Näin pikkujoulukauden lähestyessä on mukava muistella menneitä työpaikkojen bileitä. Firmojen juhlathan eivät varsinaisesti poikkea tavallisista ihmisten järjestämistä bileistä juuri muussa kuin viinan määrässä. Ilmaisista anniskeluistahan on turha näissä yhteyksissä puhua: jostain se viihdebudjettikin on pois, eikä työntekijöitä sen enempää kuin asiakkaitakaan juoteta pelkästä juottamisen ilosta. Työpsykologian kursseja lukemattakin tietää, että on ”kaikkien etu” jos työporukalla on hyvä henki ja kiitollinen fiilis työnantajaa kohtaan – oli se sitten kuinka perusteltu tahansa.
Seminaariristeilyt ovat tässä kastissa täysin omaa luokkaansa. Kukaan ei yritäkään väittää, että 20 tunnin risteilylle lähdettäisiin hankkimaan tietämystä, jota ei maissa ja muunlaisin keinoin voisi omaksua. Kun Goomille ollaan liian vanhoja ja varautuneita, samanlaista temmellystä haetaan tutun työporukan kanssa laivalta, jossa kaikki on käden ulottuvilla: viina, naiset ja hytti. Seminaari-sanaa käytetään risteilyn peitenimenä oikeuttamaan kännisäätämiset puolisoiden silmissä.
Firman bileissä ei iltayhdentoista maissa ketään hävetä myöntää lähimmälle alaiselleen unohtaneensa tämän nimen tai tilittää parisuhdetraumojaan toimiston sihteerille hyttikyyditysten toivossa. Rankimpia örvellyksiä järjestävätkin yleensä juuri nk. herraskerhon jäsenet, firman hierarkiassa korkeissa asemissa olevat esimiehet, jotka baarissa vapautuvat kilpaiskemään nuoria naisia. Hitaita kytätään kuin yläasteella ikään ja vihkisormuksia piilotellaan povitaskuihin. Vaikka harmaa toimistohiirulainen saisikin baarissa ennenkuulumatonta huomiota, ei tätä noteerata ”piireissä” risteilyn jälkeen sen enempää kuin sitä ennenkään – antoi hän pomolleen tai ei.
Osallistuin reilu kuukausi sitten seminaariin, joka järjestettiin tuolla laivoista legendaarisimmalla, Viking Cinderellalla. Jo alkuillasta laivan tax free -myymälässä minut kävi bookmarkkaamassa muuan miesjohtaja, puolijulkkis kansallisella tasollakin. ”Mitäs viiniä suosittelisit minulle?” tyyppi uteli pienen virneen kera. Luettelin hänelle suosikkejani ja näin kuinka mies latoi pullot koriinsa kuin olisi vaimonsa kirjoittamaa ostoslistaa lukenut. Tilanne oli jo itsessään melkoisen huvittava, mutta vain alkusoittoa miehen myöhemmille lämmittely-yrityksille.
Puoleenyöhön mennessä tyyppi oli käynyt jo kertaalleen lausumassa minulle erilaisia herutusvärssyjä ja anelemassa minua tanssimaan ”slovareita”. Saadessaan illan mittaan tietää, että olin häntä tasan kaksikymmentä vuotta nuorempi, panokset vain kovenivat ja himokas puna miehen kasvoilla sen kuin tummui. ”En olekaan ennen tavannut yhtä viehättävää teekkaria”, mies hykerteli ja jatkoi: ”Taidatkin olla melkoisen tiukka typy”. Tajutessani, ettei miehen luettelemille latteuksille tulisi loppua illan aikana, päätin yrittää pistää takaisin samalla mitalla. ”Kas, olenkin aina halunnut sekstailla kännihikeä valuvan valtiotieteiden maisterin kanssa, jonka elintasorengas jo hieman pilkottaa. Saisinkos kouraista muniasi ennen kuin mennään, että tiedän mitä on luvassa?”
Miehen humorintaju loppui jo ennen toista letkautustani, vaikka olin vasta pääsemässä vauhtiin. Satamassa olimme varmasti kummatkin tyytyväisiä.