Häjyt on mustan huumorin sarjakuvaa pohjalaisesta uhosta ja ahdistuksesta. Timo Mäkelä: Häjyt. Arktinen Banaani 2003.

Olen suuri pohjalaismurteiden ystävä. Jaksan nauraa Isoon taloon ankalle vedet silmissä kerran toisensa jälkeen. Timo Mäkelän Häjyt-sarjakuva on kuitenkin parin vuoden takaista murresarjisbuumia vanhempi ja pitkäkestoisempi ilmiö, eikä sen omalaatuisuus ole pelkästään kielessä. Sanan säilä tai heinäseiväs toki on Häjyissäkin terävä: ”Sulhasen ja hääväen kanssa päriäämmä mutta varo pappia. Sanoovat jotta sillä on raurootettu Raamattu.”

Lähes kaikkien Häjyt-strippien juonet pyörivät väkivallan ja viinanjuonnin ympärillä. Siitä huolimatta sarja on saanut palautetta huolestuneelta vanhemmalta vain kerran niiden 11 vuoden aikana, joina se ilmestyi sanomalehdissä ympäri maan (paitsi Pohjanmaalla). Pohjalaiseen latomaisemaan sijoitettuna väkivalta etääntyy ajan ja paikan tuolle puolen.

Sarjakuvan klassinen pääpari, pieni ja iso häjy, vievät matkalle kadonneeseen kulttuuriin. Arjen raskaudesta irtaudutaan tappelemalla, ryyppäämällä tai lopullisemmin menemällä hirteen. Näin raskaassa ympäristössä huumorinkin pitää olla rankkaa.

Elämä lakeuksilla on tasaista, välillä vähän poiketaan ahdistuksen alhossa. Tunteet puretaan toimintaan. Omistajuutta tai isännyyttä ei kunnioiteta, mutta yhteen suhtaudutaan vähän juhlallisemmin: kuolemaan. Häjykulttuurissa kuolema ei ole tabu. Se istuu koko ajan olkapäällä ja saattaa odottaa jo seuraavassa tappelussa.

Häjyt kertoo yhteisössä selviämisestä. On opittava tavoille ja tapeltava takaisin. Moraalisiin pohdintoihin häjyillä ei ole aikaa tai intoa, ne Mäkelä jättää lukijalle. Miten paljon sosiaaliset normit ohjaavat toimintaamme, pystymmekö kyseenalaistamaan ne? Mäkelä haluaa myös kuvata suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Se näyttäytyy yksivakaisena, mutta mustalla tavalla huumorintajuisena. Naiset ovat Häjyissä sivuosassa. He ovat miehiä vakaampia ja rationaalisempia hahmoja, joiden toiminta on selvästi tarkoituksellisempaa.

Häjyily on suomalaisten Villi länsi, kansallinen myytti ja mennyt elämäntapa, jota ei enää pidettäisi soveliaana. Timo Mäkelän sanoin häjyt ovat viime lamassa syrjäytyneitä miehiä, jotka tekivät kapakasta kotinsa ja elävät nykyään vähän toisenlaisessa putkessa kuin moni muu. Siinä sitä on suomalaista alakuloa.

(Knoppi: jos piirrosjälki näyttää selittämättömän tutulta, vilkaiskaapa peruskoulun matematiikankirjoja.)