TKK:n osastojohtajat eivät tiedä itkeäkö vai nauraa, kun he puhuvat yksikköjensä taloudellisesta tilanteesta. Monella osastolla budjetti on alijäämäinen ja rahat riittävät hädin tuskin työntekijöiden palkkoihin ja tilojen vuokriin. Ei puhettakaan uusista laitteista saati siitä, että kaikki tarvittavat laboratorioharjoitukset pidettäisiin tai että kurssit järjestettäisiin vuosittain.
Tutkimushankkeiden kautta on yhdessä yritysten kanssa voitu hankkia joitakin laitteita, mutta opetuksessa tarvittava laitteisto on pääosin kurjassa kunnossa.
”Tilanne on ihan oikeasti hirveä. Meillä on täällä 40-luvun vehkeitä, joihin teekkareita ei voi enää päästää, kun ne ovat niin huonokuntoisia”, materiaali- ja kalliotekniikan osastonjohtaja Kari Heiskanen sanoo.
Myös tietokoneet ovat joillain osastoilla auttamattomasti jälkeenjääneitä.
”Mikroluokat ovat yli-ikäisiä, joissain on jopa kuusivuotiaita koneita. Olemme pudonneet kelkasta, kun enää ei ole varaa päivittää edes ohjelmia koneille”, koneosaston johtaja Mauri Määttänen toteaa.
Arkkitehtiosaston johtajan Tom Simonsin mukaan rahapula ei vielä vaikuta tulevien arkkitehtien opetukseen:
”Emme halua heikentää opetuksen laatua, joten ylitämme meille annetun budjetin kehykset. Olemme ottaneet kannan, että jatkamme kuten ennen. Ehkä rahaa tulee joskus.”
Simonsin mukaan nollabudjettiin pääsy edellyttäisi koko henkilökunnan pitkäaikaista lomauttamista. Budjetti on ylitetty niin pahasti, ettei siihen päästäisi, vaikka kuinka niukisteltaisiin. Heiskasen mukaan materiaali- ja kalliotekniikan osastolla on sama tilanne. Siellä budjetti on ylitetty noin kymmenellä prosentilla jo neljä vuotta.
”Olen jo epätoivon toisella puolella. Koen, ettemme voi muuta kuin mennä porskuttaa ja katsoa, miten pärjäämme.”
”Vastuualueiden esimiehiltä kuluu varsin paljon aikaa projektirahoitushakemusten laatimiseen, ja monet professorit tekevät 70–80 tunnin työviikkoja”, Kari Heiskanen vahvistaa.
Viime vuonna 46 prosenttia korkeakoulun rahoituksesta oli niin sanottua kilpailtua rahaa, joka tuli pääasiassa yrityksiltä, Teknologian edistämiskeskukselta Tekesiltä ja Suomen Akatemialta. Vaikka Tekes ja Akatemia ovatkin valtion laitoksia, täytyy niiltäkin raha erikseen anoa. Sekin raha on tarkoitettu pääsääntöisesti soveltavaan tutkimukseen, ei pitkän tähtäimen hyötyä tavoittelevaan perustutkimukseen, puhumattakaan opetuksesta.
”Suomen Akatemia ja Tekes lähtevät siitä, että TKK hankkii itse perustutkimuksen ja -opetuksen kalliit laitteet”, sähköosaston johtaja Pekka Wallin sanoo.
Esimerkiksi koneosaston professorit saavat vuosittain vain kymmenen kuukauden palkan osastolta, loput kaksi heidän täytyy työllistää itsensä teollisuuden projekteissa tai jättäytyä virkavapaalle.
Myös opettajien määrä opiskelijaa kohden on laskenut tasaisesti. Kaikki opettajat ja opiskelijat mukaan laskettuna opettajaa kohti oli 1980-luvun alussa 14 opiskelijaa, kun luku on nyt 29. Luvuissa ovat kuitenkin mukana kaikki TKK:ssa kirjoilla olevat. Jos lasketaan mukaan kuusi vuotta ja sitä vähemmän opiskelleet, suhdeluku on 20. Kaikkien akateemisten alojen suhdeluku on vain 14 opiskelijaa yhtä opettajaa kohden.
Sähköosastolla oli 1990-luvun puolivälissä 2200 opiskelijaa, nyt heitä on 3100. Tietotekniikan osaston vastaavat luvut ovat 900 ja 2000. Lisäksi osastosta on irronnut itsenäiseksi yksikökseen automaatio- ja systeemitekniikan osasto, jolla on lähes 500 opiskelupaikkaa.
Lisätoimenpideohjelmaa käynnistettäessä tietoteollisuusalan koulutus sai lisärahoitusta, muttei kulujen lisääntymistä vastaavaa määrää. Lisärahoitus on vähitellen lakkaamassa kokonaan.
Tähän saakka TKK:n absoluuttinen rahoitus on noussut koko ajan, ja tänä vuonnakin rahaa tuli nimellisesti 2,4 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Rehtori Matti Pursulan mukaan TKK:n valtionrahoitus laskee saadun tulossopimusehdotuksen perusteella ensi vuonna, kun tietoteollisuusohjelman ylimääräinen rahoitus on päättymässä eikä muuta nousua ole odotettavissa. Myös muuntokoulutuksen rahoitus loppuu tänä vuonna.
