Viime syksynä tarvitsin kesken lukukauden opetusmonisteet, joita en ollut tilannut. Astelin Editan Otaniemen palvelupisteeseen ja jäin odottamaan vuoroani tiskillä asioivan nuoren naisen taakse. Hetken seisoskeltuani huomasin, että Editan myyjä ojensi vihaisella äänellä naista, joka ei mielestään ollut tilannut jonkin kurssin prujuja. Asiakas oli lopulta oikeassa. Nainen sai asiansa hoidettua ja poistui paikalta posket punottaen. Ostin omat opetusmonisteeni ja jatkoin matkaani hieman tylyä asiakaspalvelua ihmetellen.

Nälkä kurni jo mahassa, ja matka jatkui Dipolissa sijaitsevaan Sodexhon opiskelijaruokalaan. Jonkin aikaa jonotettuani lautaselleni mätkäistiin lasti meksikolaista härkäpataa ilman, että keittäjä vaivautui vilkaisemaan asiakasta edes silmiin. Jono kyllä eteni vauhdilla.

Kassalla vuorossa oli repliikinvaihto myyjän kanssa. ”Ootsä opiskelija?” Joo. ”Kaks euroa.” Ei kiitosta tai hymyä. Perässäni seuraava asiakas erehtyi kummastelemaan ateriansa hintaa ja sai vastaukseksi tuhahduksen, jonka rivien välistä pystyi lukemaan ”ootsä tyhmä?”.

Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun tiukka asiakaspalvelu kiinnittää huomiota opiskelijaravintolassa. Sanotaan että oma huono tuuli tarttuu helposti muihin ihmisiin, mutta on vaikea uskoa Otaniemen opiskelijoidenkaan olevan keskimäärin niin myrtyneitä, että Dipolin keittiöhenkilökunta masentuu siinä sivussa.

Tylyä asiakaspalvelua selitetään usein suomalaisten luonteeseen kuuluvana piirteenä, mutta joskus opiskelijoiden osakseen saama kohtelu yllättää. Esimerkiksi opiskelijaruokalassa asiakaspalvelu muistuttaa usein liukuhihnatyötä – mutta sitä se on McDonaldsissakin, ja siellä sentään jaksetaan yrittää.

Suurin osa opiskelijoista valmistuu jonain päivänä ja pystyy valitsemaan, kenen tuotteita haluaa rahoillaan ostaa. Ainakin omiin päätöksiini opiskeluaikanani saama kohtelu vaikuttaa. Onneksi jotkut yrittäjät ovat tajunneet, että myös opiskelijoista kasvaa ihka oikeita asiakkaita.