Polyteekkari: Olette kasaamassa juuri faneiltanne materiaalia - kuvia, artikkeleita, runoja, piirroksia, mitä vain - koko kaksikymmenvuotiselta uraltanne kirjaanne.
22-Pistepirkko: Like kustantaa rokkikirjoja, ja he olivat monta vuotta sanoneet että pitäisi tehdä pistepirkkokirja ja me sanottiin että ei tehdä mitään pistepirkkokirjaa mutta sitten yks kerta me luvattiin miettiä asiaa ja ajateltiin että sehän olisi hauskaa ja mietittiin että millainen kirja olisi kiva. Kun aikasemminkin oli tullut kaikenlaista fanipostia ihmisiltä jotka tykkää meidän musiikista, me ajateltiin että olisi kiva, että kirja koostuisi osittain tuommoisista, fanien kirjoittamista pätkistä sen sijaan että se olisi kuiva historiikki siitä, mitä me ollaan tehty ja missä me ollaan tehty.
PT: Teillä on muutenkin tämä toiminta ollut aika lailla fanilähtöistä, on harvinaisen laajat nettisivut sekä olette esimerkiksi antaneet faneille mahdollisuuden miksata uudelleen kappaleenne ja lähettää takaisin teille. Onko tämä ollut fanien toivomusta vai kuinka tähän on lähdetty?
22p: Joo, meidän luonne taitaa olla semmoinen. Toisaalta meillä on tämä meidän trio joka on tiukasti meidän omissa käsissämme, mutta halutaan tilaisuus faneille ottaa tähän jotenkin osaa.
PT: Teillä oli jonkinlainen keikkatauko ennen kuin uuden Rally of Love -levyn myötä palasitte keikkailemaan. Onko hyvin lähtenyt käyntiin? Ainakin tänään oli loistokeikka ja yleisö hyvin messissä.
22p: Viimeisen kolmen kuukauden aikana on tullut soitettua niin helvetisti, ihan saatanasti. Soittaminen on kivaa, se menee periodeittain, silloin kun tehdään levyä niin ei tehdä keikkoja ja kun on tehty levy niin sitten tehdään keikkoja. Ja nyt on aika tehdä keikkoja.
PT: Alkaako olla rankkaa jo?
22p: Ei se rankkaa…se on kivaa. Jos soittaa huonosti ja jos harmittaa oikein raivokkaasti, silloin se on rankkaa.
PT: Teidän eka levy, Piano, Rumpu ja Kukka (1984) oli suomenkielinen, sen jälkeen kaikki levyt on ollut englanninkielisiä. Aiotteko vielä tehdä mitään suomeksi?
22p: Ei ole tiedossa suomenkielistä matskua ainakaan tietääksemme. Englanti on meille luonnollinen kieli musiikissa.
PT: Uudella levyllä teillä on aika lailla elektronista soundia mukana. Onko tämä luonnollisen kehityksen tuomaa vai johtuuko tämä suoraan joistain tietyistä vaikutteista?
22p: Me innostuttiin hiphop-musiikista, ja tästä, onko se nyt teknomusiikkia vai mitä se nyt onkaan ja me haluttiin ottaa takaisin mukaan meidän rytmikoneet, koska meillä oli 80-luvulla rytmikoneita jotka oli simppeleitä ja yksinkertaisia, ja sitten aloimme ostaa uusia. Klubikulttuurissa olemme olleet kyllä aika vähän mukana. Kun kiertueella hengailee keikkapaikoilla tai käy niillä klubeilla, on aivan innostunut siitä musiikista ja sillä lailla me innostuttiin siitä. On mukavaa että tavallaan ollaan myös hyvin pitkälle tämmöinen yhtye mitä yleisö voi jorata, niin on kiva että mukana on elementtejä jotka on tällä hetkellä ihmisille tärkeitä.
PT: Teitte uusimman levyn suurimmaksi osaksi ruotsissa sikäläisten kanssa yhteistyössä, vaikuttiko tämä tulokseen?
22p: Kyllähän niillä oli iso osuus asiaan. Niitten kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä ja niiltä tuli paljon ideoita ja he työstivät välillä itsekseenkin materiaalia, että kyllähän sillä selkeä vaikutus oli asioihin.
PT: Teillähän on oma studio, Bare Bone Studio, ette kuitenkaan tätä käyttäneet juurikaan uuden levyn tekemisessä?
22p: Ne on meillä sellaisia liikkuvia mobiilistudioita, voisi olla vaikka kolmekin Bare Bone Studiota. Vietiin osa siitä sinne naapuristudioon mukaan ja kytkettiin niitten kamoihin kiinni.
PT: Teidän edellinen levynne, Downhill City -elokuvan ääniraita (1999), julkaistiin Suomessa aikamoisessa hiljaisuudessa, monilta kun kysyy, niin luulevat että edellinen levynne olisi Eleven (1998). Oliko tämä vain siksi että levy oli "vain" soundtracklevy?
22p: Me tykätään siitä levystä, mutta se ei ole meidän Bare Bone Business -julkaisujamme vaan Clearspotin, meidän saksalaisen ja eurooppalaisen levy-yhtiön julkaisu. Ne importoi sen suomeen, laittoivat sen vain kauppoihin eivätkä tehneet juuri mitään muuta. Mutta ei mekään kyllä haluttu pitää siitä mitään meteliä. Se oli vähän niin kuin meidän välilevy vaikka hyvä onkin. Se oli ihan hauska levy, koska me tehtiin se aivan omilla kamoillamme ja kolmestaan, vaikka meidän ranskalainen ystävämme Leo auttoi kuten aina on auttanut. Sitten halusimme mennä myös toisten studioon ja tehdä toisten kanssa paljon töitä.
