Oletko kuullut kenestäkään, joka jo lapsena on ilmoittanut haluavansa isona maanmittariksi? En minäkään. Alan seksittömyys ja jakautuminen jyrkästi kiinteistö- ja geomatiikkatouhuihin aiheuttavat sen, että opiskelijoita on vähän ja maanmittausosasto pieni. Siksipä Maanmittarikiltakin (MK) on pieni ja tiivis yhteisö.
Perinteiseen kiltatoimintaan tämä ei merkittävästi vaikuta. Bileitä järjestetään ja fukseja kasvatetaan siinä missä isommissakin killoissa. Maanmittarikillalla on kuitenkin jotain, mitä useimmilla muilla Otaniemen killoilla ei ole: oma ”tyttöystävä” yliopistolta. Maantieteen Opiskelijat ry MaO otti kiltaan yhteyttä ja kutsui sen edustajia 30-vuotisjuhliinsa pari vuotta sitten. Tämän jälkeen järjestöt ovat pitäneet yhteyttä enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
”Maantiede ja mittaus ovat erittäin läheisiä tieteenaloja”, sanoo MK:n sihteeri Matias Hurme.
”Molemmat ovat syntyneet tarpeesta kuvata olemassa olevaa maailmaa esimerkiksi kartoilla. Opiskelemaan myös hakeutuu tietyllä tavalla samanhenkisiä ihmisiä. Opiskelijavaihtoa tapahtuu melko paljon. MaOlaiset lukevat täällä muun muassa kartografiaa ja yhdyskuntasuunnittelua. Myös työelämässä mittarit ja maantieteilijät törmäävät usein. Siksi oli luontevaa järjestää yhteistoimintaa opiskelijajärjestöjen välillä.”
Työelämän tarpeisiin valmentaa myös toinen MK:n yhteistyöelin, MAIK. Se on mittareiden, arkkitehtien ja raksalaisten yhteinen kerho, joka järjestää muun muassa yhteisen Varaslähtö-tapahtuman ennen koulun alkua. Varsinkin kuntasektorilla, joka on mittareiden suurimpia työllistäjiä, näiden alojen ammattilaiset toimivat kiinteästi yhteistyössä.
”Toivomme, että verkostoitumalla ja luomalla kontakteja jo opiskeluaikana helpotamme yhteistyötä kunnan sisällä. MAIK myös laajentaa pienten kiltojen jäsenten tuttavapiiriä”, kertoo Matias Hurme.
Jos kilta on pieni, eivät piirit suurene merkittävästi työelämään siirryttyäkään. MK:n puheenjohtaja Timo Varjo kuvailee maanmittausalan työnantajia:
”Ylivoimaisesti suurin työllistäjä on valtio ja kunnat. Yritykset ovat usein pieniä ja erikoistuneita, ja niiden liikevaihto voi vaihdella kovastikin. Osittain tästä syystä meillä ei ole suuria, säännöllisiä tukijoita: valtion ei tarvitse mainostaa eikä yrityksillä ole aina rahaa. Tämä näkyy joka vuosi mittarien haalareissa, joissa voi olla parikymmentä pientä mainosta.”
Killan pienuudesta seuraa tietysti se, että ”kaikki tuntevat kaikki”. Matias Hurme jatkaa:
”Suuressa killassa on helpompi tutustua vain omaan, pieneen porukkaansa. Näin pienessä yhteisössä klikkejä ei pääse syntymään, ja työelämässäkin vastaan tulee tuttuja nimiä ja kasvoja vähän väliä.”
Yritysten erikoistuminen tiettyyn maanmittausalan osaamisalueeseen synnyttää verkostoitumista sekin. Konsultointia on paljon, ja työntekijät liikkuvat firmasta toiseen. Työpaikka saattaa löytyä puskaradion perusteella jonkun suositeltua tuttavaansa vapaaseen paikkaan, ja pomo saattaa paljastua entiseksi kilta-aktiiviksi.