Jos Otaniemen teekkareilta kysyy heidän mieluisinta teekkarilauluaan, niin ”Ikuisen teekkarin laulu” ja ”Teekkarihymni” nousisivat todennäköisesti monien suosikeiksi. Nämä laulut ovat niin teekkarilauluja, kuin teekkarilaulut voivat vain olla. Sen sijaan esimerkiksi monien rakastama ”Livet är härligt” ei välttämättä toisi ulkopuoliselle mieleen teekkariutta, vaikka laulu onkin alun perin Chalmersspexet Katarina Suuresta vuodelta 1959. Sen sijaan myös kaikkien tuntema ”Helan går” löytyy teekkareiden laulukirjoista, vaikka laulu ei varmasti ole teekkareiden käsialaa. Tai entäs jos eukkosi kieltää sua juomasta? Kuinka protestanttisesti teekkarilaulut pitäisi määritellä?

Kysymys on erittäin vaikea, joten vastausta jouduttiin hakemaan aina teekkarilaulujen alkulähteiltä saakka, eli kysymään asiaa Ilkka Aaltoselta, joka on pitänyt Tekniikan Akateemiset -lehdessä kohta vuosikymmenen ajan ansiokasta Teekkarilaulun alkulähteillä -palstaa. Ilkka Aaltosen mukaan mikä tahansa laulu muuttuu teekkarilauluksi siinä vaiheessa, kun tarpeeksi monet teekkarit ovat vain laulaneet sitä tarpeeksi kauan.

– Jos laulu on elänyt aktiivisessa käytössä esimerkiksi 20 vuotta, voidaan se jo ehdottomasti lukea läpilyöneiden teekkarilaulujen kastiin, Ilkka Aaltonen sanoo.

Aaltosen mukaan tyylipuhtaimpia teekkarilauluja ovat toki teekkarien itsensä sepittämät hengentuotteet, juomalaulukilpailujen hedelmät ja muut elämään jääneet ”verbaaliväännökset jostain tunnetuista balladeista”. Tuttujen laulujen uudelleen sanoittaminen on aina kuulunut teekkarilaulujen syntyhistoriaan. Esimerkiksi ”Ikuisen teekkarin laulun” melodia on lainattu karjalaisesta kansanlaulusta ”Kun minä kotoani läksin”. Aaltonen kertoo, että tuntemattomaksi jäänyt tekstinikkari lienee riimitellyt sanat joskus 20-luvulla.

– Moniin muihin teekkarilauluihin verrattuna sanat ovat säilyneet sukupolvesta toiseen hämmästyttävän hyvin alkuperäismuodossa.

Diplomi-insinöörin uran viihdealan ammattilaisuuteen vaihtanut Ilkka Aaltonen kertoo, että teekkarilaulujen alkulähteille pääsee esimerkiksi haastattelemalla vanhempia tieteen- ja lauluperinteen harjoittajia.

– Itse minä kiinnostuin aiheesta jo Otaniemi-aikoinani, kun lauloin PK:n ja Dominanten riveissä. Oivaltavan verbaali- ja visuaaliviihteen ystävänä aloin keräillä talteen menneiden teekkaripolvien kulttuurihelmiä, ja tuo työ jatkuu yhä, Aaltonen kertoo.

Teekkarilaulun alkulähteillä -palstalla julkaistuja tekstejä ollaan parhaillaan kokoamassa kirjaksi yksiin kansiin. Myös itse palsta TEKin lehdessä tulee Aaltosen mukaan jatkumaan kunnes kaikki tunnetut teekkarilaulut on käsitelty, eli ”helvetin pitkään vielä”.