Tuttavani esitti minulle taannoin väitteen, että insinöörin ammatti on filosofisessa mielessä puoliprofessio. (Diplomi-insinööreistä ei keskusteltu erikseen.) Väite tuntui tietysti teekkarista uskomattomalta, ja minut viitattiin sen lähteille.

Todellakin: Timo Airaksinen, jota sentään pidetään järjen miehenä, sanoo insinöörin ammatin olevan puoliprofessio. Tämä johtuu siitä, ettei insinöörin työhön liity omaa arvoa, jota se pyrkisi toteuttamaan. Oman arvon pitäisi olla ensinnäkin insinöörien ammattikunnalle erityinen, niin etteivät minkään muun ammatin harjoittajat toteuta sitä. Toisekseen arvon tulisi olla yleisessä katsannossa tavoiteltava. Ns. täydellistä professiota edustavat lääkärit, joiden arvo on terveys.

Yhteisen ja itsestään selvän arvon puuttuminen tekee mielestäni insinöörin ammatista haastavan. Ei ole yhtä päämäärää, johon kaikki valintatilanteet voitaisiin palauttaa. Tästä huolimatta ammattikunta ei ole kuuluisa valintojensa syvällisestä harkinnasta ja pohdinnasta.

Mistä arvoista käsin insinöörit asettavat päämääränsä? Yksi mahdollinen olisi ”toimeksiantajan tarpeiden täyttäminen niin hyvin kuin mahdollista”. Tai ”käyttäjän hyvä”. Varsin käypä vaihtoehto vaikuttaa olevan ”viihtyvyyden tai mukavuuden lisääminen”. Tarkastellaan näiden valossa erään haastateltavani esittämää valintatilannetta: ryhtyäkö suunnittelemaan uusiutuvia energiantuotantotapoja vai kännykkäpelejä? Kumpikin vaihtoehto lisää viihtyvyyttä ja tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet käyttäjän ja toimeksiantajan hyvän saavuttamiseen. Pulmallista on myös käyttäjän tai toimeksiantajan hyvän määrittely. Insinööri ei pystykään itse määrittelemään, milloin hän on täyttänyt työnsä, kuten lääkäri pystyy määrittelemään, milloin potilas on terve.

Pitäisikö insinöörin ammatin olla professio? Minusta se on mahdotonta, koska insinöörin työ on tekniikan kehittämistä, ja tekniikka on päämäärien saavuttamisen väline eikä itse päämäärä. Eikä se ole edes tarpeen. ”Puoliprofessio” ei ole halventava termi, eikä se tee insinöörin työstä arvotonta tai moraalitonta. Eettiset normit pätevät tekniikan ammattilaisiinkin. Mutta mikään ei estä pohtimasta päämääriä.


Timo Airaksisen artikkeli ”Ammattien etiikan filosofiset perusteet” on julkaistu kirjassa Airaksinen, Timo (toim.): Ammattien ja ansaitsemisen etiikka. Näkemyksiä ammattien, johtamisen ja liike-elämän arvoista. Yliopistopaino 1991.