Kun olin pieni, meille ei koskaan ostettu sitä pupukaakaota, joka oli hienojakoisempaa kuin muut. Ei, vaikka se oli hienossa muovipurkissa tylsän pahvipaketin sijaan. Vasta isona ymmärsin miksi.

Vaikka Nestlé-boikotti on iskostunut päähäni jo lapsena, en silti ole oppinut boikotoimaan jenkkituotteita Irakin sodan aikana. Tosin se olisi helppoa, sillä en käytä suurinta osaa boikotoiduiksi suositeltuja tuotteita muutenkaan. Ihmettelen vain, ovatko USA-boikottia markkinoivat aktivistit sitten tähän asti käyttäneet Esson bensaa. Tai juoneet cokista, tuskin! Ja miten tuotteisiinsa tottuneet sitten saa lähtemään mukaan?

Sitä paitsi Nestlé-boikotin huippuvuosina 1980-luvulla maailma oli yksinkertaisempi. Nykyään yhtiöiden jaottelu kahteen kategoriaan on jo paljon vaikeampaa.

Sillä aikaa kun nuoret aktiivit boikotoivat, vanhat älyköt kritisoivat Amerikan-vastaisuutta.

Joo joo, ei kai boikoteissa ja Amerikka-kritiikissä koko Yhdysvaltojen vastustamisesta olekaan kysymys. Jokainen jenkkitavis, jonka haastattelun olen lukenut tai jonka mielipiteistä olen tutuntutun kautta kuullut, on vastustanut George W. Bushin ulkopolitiikkaa. Siksi myös sodan vuoksi boikotoijat eivät automaattisesti vastusta jokaista jenkkifirmaa, vaan etupäässä yhtiöitä, jotka ovat tukeneet Bushin hallintoa. Tai ainakin pyrkivät siihen.

Yhdysvalloissa aletaan todennäköisesti jo tämän vuoden puolella valmistautua presidentinvaaleihin, jotka pidetään syksyllä 2004. Bushille tulee aikamoinen hoppu, jos hän aikoo saada Irakin lisäksi vielä Pohjois-Koreankin polvilleen. Ei todellakaan ole sanottu, että täpärästi presidentiksi valittu Bush jatkaisi toisen kauden. Entä jos Yhdysvalloissa onkin ensi vuonna demokraattipresidentti, joka ei lämpene maan nykyisille ulkopoliittisille opeille? Entä jos sota Pohjois-Koreaa vastaan on juuri ehditty aloittaa? Maailman mahtavin mies ei vallastaan huolimatta kai pysty säätämään sellaista lakia, että sodat rytmittäisivät presidentin vaaleja eikä toisinpäin, niin kuin nyt.

Terhi Upola
Päätoimittaja