Koirankynnen leikkaaja alkaa patrioottisissa tunnelmissa: kamera näyttää kilometrikaupalla isänmaata metsineen ja järvineen. Satumetsää ja kirkasta tähtitaivasta on luvassa myöhemminkin, kun syrjäseutujen elämänmeno pääsee täyteen vauhtiin.
Koirankynnen leikkaaja on elokuva Mertsi Vepsäläisestä (Peter Franzén), joka palaa valloitussodasta päähän ammuttuna. Nuorukaisen uhma ja rakkaussuhde vaihtuvat yksinäisen miehen yksinkertaisiin ajatuksiin. Luottavaisella asenteella Mertsi kuitenkin raivaa tietään eteenpäin. Auttajia ja hyvää tahtoa sotavelkaisessa Suomessa vielä riittää.
Mertsi aloittaa puusepän apurina, mutta lähtee pian Pohjois-Karjalan tukkimetsiin. Läpi matkan häntä johdattaa ajatus koirasta, joka kärsii kierteelle kasvaneista kannuskynsistä. Mertsi uskoo saavansa koirasta ystävän.
Ankara pakkastalvi savotalla symboloi jälleenrakennusta. Kansakunta samoin kuin yksityistaloudetkin kamppailevat elintason nostamiseksi. Mertsin suojelijana esiintyy sotakaveri Eetvi (mainio Taisto Reimaluoto), joka järjestää nuorelle invalidille töitä ja pitää tämän puolia. Sotamuistot vaivaavat, mutta vähitellen Mertsi rakentaa itselleen muiden silmissä ihmisarvoista elämää.
Elokuva on ennen muuta aikakauden ja elämäntavan kuvaus. Mullistavaa juonta siitä on turha koettaa piirtää esiin. Ihmiset ovat suhteellisen yksiulotteisia, elokuvan hyvä tyyppikin pysyy moitteettomana loppuun saakka. Silti filmi tulee iholle. Se näyttää ihmisten luonteet, ennakkoluulot ja pehmeyden. Se hymyilyttää ja välillä liikuttaa. Miesten maailma näyttäytyy katsojalle inhimillisenä paikkana, jossa työtä tehdään hartiavoimin ja kunnollisuudessa on kunniaa.
PS. Leffan julisteen suunnittelussa on kyllä menty metsään. Kun elokuvan nimi on Koirankynnen leikkaaja, kuvaan pannaan se leikkaaja eikä hurttaa.
Koirankynnen leikkaaja tulee ensi-iltaan 13.2.