Syysillan viileys ei menoa haitannut, kun Teekkaritytöt ja Retuperän WBK kohtasivat toisensa leikkimielisessä jalkapallo-ottelussa Alvarinaukiolla. Teekkaritytöt päättivät elvyttää vanhan perinteen löydettyään Otahuudon artikkelin vastaavasta ystävyystempauksesta vuodelta 1968. Tuolloin kilpasiskot onnistuivat päihittämään Retuperän joukkueen tinkimättömällä yhteistyöllä ja naisenergialla.
Vaan entä tällä kertaa?
Teekkarityttöjen valmistautuminen peliin sujui urheilijamaisella varmuudella. Strategioita hiottiin ja tuomareiden hyvinvointiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Lakikirjoin, viitoin ja peruukein varustautuneet tuomarit Laulikki Äpy ja Huugo Hellikki Sitsimies näyttivätkin alkulämmikkeitä nauttiessaan varsin tyytyväisiltä. Retuperän leirissä pelaajat painottivat ennen ottelun alkua mottoaan ”tärkeintä ei ole voitto vaan kunnon doping”.
Ottelun ensimmäinen puoliaika pyörähti käyntiin sen jälkeen, kun tuomarit olivat kerranneet pelin säännöt. Kentällä sai tasapuolisuuden vuoksi olla teekkarityttöjä lähes tuplasti retuperäläisiin verrattuna. Tuomareiden logiikan mukaan poikkeusjärjestely voitiin sallia, koska retuperäläinen ei vastaa yhtäkään tyttöä.
Alkuvihellyksen jälkeen peliä ei kestänyt kuin puoli minuuttia, kun Teekkaritytöt jo yllätti vastustajansa tehden ensimmäisen maalin. Tämän jälkeen painostus tyttöjen päädyssä oli koko puoliajan melkoista, mutta maalivahdin ansiokkaiden pelastusten, tyttötehon ja saumattoman tuomaripelin ansiosta naisjoukkue säilytti johtoasemansa. Kentällä nähtiin myös muutama todellinen hätätilanne, kun tuomareiden juomalasit joko tyhjenivät tai katosivat mystisesti.
Toinen puoliaika tarjosi katsojille vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Retuperä kiri tyttöjen johtoasemaa kiinni vähä vähältä, vaikka joukkueen yksi maali hylättiinkin ammattilaismaisen pelityylin vuoksi.
Kisaa käytiin hetken aikaa tasalukemissa 3–3, kunnes rangaistuslaukaus Retuperän päätyyn upposi verkkoon. Tällä välin pojat olivat tuomarin käskystä keskittyneet rakentamaan muuria maalin taakse. Tytöt korjasivat siis tälläkin kertaa kotiin koko potin numeroin 4–3. Tyttöjoukkueen kapteeni kommentoi pelin jälkeen tuntemuksiaan varsin yksikäsitteisesti sanalla ”hämmentävää”.
Retuperäläiset taas keskittyivät enemmänkin riittävään jälkitankkaukseen ja tappion nopeaan unohtamiseen. Hienon ottelun kruunasi virallinen kättelyosuus, jonka päätteeksi tuomareille laulettu yhteislaulu nosti vedet paatuneimmankin katsojan silmiin.
Jälkipelit saunottiin virallisilla jatkoilla Gorsussa. Rentoutumisen ja nestetankkauksen lisäksi tilaisuudessa palkittiin ystävyysottelun ansioituneimmat pelaajat. Retuperän joukkueesta torven ja Pelin Torvi -nimikkeen kävi pokkaamassa häviön eteen kaikkensa antanut ja puskan kanssakin paininut Aki Sundell. Teekkaritytöistä taas Pelin Hunajameloniksi valittiin urheasti maalia vartioinut Henna Heikkilä.
Retuperän joukkue ei tappion karvaasta kalkista huolimatta poistunut paikalta tyhjin käsin. Palkinnoksi haasteen vastaanottamisesta Retuperän WBK sai Teekkaritytöiltä muistotorven, jossa yhdistyvät torvimusiikki ja naiseus.