Kun esiintyjä vetää lavalla kuin viimeistä päivää viidettä omstartiaan ja yleisö taputtaa tahdissa naurusta kippuralla, se on speksiä parhaimmillaan. Yksi tällainen hetki koettiin viime maanantain teekkarispeksin näytöksessä, kun Pyöveliä näytellyt Jani Turku joutui toteamaan ennen viidettä biisiään, että ”tehän tapatte minut”. Näyttelijä oli kuitenkin silmin nähden tyytyväinen aplodeista ja niiden suomasta lisäsoolosta.
Tämänvuotisen speksin tapahtumat sijoittuvat ajankohtaisesti Bagdadiin, tosin tuhannen vuoden takaiseen miljööseen. Tarina kertoo kalifista (Mikko Sinervo), jolla on tapana ottaa joka päivä uusi vaimo. Yhden yön liiton jälkeen morsiamelta pannaan pää poikki, ja uusia häitä vietetään iltapäivällä. Sheherazade-niminen nuorikko (Henna Partanen) ei suostu kohtaloonsa, vaan alkaa eloaan pitkittääkseen kertoa tarinaa, joka muistuttaa pelottavan paljon todellisuudesta vieraantuneen kalifin elämää. Sheherazaden jälkeen vuorossa olevan Fatiman (Reetta Vartiainen) vanhemmat Al Gebra (Jari Rintala) ja Al Jazeera (Susanna Ruohonen) päättävät katkaista kuolonkierteen.
Parhaina pätkinä jäivät mieleen kalifin syvä-ääninen ”Love me tender, love me sweet, I love you no more” -omstart ja oivallisesti sanoitetut biisit Viiltävää palvelua ja Aladdinin kaloripommi. Näyttelijäsuoritukset olivat tänä vuonna harvinaisen yhtenäistä tasoa. Aladdin eli Ossi-Matti Lahtinen sivuroolissaan Miljonääri-Jussina oli esikuvaansa ällöttävämpi eli siten varsin onnistunut hahmo.
Vaikka näytelmän nimistö viittaa vahvasti politiikkaan, yhteys Irakin tapahtumiin on laihahko. Kalifin voisi jotenkin nähdä Saddam Husseinina ja kalifiksi kalifin paikalle haluavan suurvisiiri Ahmedin (Jussi Putkonen) George W. Bushina, mutta sekin on heppoisin perustein tehtyä tulkintaa. Eniten nykypolitiikasta kertoo Juho Härmeen sanoittama Kansojen välisestä ystävyydestä -kappale.
Istuin nyt seitsemättä kertaa teekkarispeksin yleisössä ja nautin siitä aikaisempaa enemmän. En usko sen johtuvan siitä, että alkaisin ymmärtää taidemuotoa jotenkin paremmin. Päinvastoin, mitä vanhemmaksi tulee, sitä kriittisemmäksi myös muuttuu.
Sen sijaan väitän, että speksit ovat parantuneet. En tosin muista niistä paljon muuta kuin sen, että olen ollut monta kertaa aika pettynyt – paitsi viime ja tänä vuonna.
Speksi toimii yleensä, niin kuin nytkin, parhaiten tilannekomiikkana ja sketsiviihteenä. Kuitenkin tämän ja viime vuoden speksien jatkuvasti etenevät ja katsojaa kuninkaana pitävät juonet tekevät näytelmistä huomattavasti aikaisempia vuosia nautittavamman elämyksen.
Teekkarispeksin juonesta on vuosien mittaan karsiutunut turhia rönsyjä, ja poliittinen piikittely on lisääntynyt. Samalla seksivitsit ovat muuttuneet – jos mahdollista – hienostuneemmiksi ja älykkäämmiksi.