholiannosta. En ole huolestunut ainakaan alkoholinkäytöstä. Vähän mietityttää, että tätäkö tämä elämä nyt on. Siis tähänkö on tultu, että käyn päivät koulua tai teen töitä ja illalla menen kympiltä nukkumaan? Mikä tämä tällaisen testin tarkoitus on? Todistaa ettei minulla ole elämää vai? No siinä ainakin onnistuttiin. Helvetin testi. TOINEN VIIKKO Ylärajat varmasti olivat kohdillaan, enkä muuta niitä, mutta alarajoissa on paljonkin viilattavaa. Lisään läystäkkeeseen uuden rivin ’alaraja’ ja merkitsen luvuiksi joka päivälle kolme ja viikonlopulle viisi. Esittelen uuden sarakkeen myös kavereille. He eivät oikein lämpene ajatukselle. ’Menisit vaikka töihin siitä.’ Maanantaipäivänä menen miehekkäästi kauppaan hakemaan tarjousolutta. Juusto kuitenkin on myös tarjouksessa ja vaihdan yhden mäyriksen juustopakettiin. Teko jota kadun myöhemmin. Juon joka päivä viikolla illalla kolme tuopposta kotiin tultua ja jääkaapin päällys alkaa loppuviikosta täyttyä tyhjistä pulloista. Ne tuoksuvat kivasti oluelle kun tulee kotiin ja oven avauksen aiheuttama tuulahdus henkii päin. Perjantaina on toimituksen saunailta, jossa on tarjolla ilmaista viinaa enemmän kuin ehdin vetämään. Teen silti kaikkeni. Päivällä vinguin saunailtaan campari-pullon ja kohteliaisuussyistä teen drinkit myös muille, jonka jälkeen tyhjennän pullon yksin. Olut on niille jotka tykkäävät vedestä. Camparin loputtua siirryn puolentoista litran kossupulloon ja laimennan loppuillasta paukkuja aina vain vähemmän. Maistuvat silloin paremmilta. Ilta päättyy siihen, että *** * yrittää vetää minua turpaan vaaleanpunainen kortonki kikkelissä, mutta isku osuu takaraivoon enkä edes oikeastaan tunne sitä. Kuulen myöhemmin, että myös * * oli jossain vaiheessa iltaa hermostunut toimintaani ja huitaissut ohi. Ajatus hymyilyttää vieläkin. Lauantain ja sunnuntain käytän niihin juttuihin mitkä piti tehdä jo aiemmin. Viikon saldo jo aika monta, mutta ehkä parannettavaa olisi. Siksarista KOLMAS VIIKKO** Merkkaan joka päivälle ylärajaksi 99 alkoholiannosta, jota pidän tässä vaiheessa toiveajatteluna, ja kokonaismääräksi paljon. Haen kaupasta pullon kossua (’ja leikin possua’), mutta siitä ei ole mitään iloa. Keskiviikkona juon saunakaljat. Torstaina on ekskursio Riikaan. Rairai ja röhröh. Kamera mukana rajoittelen vähän toimintaa, koska en halua hävittää sitä, mutta pidän hauskaa minkä osaan. Tallinnassa ensin viskiä R-Alkosta, ja Hesburgerissa Jack Daniels Colaa. Riika on kaunis. Perjantain rauhallisen alun ja ekskursioiden kautta pikkukatujen kioskeista haetaan matkaevästä ja vanhan neuvostokaupungin ihmeitä ihastellen mennään kohti yötä, paikallisia baareja. Lauantaina aamupalaksi jätetty vodkapullo tyhjenee tunnissa, ja tunnen miten elämä virtaa suonissa. Virtaa riittää aamukuuteen. Sunnuntaina virtaviivaisesti käytämme kaikki loput rahamme viinaan ja pidämme bussin käytävällä bileet. Suomeen asti ei jää mitään. Keskustajatkojen kautta vien keskellä yötä entiselle tyttökaverille tuliaisiksi kortonkeja, kaadan ison kasvin mullat sohvalle ja nukahdan pää pöydälle. Viikko oli ehkä elämäni parhaita. Alkoholi on menojuoma. Yritän laskea annoksia, mutta en tiedä. Eikä edes kiinnosta. Alkoholi ei ole tärkeintä, elämä on!