”Vaikka opetusministeriön euromääräinen rahoitus nousikin vielä tänä vuonna, on rahoituksesta 3,4 miljoonaa euroa varattu vuokrien tasokorotukseen”, suunnittelupäällikkö Anita Rautamäki TKK:n kehittämisyksiköstä muistuttaa.
Samaan aikaan inflaatio nakersi pottia, joten todellisesta korotuksesta ei voida puhua. TKK vuokraa tilansa valtiovarainministeriön alaiselta Senaatti-kiinteistöt-liikelaitokselta, joka toimii markkinaehtoisesti. Vuokrankorotus nostaa TKK:n ja Helsingin yliopiston vuokrat lähelle kalliita markkinahintoja.
1990-luvun puolivälissä luotiin yliopistojen nykyinen rahanjakomalli, jossa tekniikan opinnot arvioitiin noin puolet farmasian, eläinlääketieteen ja lääketieteen koulutusaloja halvemmiksi ja vain hiukan kalliimmiksi kuin esimerkiksi kasvatustieteellinen koulutus. Rehtori Pursulan mukaan rahanjakomallissa ei huomioitu sitä, että kerran hankitut laitteet eivät kestä ikuisesti ja että ne kehittyvät yhä nopeammin. Nyt kun ammattikorkeakoulutkin ovat kilpailemassa valtion koulutusrahoista, kertoimen muuttamisen perään on turha itkeä.
”Rahanjakomallin muutos aiheuttaisi niin suuren sekaannuksen yliopistomaailmassa, etten usko sen tapahtuvan”, Kari Heiskanen sanoo.
”Pyrkimys on kohti huippua, mutta käytännön trendi päin syvyyksiä”, Heiskanen kiteyttää ihanteiden ja todellisuuden ristiriidan.
Shanghain yliopiston vastikään teettämällä yliopistojen ranking-listalla TKK oli Euroopan 21:stä listalle päässeestä tekniikan yliopistosta kahdeskymmenes.
Sähköosaston emeritusprofessori ja entinen kansanedustaja Martti Tiuri on ryhtynyt tekniikan tutkimus- ja opetusrahoituksen puhemieheksi. Hän on kirjoittanut aiheesta lehtiin ja tavannut useita ministereitä lobatakseen teknologian kehittämisohjelmaa, jota hänen mukaansa tarvittaisiin tilanteen korjaamiseksi. Tiurin mielestä teknillisten yliopistojen rahoitus pitäisi tuplata nykyisestä, jos aiotaan pyrkiä kansainväliselle huipputasolle. Matti Pursula arvioi kymmenen prosentin lisärahoituksen päästävän TKK:n akuutista rahapulasta ja mahdollistavan keskeiset korvausinvestoinnit.
”Tarvitaan ylimääräinen ohjelma, johon varat pitää saada muualta kuin opetusministeriöltä”, Tiuri sanoo. Hän pelkää, että nykyisen kehityksen seurauksena tuotannon lisäksi tutkimus ja tuotekehitys siirtyvät muihin maihin.
”Nokian ja muiden yritysten kannattaa mennä sinne, missä panostetaan osaamiseen”, Tiuri sanoo.
Tekniikan akateemisten liiton TEK:n tutkimusjohtajan Matti Hirvikallion mielestä perusopetuksen ja tutkimuksen rahoitus on suoraan yhteydessä teollisuuden kilpailukykyyn ja sitä kautta koko kansantalouden kehitykseen. Hän on siten samoilla linjoilla Tiurin kanssa.
Hirvikallio muistuttaa kuitenkin, että TKK:lla menee Suomen mittakaavassa hyvin.
”Toki Otaniemen pitäisi pärjätä myös kansainvälisesti.”
”Meidän on keskityttävä olennaiseen ja järkeistettävä toimintoja.” Rehtorin mukaan tähän päästään karsimalla päällekkäisyyksiä, mikä pidemmällä tähtäimellä tarkoittaa muun muassa henkilökunnan vähennyksiä.
”Tämä ei kuitenkaan tarkoita irtisanomisia, vaan tapahtuu eläkkeelle jäämisten myötä”, Pursula sanoo. Monessa työntekijäryhmässä tehostamisen varaa on reilusti.
Rehtorin mukaan myös tilojen käyttöä ja hallintoa täytyy tehostaa. Käytännössä korkeakoulun johdon käynnistämä rakenteellinen kehittäminen merkitsee myös niukkojen varojen kohdentamista uudella tavalla. Rakenteellisen kehittämisen muistiossa kehotetaan erityisesti materiaali- ja kalliotekniikan ja automaatio- ja systeemitekniikan osastoja pohtimaan oman osaston tarpeellisuutta. On mahdollista, että nämä osastot lakkautetaan ja niiden laboratoriot siirretään muiden osastojen alle. Myös ne yksiköt, joiden resurssit lisääntyvät, joutuvat karsimaan ja tehostamaan nykyisiä toimintojaan. Pursula myöntää vaarana olevan henkilökunnan uupumisen ja sitä kautta motivaation vähenemisen. Vyön kiristäminen ja sopeutuminen ovat vallitsevassa tilanteessa kuitenkin ainoat vaihtoehdot.
”Toki kaiken aikaa etsitään uusia keinoja rahoitustilanteen helpottamiseksi”, Pursula vakuuttaa. Pelastavaa kädenojennusta odotetaan ainakin teollisuudesta.
Kuva: Tuomas Siitonen