PT: Nykyään tuntuu olevan nouseva juttu taas että rock-yhtyeet ottaa kantaa yhteiskunnallisiin, ja joskus jopa poliittisiin asioihin. Pyrittekö te musiikkinne kautta viemään eteenpäin omia kantojanne?
22p: Ei oikeastaan. Jos joku meistä kirjoittaa laulun jossa on joku sanoma ja se on jengin mielestä tarpeeksi hyvä niin me tehdään se. Mitään tarvetta sanoman levittämiseen musiikin kautta tällä hetkellä ei ole.
PT: Miten opiskelijabileissä soittaminen eroaa muista keikoista?
22p: Erilaista sinänsä, että tänne ihmiset on yleisesti ottaen tulleet vaan juhlimaan. Eli pitää olla tätä (polkee jalkaa lattiaan) että ihmiset voi joraa ja pitää sitä hauskaa. Ihmiset on päissään, ja niillä on kaikki kaverit ympärillään, olisi ihan ajan tuhlausta soittaa kaikista avatgardeimpia biisejämme. Se ei palvelisi ketään. Me ollaan nyt hyvin kohteliaita, mutta se voi muuttua, voi olla että aletaan soittaa hankalia keikkoja.
PT: Olette haastatteluissanne maininneet, että liika julkisuus on ahdistavaa ja käy välillä hermon päälle.
22p: Jos julkisuus liittyy musiikkiin ja musiikin tekemiseen niin se kuuluu kuvioon, mutta muuten ei. Vain musiikki, on tärkeää että meillä on omat elämät ja omat musiikkibisneksen ulkopuoliset kaverit.
PT: Teillä varmaan on aika hyvä asema tämän suhteen, kysymykset lienevät yleensä juuri musiikista eikä lehdistö utele paljoa muuta.
22p: Joo, ihmiset on hirveän kohteliaita meille.
PT: On ehkä aikaista kysyä kun uusin levy on vastikään julkaistu, mutta mitä teiltä on odotettavissa seuraavaksi?
22p: No tuo kirja jota fanien kanssa yhteistyössä tehdään, ja toivon mukaan kokoelmalevy joka julkaistaisi samaan aikaan kirjan kanssa. Me ollaan oltu niin monella levyfirmalla vuosien varrella, että se riippuu päästäänkö niiden kanssa sopimuksiin biiseistä. Yksi tanskalainen kaveri yrittää tehdä dokumenttia meistä, kuvasi Euroopan kiertueellakin jotain neljäkymmentä keikkaamme ja kokoaa siitä nyt materiaalia kasaan tv-dokumentin syntymisen toivossa. Ja sitten meillä on hirveä hinku tehdä uusia kappaleita. Aletaan suunnitella seuraavan levyn kappaleita, kootaan Bare Bone Studiosiin unitteja ja mietitään. Keväällä tehdään keikkoja ja taas kesällä Euroopan festivaaleilla keikkoja.
PT: Teillä on hassu asetelma bändin sisällä, teillä ei ole yhtä johtohahmoa kuten monissa yhtyeissä vaan kaikki säveltää ja sanoittaa biisejä eikä kukaan ole toistaan enempää esillä.
22p: Meistä ei kukaan ole tarpeeksi vahva, ei ole resursseja, ryhtyä vetämään yhtyettä. Se että saadaan biisit kasaan ja hommat toimimaan, se vaatii meitä kaikkia kolmea. Ja tämä on meidän tapauksessa ainoa tapa, miten tämä toimii.
PT: Miten yleisö on muuttunut 20-vuotisella urallanne?
22p: Varsinkin tämän uuden levyn osalta, ja muutenkin on tullut nuoria ihmisiä paljon keikoille mikä on ihan vitun kiva. Mukana on myös osa niistä vanhoista ihmisistä, ja haitari on aika laaja. Se on hyvä, sillä olisi aika väsyneitä bileitä, jos jengi olis että "soittakaa nopeesti, pitää mennä laittamaan lapset nukkumaan".
PT: Aika monet varsinkin Suomessa toivovat teille kansainvälistä läpimurtoa. Varsinaista sellaista ei ole tapahtunut kuitenkaan vielä.
22p: Luultavasti me ei tulla sitä ikinä tekemäänkään. Jos sellainen on tullakseen niin kiva, mutta se ei ole itse tarkoitus. Suosiomme kasvaa koko ajan pikkuhiljaa, tulee aina uusia maita joissa levyjämme julkaistaan, käydään keikalla ja saadaan radiosoittoa. Mutta se on hyvin sellaista kulttisuosiota. Tärkeintä on se että me voidaan tienata tällä meidän elanto, ja pitää hauskaa. Olisihan se kiva jos voisi aina maksaa laskut ajallaan ja ehkä ostaa joskus tuoreempi farmari-Volvo. Mutta ne asiat mitkä on tärkeimpiä bändissä on se että jätkillä on kivaa, tekee hyvää musaa, on mukavat työkaverit, hyvät levy-yhtiöt, se tulee siellä helvetin myöhässä se läpimurto.