Uudella linjalla on kaksi jaloa tehtävää: Se kulkee kaukaisimmasta lännestä idän ääriin, Westendistä Itäkeskukseen. Lisäksi se yhdistää yliopistoalueita Otaniemestä Viikkiin. Ruuhka-aikana kymmenen minuutin välein liikennöivän linjan on toivottu myös helpottavan Leppävaarassa asuvien teekkareiden koulumatkoja.
Nousen bussiin lähes hartaana. Istun kulkuvälineessä, jonka tarkoitus on helpottaa Kehä I:n laitamien asukkaiden elämää! Pitäjänmäellä asuva, vielä vähän aikaa TKK:lla opiskeleva mies vahvistaa ylevät mietteeni. ”On tästä ollut hyötyä. Ennen koulumatkalla piti vaihtaa bussia, nyt pääsen yhdellä ja samalla linjalla sekä tänne että Keilaniemeen töihin.”
Katselen ympärilleni. Autossa on väljää, kyydissä istuu lähinnä opiskelijoita ja eläkeikäisiä. Palkansaajat ovat tietysti ansaitsemassa. Istukoot porvarit konttoreissaan, minäpä olen menossa Pohjoismaiden suurimpaan ostariin.
Bussi pysähtyy Leppävaarassa kello 10.23. Matkustajamäärä plusmiinus nolla. Jututan kyytiin nousevaa punapuseroista opiskelijatarta. Onko jokerilinjasta iloa lepuskilaiselle?
”On! Opiskelen Viikissä, ja tämä on helpottanut kulkemista huomattavasti. Kyydissä tulee istuttua kahdesti päivässä. Ja näitä menee usein, iltaisinkin puolen tunnin välein aika pitkään.”
Juttukumppanini paljastuu teekkarin vaimoksi. ”Miehen kulkemista tämä on vähän huonontanut, töihin Keilaniemeen ei pääse enää niin usein. Leppävaaran ja Otaniemen yhteys on säilynyt suunnilleen ennallaan, kun viiskakkonen lopetettiin. Yhteensä tämä on kyllä parantanut meidän oloja tosi paljon.”
10.26 ylitämme Helsingin rajan. Haagan puisto, Huopalahden asema, Maunula, Oulunkylä. Vielä ei kukaan poisjäävä ole jäänyt katselemaan hädissään ikkunasta taakse jäävää pysäkkiä. Sitäkin kuulemma tapahtuu, sillä 550 pysähtyy vain tietyillä pysäkeillä.
Penkit alkavat täyttyä. Eräs iäkkäämpi rouva nousee kyytiin. Teen tilaa viereeni, mutta hän päätyy mieluummin takanani istuvan viereen. Rauhoittavaa huomata, että jokerilinjalla vallitsevat normaalit joukkoliikenteen käyttäytymiskoodit. Ei katsekontakteja tai hymyjä.
Viikin jälkeen lyöttäydyn edessäni istuvan eläkeläisrouvan seuraan. Hän kertoo kulkevansa Pihlajistosta Itäkeskukseen noin kerran viikossa. ”Onhan tämä helpottanut, kun ei tarvitse enää vaihtaa bussia.” Väkeä on kuulemma yleensä kyydissä mukavasti. Kuljettaja sanoo samaa, erityisesti ruuhka-aikaan ja kouluilta tulee paljon matkustajia.
Saavumme Itäkeskukseen kello 10.57. Matkaan on kulunut kolmekymmentäkahdeksan minuuttia. Hyvällä tuurilla keskustan kauttametroon vaihtamalla olisi saattanut päästä pari minuuttia nopeammin. Jokerilinja onkin tarkoitettu jokapäiväisille pikataipaleille. Otaniemi–Leppävaara-yhteyttä se ei paranna sanottavasti, sillä linja liikennöi vain arkisin, kun taas ongelmallisinta aikaa ovat viikonloput. Kuulemani tyytyväiset kommentit kertovat kuitenkin, että monen kaupunkilaisen kulkeminen sujuu sutjakammin. Enempää voi tuskin vaatia – bussilinjaltakaan.