Öljyn hinta on huidellut viimeaikoina historiallisen korkealla tasolla. Väittely öljyvarojen ehtymisestä oli kuuma puheenaihe joskus öljykriisin aikoihin, mutta nykyisin keskustelun herättely asiasta tyrmätään yleensä argumentilla: ”Öljyn loppumisesta on puhuttu siitä lähtien, kun ensimmäiset öljylähteet löydettiin 1800-luvulla.” Tässä kohtaa on syytä tehdä pieni etymologinen tarkastelu. Öljy kuuluu energianlähteisiin, joita kutsutaan uusiutumattomiksi. Ne eivät siis uusiudu, joskus ne loppuvat. Uusiutuviin taas kuuluvat sellaiset kuten aurinko- ja tuulienergia. Muistan jonkin aikaa sitten nähneeni televisiossa Shellin mainoksen, jossa juhlittiin, että: ”Joskus jopa puolet energiasta voidaan saada uusiutuvista energialähteistä.” Voin tässä varmuudella kertoa, että joskus kaikki energia tullaan saamaan uusiutuvista energialähteistä.

Maailma on riippuvainen öljystä kuin narkomaani huumeista. Mikään ei toimi ilman öljyä. Koko nykyinen maailmantalous perustuu öljystä saataville tuotteille ja polttoaineille. Daniel Yergin kirjoitti maailman öljypolitiikasta Pulitzer-palkinnon voittaneen kirjan ja arvioi siinä, että öljystä valmistetaan noin 500 000 erilaista tuotetta. Myös nykyinen kuljetusjärjestelmä perustuu täysin öljystä saataville polttoaineille. Tarvitsee ajatella vain Kiinasta Eurooppaan puskevaa konttilaivaa tai neljän hengen perhettä mökille kuljettavaa farmari-Volvoa. Öljyn saatavuuden heikkeneminen tulee vaikuttamaan jokaisella talouden sektorilla ja jokaisen talouteen.

Tarkalleen ottaen öljy ei kuitenkaan tule loppumaan. Vähetessään se tulee vain hemmetin kalliiksi. Kun öljylähde löydetään, öljy tulee usein aluksi maan pinnalle omalla paineellaan. Lähteen vanhetessa tuotantokustannuksilla on kuitenkin tapana kasvaa sitä mukaa, mitä suurempi osuus lähteen öljystä on pumpattu. Energiapolitiikan suunnittelun kannalta olisi siis ensiarvoisen tärkeää tietää kuinka paljon öljyä maailmassa kyetään vielä tuottamaan ja millä hinnalla. Ongelmana on, että kuva öljyvaroista on vähintäänkin häilyvä. Epäselvyyttä hallitsemiensa öljyvarojen riittävyydestä on ollut ainakin Shellillä ja BP:llä. Yleensä arvioita öljyvaroista on korjattu alaspäin.

Sekaannusta aiheuttaa myös se, että kukaan öljyä kuluttavassa länsimaailmassa ei tarkalleen tiedä kuinka paljon maailman suurimpia öljyvaroja hallitsevan Saudi-Arabian hiekan alla todellisuudessa on öljyä. Huolestuttavia ovat tiedot, joiden mukaan itäisessä Saudi-Arabiassa sijaitseva maailman ylivoimaisesti suurin öljykenttä Ghawar olisi kuivumassa. Jotain kuvaa maailman öljyntuotannon tulevasta trendistä antanee se, että öljylöytöjen huippu oli noin 30 vuotta sitten. Jatkuvasta etsinnästä huolimatta, uusia öljykenttiä on sen jälkeen löydetty aina vain vähemmän. Etsinnän kiivautta kuvannee se, että Exxon teki hiljattain koeporauksia Kaspianmerellä 7000 metrin syvyyteen. Vertailun vuoksi kerrottaneen, että maailman syvin reikä lienee noin 11 kilometriä syvä. Lopulta yli 100 miljoonaa dollaria maksanut projekti hylättiin kannattamattomana. Löytymätöntä öljyä lienee mahdotonta tuottaa tulevaisuudessakaan.

Ennustetaan, että Kiina tulee kuluttamaan aina vain enemmän öljyä sitä mukaa kuin kiinalaiset vaurastuessaan ostelevat lisää autoja. Ennustetaan myös, että öljyntuotannon huippu sattuisi vuosien 2006 ja 2010 välille. Kun tuotanto laskee ja kulutuksessa on kasvupaineita, hinta tulee nousemaan jyrkästi. Tapahtuu korjausliike. Enempää ei voi kuluttaa, mitä tuottaa. Vuonna 1999 raakaöljy maksoi suunnilleen 10 dollaria tynnyriltä, nykyään hinta lähestyy 60 dollaria. Investointipankki Goldman Sachs ennusti, että öljyn hinta saattaa lopulta ylittää 100 dollaria. Saankohan vielä nelikymppisenä kaupasta espanjalaisia tomaatteja?