Polyteekkari

Kuullessani ensimmäisen kerran EU:n sisäisestä hiilidioksidin päästökaupasta eräällä ympäristösuojeluun liittyvällä kurssilla vakuutuin professorin tuohtuneista sanoista: on kamalaa, kun suomalainen raskas teollisuus ajetaan alas ja taas joutuu lisää syrjäseutujen ihmisiä kortistoon. Koska olin sattunut olemaan joskus valveilla eräällä toisella luennolla, jossa kannustettiin suhtautumaan opetettuihin asioihin kriittisesti, päätin kuitenkin hieman selvittää asiaa. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä päästökauppa tuntuu olevan niin kuuma peruna, että harva se päivä joku teollisuuspamppu itkee siitä sanomalehdissä tai tv:n ajankohtaisohjelmissa.

Lukiessani lisää aiheesta aloin pohtia muutamaa päästökaupan perusasiaa. Eikös koko systeemin idea ole se, että päästöjä pienennetään siellä missä se on halvinta? Koska teollisuusprosessin muuttaminen ympäristöystävällisemmäksi on Suomessa kallista, rahoitetaan päästövähennyksiä Itä-Euroopassa. Miksi teollisuus siis vastustaa päästökauppaa, kun se itse asiassa laskee päästövähennyksen hintaa verrattuna pelkästään Suomessa toteutettuihin vähennyksiin? Tuntuu, että teollisuuden edustajat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että mikä tahansa muu mekanismi olisi parempi kuin paha päästökauppa. He unohtavat, että päästöjen rajoittaminen aiheuttaa kustannuksia nykyisilläkin mekanismeilla, esimerkiksi energiaverotuksella.

Ympäristönsuojelun kursseilla olen myös antanut itselleni opettaa, että Suomesta löytyy huimaa osaamista bioenergian ja muiden uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä. Eikö ole itsestään selvää, että tämän osaamisen ja suomalaisten tuotteiden myyminen päästöjään rajoittaville tasapainottaa päästökaupan aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle ja sitä kautta työllisyydelle?

Mutta oikeastaan olennaisin pohtimani kysymys kuului, olisiko teollisuuden edustajien mielestä parempi vain tuprautella hiilidioksidit taivaan tuuliin ja odottaa maapallon ilmaston muuttumista? Ilmastonmuutoksen ekologiset ja sosiaaliset seuraukset ovat hirveitä, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei rajoiteta. Teollisuuden edustajien vastaus tähän argumenttiin tuntuu olevan, että itse asiassa koko ilmastonmuutoksen olemassaolo voidaan kyseenalaistaa. Itse olen oppinut tieteellistä ajattelutapaa sen verran, että taipuisin uskomaan, jos sata maailman johtavaa ilmastoasiantuntijaa ovat yhtä mieltä asiasta. Tajuaahan tuon opiskelijakin, miksei siis suomalainen teollisuus?

Kirjoittaja on jatko-opiskelija ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja.




	Tajuaahan tuon opiskelijakin Mari Puoskari Kuullessani ensimmäisen kerran EU:n sisäisestä hiilidioksidin päästökaupasta eräällä ympäristösuojeluun liittyvällä kurssilla vakuutuin professorin tuohtuneista sanoista: on kamalaa, kun suomalainen raskas teollisuus ajetaan alas ja taas joutuu lisää syrjäseutujen ihmisiä kortistoon. Koska olin sattunut olemaan joskus valveilla eräällä toisella luennolla, jossa kannustettiin suhtautumaan opetettuihin asioihin kriittisesti, päätin kuitenkin hieman selvittää asiaa. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä päästökauppa tuntuu olevan niin kuuma peruna, että harva se päivä joku teollisuuspamppu itkee siitä sanomalehdissä tai tv:n ajankohtaisohjelmissa. Lukiessani lisää aiheesta aloin pohtia muutamaa päästökaupan perusasiaa. Eikös koko systeemin idea ole se, että päästöjä pienennetään siellä missä se on halvinta? Koska teollisuusprosessin muuttaminen ympäristöystävällisemmäksi on Suomessa kallista, rahoitetaan päästövähennyksiä Itä-Euroopassa. Miksi teollisuus siis vastustaa päästökauppaa, kun se itse asiassa laskee päästövähennyksen hintaa verrattuna pelkästään Suomessa toteutettuihin vähennyksiin? Tuntuu, että teollisuuden edustajat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että mikä tahansa muu mekanismi olisi parempi kuin paha päästökauppa. He unohtavat, että päästöjen rajoittaminen aiheuttaa kustannuksia nykyisilläkin mekanismeilla, esimerkiksi energiaverotuksella. Ympäristönsuojelun kursseilla olen myös antanut itselleni opettaa, että Suomesta löytyy huimaa osaamista bioenergian ja muiden uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä. Eikö ole itsestään selvää, että tämän osaamisen ja suomalaisten tuotteiden myyminen päästöjään rajoittaville tasapainottaa päästökaupan aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle ja sitä kautta työllisyydelle? Mutta oikeastaan olennaisin pohtimani kysymys kuului, olisiko teollisuuden edustajien mielestä parempi vain tuprautella hiilidioksidit taivaan tuuliin ja odottaa maapallon ilmaston muuttumista? Ilmastonmuutoksen ekologiset ja sosiaaliset seuraukset ovat hirveitä, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei rajoiteta. Teollisuuden edustajien vastaus tähän argumenttiin tuntuu olevan, että itse asiassa koko ilmastonmuutoksen olemassaolo voidaan kyseenalaistaa. Itse olen oppinut tieteellistä ajattelutapaa sen verran, että taipuisin uskomaan, jos sata maailman johtavaa ilmastoasiantuntijaa ovat yhtä mieltä asiasta. Tajuaahan tuon opiskelijakin, miksei siis suomalainen teollisuus? Kirjoittaja on jatko-opiskelija ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja.