VTT sai uutuuttaan kiiltävän talon
Santeri Kontinen
VTT sai Otaniemeen uuden rakennuksen, joka alun perin suunniteltiin digitaalisen osaamisen keskukseksi. Talosta tuli niin hyvä, että myös VTT:n konsernijohto halusi muuttaa taloon.
Talon suunnittelussa lähtökohtana oli tilojen mahdollisimman suuri muunneltavuus. Muunneltavuudesta oli hyötyä jo ennen kuin talo edes tuli valmiiksi, sillä käyttötarkoituksen muutos saatiin toteutettua varsin joustavasti ilman sen kummempia kustannuksia ja aikataulujen venymisiä.
Talossa on myös käytetty varsin erikoisia ratkaisuja vaikkapa rakenteissa ja ikkunoissa. Tässäkin on ajateltu muunneltavuutta, sillä tilaan on mahdollista järjestää pieniä työskentelytilojen tapaisia tiloja. Kulku aulan molemmilla puolilla oleviin siipiin on järjestetty varsin erikoisella tavalla.
Ylemmissä kerroksissa siipien välillä pääsee kulkemaan terässaloilla kattorakenteisiin ripustetun mutkittelevan käytävän kautta. Energiatehokkuutta ja työtehoa on haettu myös ikkunoiden suunnittelussa. Neuvotteluhuoneiden ikkunat ovat kapeita, ja ne on sijoitettu huoneen yläosaan, koska neukkareissa on tietenkin tarkoitus työskennellä eikä katsella maisemia. Ratkaisulla huoneeseen kuitenkin saadaan piristävää luonnonvaloa.
Sisääntuloaulassa suuret koko rakennuksen korkuiset ikkunat tarjoavat runsaasti luonnonvaloa. Ikkunoiden suunnittelu vaati melkoisesti laskentaa ja miettimistä, sillä suurten ikkunoiden tulee luonnollisesti kestää pahimmatkin syysmyrskyt.
Muuten rakennus noudattelee Otaniemen kampusalueella suosittua linjaa, jossa punatiili on julkisivuissa hallitseva materiaali. Koko rakennus toteutettiin varsin nopeasti. Projekti käynnistettiin vuonna 2003 ja rakentamaan päästiin helmikuussa 2004.
Talon suunnittelussa lähtökohtana oli tilojen mahdollisimman suuri muunneltavuus. Muunneltavuudesta oli hyötyä jo ennen kuin talo edes tuli valmiiksi, sillä käyttötarkoituksen muutos saatiin toteutettua varsin joustavasti ilman sen kummempia kustannuksia ja aikataulujen venymisiä.
Talossa on myös käytetty varsin erikoisia ratkaisuja vaikkapa rakenteissa ja ikkunoissa. Tässäkin on ajateltu muunneltavuutta, sillä tilaan on mahdollista järjestää pieniä työskentelytilojen tapaisia tiloja. Kulku aulan molemmilla puolilla oleviin siipiin on järjestetty varsin erikoisella tavalla.
Ylemmissä kerroksissa siipien välillä pääsee kulkemaan terässaloilla kattorakenteisiin ripustetun mutkittelevan käytävän kautta. Energiatehokkuutta ja työtehoa on haettu myös ikkunoiden suunnittelussa. Neuvotteluhuoneiden ikkunat ovat kapeita, ja ne on sijoitettu huoneen yläosaan, koska neukkareissa on tietenkin tarkoitus työskennellä eikä katsella maisemia. Ratkaisulla huoneeseen kuitenkin saadaan piristävää luonnonvaloa.
Sisääntuloaulassa suuret koko rakennuksen korkuiset ikkunat tarjoavat runsaasti luonnonvaloa. Ikkunoiden suunnittelu vaati melkoisesti laskentaa ja miettimistä, sillä suurten ikkunoiden tulee luonnollisesti kestää pahimmatkin syysmyrskyt.
Muuten rakennus noudattelee Otaniemen kampusalueella suosittua linjaa, jossa punatiili on julkisivuissa hallitseva materiaali. Koko rakennus toteutettiin varsin nopeasti. Projekti käynnistettiin vuonna 2003 ja rakentamaan päästiin helmikuussa 2004.