Teekkarikylän kehitys on ollut hyvin samatahtista muun yhteiskunnan kanssa, mitä nyt välillä on oltu vähän edellä. Panu Nykänen ja Iina Kohonen: Tupsukansan koti. Yli 50 vuotta teekkarikylän historiaa. Gummerus 2003.


Panu Nykänen kertoo kylähistoriikissa, miten teekkareille tyypilliseen tapaan historiaprojekti polkaistiin vinhalla tarmolla käyntiin. Teekkari Jaakko Helle pyrähti Nykäsen puheille ja kysäisi, miten viiden kuukauden päästä saataisiin julkaistua historiikki. Historioitsija ei voinut kuin nieleskellä ja pudistaa päätään. Vaikka Nykänen sai vuoden lisäaikaa ja Iina Kohosen mukaan projektiin, kiire oli tulla silti. Historiikki julkaistiin viime toukokuussa Kukan päivänä, kylän 51-vuotisjuhlassa.

Työprosessia valottava esipuhe onkin paikallaan, sillä kiireessä tekeminen näkyy kirjassa paikoin. Upea ulkoasu ja hyvin valitut kuvat kompensoivat. Ja tietysti se, että itse sisältö, tekstin ulkoasuun puuttumatta, on todella ammattimaista työtä.

Jo muinaiset roomalaiset -tyyppinen aloitus saa helposti kääntämään sivua. Tästä äidinkielen opettaja huomautteli jo yläasteella! Onhan se hauska tietää, miltä Otaniemessä näytti rautakaudella, mutta sen olisi voinut piilottaa kappaleen kainaloon, ettei puolet lukijoista säikähdä jo ensi metreillä.

Kirja toimiikin ehkä parhaiten selailukirjana ja hakuteoksena: sisällysluettelo on oivallinen tähän tarkoitukseen.

Kun ammattilaiset laittaa ohjaksiin, se näkyy esimerkiksi muun yhteiskunnan tapahtumien sitomisessa vahvasti teekkareiden toimintaan. Teekkarikylä ja TKY eivät ole mitään erillisiä saarekkeita, vaan teekkareilla oli hyvinkin paljon yhteyksiä aina valtiojohtoon asti Suomessa ja monenlaisiin tahoihin ulkomailla. Nämä suhteet osoittautuivat hyvin merkittäviksi silloin, kun sodanjälkeisenä pula-aikana lähdettiin pystyttämään kokonaista opiskelijakylää. Tukea haettiin tarvittaessa presidentti J. K. Paasikiveltä asti.

Teekkarikylän rakentaminen oli tärkeä ja koko teekkariyhteisön yhteinen asia. Hyvä esimerkki oli suurten tiilitalkoiden järjestäminen. Ylioppilaskunta sai luvan käyttää kylän rakentamiseen sodan aikana tuhoutuneen Neuvostoliiton suurlähetystön purkutiiliä, mikäli ne vietäisiin pois tontilta mahdollisimman nopeasti. Vaikka työhön osallistuminen oli teekkareille käytännössä pakollista, killat ja yhdistykset saatiin lisäksi kilpailemaan talkoosuorituksista. Aikataulullisesti mahdottomalta vaikuttanut projekti onnistui lopulta hyvin.

Kylän rakentaminen merkitsi toisaalta myös juopaa Helsingissä ja Otaniemessä asuvien teekkareiden välille. Ylioppilaskunnan historia kulkeekin kirjassa vahvasti mukana, ja täydentää siten osaltaan TKY:n 125-vuotishistoriikkia. Koska korkeakoulu muutti Otaniemeen vasta yli kymmenen vuotta kylän ensiasukkaita myöhemmin ja julkinen liikenne oli kehno, teekkarit järjestivät kylässä alusta alkaen vapaa-ajantoimintaa. Ylioppilaskunta toimi kuitenkin edelleen Polilla Lönnrotinkadulla. Sattumalta 50 vuotta vanhaa erottelua ollaan kuromassa juuri historiikin julkaisemisen aikoihin umpeen: kylähallinto on integroitu TKY:n yhteyteen perustamalla kyläsektori sihteereineen ja hallitusvastaavineen. Suunnilleen samaan aikaan kylässä 50 vuotta ilmestynyt Otahuuto yhdistettiin TKY:n tiedotuslehden Nyytisten kanssa uudeksi Polyteekkari-lehdeksi.