”Se oli kokemus, jota ei voi kuvailla! Synnytyssali ei ole jäänyt mieleen, enkä muista tapahtumasta juuri mitään. Toisinaan tuntui kuin olisin tarkkaillut tilannetta itseni ulkopuolelta”, yrittää tuore diplomi-insinööri Sampsa Holmberg, 29, kuvata tuntemuksiaan esikoisensa Joona Aslak Sampsanpojan, 5, syntymästä. Synnytykseen osallistuminen oli hänelle itsestään selvää.
”Välillä tuli tunne, että elämän tarkoitus on nyt tässä – vaikka eihän se ainakaan pelkästään siinä voi olla”, hän naurahtaa ja katsoo isällisesti poikaansa. ”Yksinkertaistettuna uskon lisääntymisen olevan geeneissämme, ja siksi luulen sen tunteen tulleen.”
Alkusyksystä Holmbergit muuttivat asumisoikeusasuntoon uudelle pientaloalueelle Espoon Malminmäkeen. Eloisa Joona-poika on päiväkodissa nyt kun molemmat vanhemmat käyvät työssä.
”Suurin perheen aikaansaama muutos itsessä on ollut se, että kaiken priorisoi toisin, perheen ehdoilla. Jokainen tekemäni ratkaisu vaikuttaa muidenkin elämään kuin omaani. En ota turhia riskejä veneillessä tai muissa harrastuksissani.” Sampsa väittää myös opiskelleensa ripeämmin: ”Se kummasti motivoi suorittamaan tutkinnon loppuun, kun kotona odottaa perhe. En varmaan olisi lukenut näin ahkerasti, jos olisin asunut yksin Teekkarikylässä ja puuhastellut illat muuta.”
Koneosastolla opiskellut Sampsa aloitti uransa rakennusalalla. ”Halusin jo yläasteella rakennusmestariksi. Kävin ammattikoulun ja valmistuin teknikoksi Helsingissä 1995.”
Sen jälkeen hän ehti avioitua, palvella isänmaata Porin Prikaatissa ja tehdä töitä. Tuolloin rakennusalalla oli vielä lama, eikä työtilanne ollut kovin vakaa. Sampsa haki ja pääsi TKK:lle jatkamaan opintojaan 1997, jolloin Joona syntyi. ”Sen kesän olin kotona perheen kanssa. Syksyllä tilanne muuttui, ja opinnot veivät paljon aikaa perheeltä. Fuksivuonna olin mukana opiskelijariennoissa. Täällä on tärkeää kuulua sosiaaliseen yhteisöön”, Sampsa tuumii.
”Jos tilanne olisi ollut toinen, järjestöissä olisin toiminut aktiivisemminkin. Nyt aika ei yksinkertaisesti riittänyt esimerkiksi Polyteknikkojen Kuoron harjoituksiin. Se jäi omasta tahdostani.” Lastenhoito sujui opiskeluaikana mutkattomasti.
”Täytyy antaa vaimolle tunnustusta, että olen voinut opiskella näin tiiviisti. Hän oli kotona, kun Joona oli pieni. Myös isovanhemmista on ollut apua. Itse en osannut kaivata TKK:lle lapsiparkkia, mutta kyllä siitä varmaan olisi hyötyä vaikkapa sellaiselle äidille, joka haluaa käydä joillakin luennoilla äitiysloman tai hoitovapaan aikana.”
Energiataloutta ja voimalaitostekniikkaa pääaineena opiskellut Sampsa on juuri valmistunut DI:ksi. Pia-vaimo työskentelee erityisopettajana Espoossa. Kohtapuoliin hän jää äitiyslomalle, sillä perhevahvuuteen on taas luvassa lisäystä. ”Myyn” laskettu aika on 21. joulukuuta.
”Toisen lapsen odotus on ihan erilaista kuin ensimmäisen. Jännittävää mutta eri tavalla. Nyt tietää, mitä tuleman pitää.”
”Toivottavasti se on poika!” rukoilee Joona hartaasti veljeä. Siihen asti isä saa luvan toimittaa leikeissä harjoitusvastustajan virkaa.
”Kasvatuksessa periaatteemme tuskin poikkeavat siitä, mitä yleisesti pidetään hyvänä. Minusta tärkeintä on antaa lapselle paljon aikaa ja läsnäoloa.
Tenttikausien jälkeen olen pyrkinyt viettämään aikaa yhdessä Joonan kanssa.”
”Niin, me piirrellään, käydään Korkeasaaressa, linnustamassa tai pelataan pleikkaria! Ja mä käyn jalkapallokoulussa!” vahvistaa poika-Holmberg.
Tänään Joonalla on tiedossa ostosreissu, sillä hän on saanut säästettyä viikkorahoistaan uuteen Lego Bionicle -leluun tarvittavan summan. Joona saa viikkorahaa sen mukaan, kuinka siistinä hän pitää huoneensa. Jos huone on mullin mallin, viikkoraha on yhden euron, ja jos järjestyksessä, niin kolme.
”Vaikkei hän vielä täysin rahan arvoa ymmärräkään, niin ehkä hän kuitenkin oppii, miten sitä voi hankkia”, isä hymyilee.