Ehdotin kerran ystävälleni, että kokeilisimme, kuinka pitkään pystymme keskustelemaan pelkästään sananlaskuja käyttämällä. Kun jollakin seurueesta on lentävän lauseen liipaisin herkässä, räjäyttää täydellinen ajoitus ilmoille aina valtavan naurun.

Sananparsien blokkaus ja niiden sutkauttelu sopiviin väleihin on tarkkuutta vaativa taiteenlaji, mutta myös hauska harrastus. Asialle vihkiytyneenä olen kahlannut läpi erilaisia elämänviisauksista koottuja opuksia; niistä oppii, mutta alan katukulttuuri on täysin oma, haastava genrensä.

Kaivokadun Alkon kuittien alareunassa tapasi lukea ennen aforismeja. Mielestäni oli ihana ajatus yhdistää virtaavaan viiniin syvällistä filosofiaa ja tuoda maailmaa parantavaan pöytäkeskusteluun jutun juurta – suuren viisaan hokema taikka wanha kansallinen viisaus. Aforismi oli osa tuotetta ja hienostunutta asiakaspalvelua.

Viinilasin ääreltä ajatelmat ovat rönsyilleet arkisenkin kattauksen osaksi. Mietelauseiden latelu ei ole enää eliitin hapatusta, vaan pikkunäppärään lyriikkaan voi törmätä läheisessä ruokakaupassakin – ainakin Otaniemessä. Ostarin Siwassa elämän- ja käytännönläheiset ohjenuorat lausutaan asiakkaalle kauniisti oravannahkoja vaihdettaessa. ”Kolmeviiskyt olis tämä törsäys”, ja sitten päästään asiaan.

Parhaassa tapauksessa korulause pelastaa päivän ja poikii vielä anekdootteja eteenpäin kerrottaviksi. Kaurapuurosta on kai totuus aina löytynyt, mutta nyt viisautta voidaan sisällyttää muihinkin hyödykkeisiin. Eräs ehdottomista suosikeistani on Siwa-kauppiaan hivelevän lyyrinen tokaisu ”nyt kun on mehuu, niin voi kehuu”.

Jos sukkahousuniksit ovat rautaa, niin konkreettisempiin tekoihin kannustavat Siwan ajankohtaisvinkit lienevät vähintäänkin titaania. Ostin kaljakorin viimeksi marraskuun viimeisenä päivänä, ja minua kehotettiin hienovaraisesti käyttämään koppaa joulukalenterina. Minua olisi tietenkin voitu varoittaa karkeasti ahneen ruskeasta lopusta, mutta sen sijaan ohjeessa oli selvästi hillityn hedonismin kauneutta.