Polyteekkari

Blue Sky/ 20th Century Fox
Ääninä mm. Ewan McGregor, Halle Berry, Mel Brooks, Robin Williams

Insinöörille sopivia elokuvia on harvemmassa, mutta nyt tähän vaatimattomaan joukkoon on tullut yksi tarjokas lisää. Robots on teknisesti hieno elokuva täynnä pultteja, muttereita, hammasrattaita ja jos jonkinlaisia hilavitkuttimia parhaassa 1950-luvun hengessä. Juoneltaan tämä varsin kaavanmukainen kasvutarina ei kovin kirkkaasti loista. Nykysuuntauksen mukaisesti animaation juoni on se riisikakun palanen, jolla huimista kamera-ajoista koostuvasta kuvauksesta ja viittauksia viljallaan olevasta dialogista leivottu cocktaileväs toimitetaan katsojan nautittavaksi. Kikkailun ja ilotulituksen taustalla pyörivä pienen robotin suuri missio narskuukin välillä hampaissa, muttei häiritsevästi.

Jos juoni ei juuri puhuttele, mitä jää jäljelle? Hupia ja silmäniloa. Viimeksi menestysanimaatio Ice Agen puurtanut studio on pakannut parituntisen täyteen isompien ja pienempien sisäpiirien vitsejä, kieltämättä komeita näkymiä ja huulenheittoa hyvinkin monenlaisten elokuvaklassikoiden suuntaan. Ilmiselvänä tavoitteena on saada aikuisetkin nauramaan lastenelokuvalle, ja ainakin omalla kohdallani siinä onnistuttiin. Elokuva vaatisi parikin katsomista ennen kuin suurimman osan heitoista ja vitseistä tajuaa. Epäilenpä että tulevaisuudessa DVD-versiota pysäytyskuvalla tarkastelemalla löytäisi vielä paljon lisää, jos niin viitseliääksi ryhtyisi. Tietokoneanimaatio taipuu erityisen hyvin robottien kekseliäästi ja ajoittain jopa kauniisti toteutetun konemaailman kuvaamiseen, ja mieltä lämmittää myös elokuvan nostalginen fiftarityyli.

Robots ei tarjoa mitään elämää suurempaa, mutta pimeässä salissa on parin tunnin ajan kivaa. Harmittaa vain, ettei elokuvan IMAX-superteatteriversiota luultavasti tulla näkemään Suomessa, ellei Heurekan Verne-teatteri intoudu esittämään animaatioita. Elokuvasta kannattaa sen kielellisen iloitteluluonteen vuoksi ehdottomasti nähdä alkukielinen versio – vähintäänkin jottei missaa James Earl Jonesin cameoesiintymistä.




	Robots Janne Korhonen Blue Sky/ 20th Century Fox Ääninä mm. Ewan McGregor, Halle Berry, Mel Brooks, Robin Williams Insinöörille sopivia elokuvia on harvemmassa, mutta nyt tähän vaatimattomaan joukkoon on tullut yksi tarjokas lisää. Robots on teknisesti hieno elokuva täynnä pultteja, muttereita, hammasrattaita ja jos jonkinlaisia hilavitkuttimia parhaassa 1950-luvun hengessä. Juoneltaan tämä varsin kaavanmukainen kasvutarina ei kovin kirkkaasti loista. Nykysuuntauksen mukaisesti animaation juoni on se riisikakun palanen, jolla huimista kamera-ajoista koostuvasta kuvauksesta ja viittauksia viljallaan olevasta dialogista leivottu cocktaileväs toimitetaan katsojan nautittavaksi. Kikkailun ja ilotulituksen taustalla pyörivä pienen robotin suuri missio narskuukin välillä hampaissa, muttei häiritsevästi. Jos juoni ei juuri puhuttele, mitä jää jäljelle? Hupia ja silmäniloa. Viimeksi menestysanimaatio Ice Agen puurtanut studio on pakannut parituntisen täyteen isompien ja pienempien sisäpiirien vitsejä, kieltämättä komeita näkymiä ja huulenheittoa hyvinkin monenlaisten elokuvaklassikoiden suuntaan. Ilmiselvänä tavoitteena on saada aikuisetkin nauramaan lastenelokuvalle, ja ainakin omalla kohdallani siinä onnistuttiin. Elokuva vaatisi parikin katsomista ennen kuin suurimman osan heitoista ja vitseistä tajuaa. Epäilenpä että tulevaisuudessa DVD-versiota pysäytyskuvalla tarkastelemalla löytäisi vielä paljon lisää, jos niin viitseliääksi ryhtyisi. Tietokoneanimaatio taipuu erityisen hyvin robottien kekseliäästi ja ajoittain jopa kauniisti toteutetun konemaailman kuvaamiseen, ja mieltä lämmittää myös elokuvan nostalginen fiftarityyli. Robots ei tarjoa mitään elämää suurempaa, mutta pimeässä salissa on parin tunnin ajan kivaa. Harmittaa vain, ettei elokuvan IMAX-superteatteriversiota luultavasti tulla näkemään Suomessa, ellei Heurekan Verne-teatteri intoudu esittämään animaatioita. Elokuvasta kannattaa sen kielellisen iloitteluluonteen vuoksi ehdottomasti nähdä alkukielinen versio – vähintäänkin jottei missaa James Earl Jonesin cameoesiintymistä.