Luojan kiitos, parikymppisen ruotsalaispojan Manne Forssbergin kirja ’Kalun käyttöopas. Johdatus rakkauteen, tunteisiin ja sukupuolielämään’ käännettiin suomeksi. Empiiristen havaintojen pohjalta kirja on hyödyllinen opus jokaiselle teekkarifuksipojalle – ja miksei vähän vanhemmallekin.

Kirja keskittyy paljolti opastukseen. Kirja alkaa peniksestä – kuten arvata saattaa. Ensiluvuissa lohdutellaan, että koolla tai muodolla ei ole merkitystä (tyttöjenillassa tämä kohta synnytti räkäisen naurun), ja tutustutan naisen anatomiaan. Kirjassa neuvotaan suutelun saloja seuraavasti: ’Jos kohteesi mulkoilee vihaisesti tai näyttää keskisormea, on parempi jättää suutelusuunnitelmat hetkeksi hautumaan’. Rakastumisen ihanuus ja kamaluus saavat lisäksi osakseen useita sivuja. Nuorten seksioppaiden pakolliset luvut Ekasta kerrasta, ehkäisyn tärkeydestä sekä itsetyydytyksestä on myös luonnollisesti sisällytetty kirjaan.

Noottia kirja saa puutteellisesta ja virheellisestä sukupuolitautiosiostaan. Kirjan tiedot väittävät virheellisesti, että huuliherpeksestä saatu tartunta ei aiheuta sukuelimissä uusintainfektiota. Näinhän asia ei valitettavasti ole. Kondylooman kohdalla ei muistuteta sen altistavan naisia kohdunkaulan syövälle, vaan puhutaan pelkästään kiusallisen kutiavista näppylöistä.

Jo Ruotsinlaivoilla opittu vanha totuus ruotsalaismiesten ihanuudesta saa lisää vahvistusta kirjan myötä. Forssberg romuttaa vanhoja miehen malleja ja luotsaa nuoria miehentaimia olemaan uusia, erilaisia, parempia miehiä. Hän julistautuu rohkeasti feministiksi; liputtaa tasa-arvon puolesta ja mainitsee pornon alistavan naista. Hän muistuttaa, että pornoelokuvien tarinat eivät vastaa todellisuutta. Naiset eivät nauti siitä, että lihava viiksekäs mies roiskaisee spermat heidän naamalleen. Hän kannustaa puuttumaan naisten seksuaaliseen häirintään ja muistuttaa, että jos tyttö sanoo, ei, on sitä toteltava. Go Manne Go!

Vaikka kirjan lukeminen paikoin naurattaa, on Forssberg tehnyt miehen työn kirjoittaessaan sen. Kautta kirjan hän kannustaa poikia isovelimäisesti löytämään oman miehisyytensä. Forssberg esimerkiksi kirjoittaa avoimesti poikarakkaudesta ja neuvoo konkreettisesti, kuinka kaapista voi löytää tien ulos. Forssberg on huomioinut hyvin kirjan kohderyhmän, teini-ikäiset pojat. Hän koettaa vastata juuri niihin kysymyksiin, joita ei voi todellakaan esittää vanhemmille, koulun lääkärille tai ehkä edes parhaalle ystävälle: Miten homot harrastavat seksiä? Olenko minä tyhmä, koska katson pornoa? Mistä löytää jonkun, jonka kanssa suudella?

Forssbergin seksivinkkejä voi suositella kaikille. ’Seksi ei ole samanlaista kuin tv-pelit, joissa kaikki hekuma ja riemastus odottavat pelaajaa viimeisellä tasolla. Seksissä nautintoa on jokaisella tasolla eikä päämääränä ole minkään tietyn tehtävän suorittaminen loppuun.’ Hän myös luo realistista asennetta seksiin sanomalla: ’Sukupuoli- ja rakkauselämä tarjoavat mahtavia tunteita ja elämyksiä, mutta myös surua, pahaa mieltä ja pettymyksiä.’ Hän huomauttaa, että joskus seksi on vain seksiä ja kumppani, jonka kanssa sitä harrastetaan, pelkkä panokaveri. Hän kannustaa kokeilemaan, mutta muistuttaa, että ’tee toiselle niin kuin toivoisit toisen tekevän sinulle’. Toisen kunnioittaminen onkin Forssbergin kirjan ohjenuora, jonka jokaisen soisi muistavan aina hypätessään lakanoiden väliin.

Manne Forssberg. WSOY. 2005. s. 174