1. Ensimmäisenä korokkeelle astuivat ’Nokialandian Kurjat’ eli Jan Feller, Mikko Reinikainen, Jani Mattila ja Ville Viitaniemi. He olivat valinneet ohjelmistoonsa niin suomalaisen modernistin A. Merikannon musiikkia kuin standardijazziakin. Kilpailun avaavalla ankkuriryhmällä on aina oma raskaampi roolinsa ja laulu lähti verraten arasti käyntiin. Ote rentoutui kuitenkin pian ja jännitys karisi pois. Takitkin lähtivät. ”Ain’t misbehavin’, I’m savin’ my love for you…” Esitys oli ilmeikäs.

2. Toinen kvartetti oli ÄPS:n harmoniaa. Vaikka ryhmällä oli kasassa yhteensä lähes sata kuorovuotta, ei vanhuus ollut hapattanut laulajia rahtuakaan. Matti Turusen Serenadi ja Schubertin Die Rose olivat harkiten valittu, ihailtavan vanhanaikainen laulupari, jotka Ari Mujunen, Jukka Nenonen, Jukka Rakkolainen ja Risto Mutikainen esittivät mitä herkimmin tulkiten. Ikä oli tuonut selkeästi syvyyttä.

3. Jaakko Tuomainen, Pauli Komi, Mika Valkonen ja Mikko Kontiainen muodostivat ’Hämärän Ääniä’. He nelistivät valloittavan perisuomalaiset Milloin pohjolan nähdä saan ja Tanssit, joista edellinen on PK:n ensimmäisen johtajan, kuorolegenda Heikki Klemetin säveltämä. Hän oli romantikko, joka myöhemmin sotkeutui myös modernismiin. Jälkimmäinen on puolestaan Erik Bergmanin sävellys. Moni on kulkenut Sibeliuksen jalanjäljissä, mutta Bergman on säveltänyt hänestä huolimatta. Bergmanin mielestä kaunein intervalli on pieni sekunti. Tämä kuului. Kokonaisuus oli hulvaton ja esitys silkkaa showta. Yleisöstä singahteli Bravo-huutoja.

4. Neljäs ryhmä oli ’Hiljainen Kvartetti’. Rauhallinen ja vakuuttava vanhempi kokoonpano herkisteli kahden laulun verran. Sami Heistaro, Eero Punkka, Teppo Nurminen ja Sami Grönberg olivat valinneet Toivo Kuulaa ja Selim Palmgrenia: Kesäyö ja Sjöfararen vid milan ovat ehdottoman kauniita kappaleita. Molemmat säveltäjät ovat keskeisiä kuoro-ohjelmistoissa. Kuula on äärimmäinen romantikko ja hänen aikalaisensa Palmgren on rikastuttanut suomalaisten mieskuorojen elämää impressionismilla.

5. ’POLIo’, eli toisin sanoen Mikko Löfroos, Antti Ojapelto, Janne Toivola ja Mikko Hämäläinen olivat perin vanhoillisilla linjoilla. He avasivat kultaiset kurkkunsa Londonberry Air-traditiolla. Mendelssohn-Bartholdyn Beatu Mortuin kautta Purcellin riemuihin rientäminen antoi makua motettihahatuksesta mitä täysimmässä merkityksessä. Pojat olivat vakavissaan, mutta mieleen piirtyi välittömästi kuva hilpeistä iloisista kuoripojista harmaan kivikirkon suojissa. ”La-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha-ugh and sing!”.

6. Polyteknikkojen Kuorosta riitti tällä kertaa ainesta kuuteen kvartettiin. Ehkäpä hyvää todella kannattaa odottaa, sillä viimeinen ryhmä antoi yleisön vartoa itseään. Ryhmän 2. tenori ja kuoron isännäksikin titukeerattu Juha Kerttula oli Smökissä valmistelemassa iltaa, eikä soppakauhan vaihto tahtipuikkoon onnistunut niin jouhevasti kuin oli tarkoitus. Miehet olivat ’Kuutamolla’. ”Take my six ribbons tight at your hair…”, soljui ilmassa. Esiliinan nauhat olivat taas isännän yllä sen verran solmussa, että liina tuli mukaan alttarillekin. Ehkä huumoripisteet kompensoivat odotuksen ja ihmettelyn hetkeksi seisauttamaa ilmaa.