Tapio Liinoja, 48, tunnetaan esiintyjänä: näyttelijänä, juontajana ja laulajana. Hän on jäänyt mieliin etenkin Lapinlahden linnuista sekä elokuvasta Kulkuri ja joutsen, jossa hän näytteli kaimaansa Tapio Rautavaaraa. Liinojan värikkäisiin vuosiin mahtuu myös päätoimittajan töitä, nimittäin teknis-taloudellisen ylioppilaslehden Contactorin palveluksessa vuosina 1979–1981.

”Kun en enää saanut opintolainaa, menin duuniin. Contactorissa oli sopivasti paikka auki”, Liinoja kertoo. Hän opiskeli Tampereen yliopiston toimittajatutkinnossa, muttei koskaan valmistunut.

Työ oli tiivistahtista. Contactor ilmestyi parisenkymmentä kertaa vuodessa, kesäkuukaudet levättiin. Lehdessä ei ollut muuta vakituista toimittajakuntaa, vaan päätoimittajan apuna hyöri avustajia.

Kaksi vuosikymmentä sitten lehteä tehtiin teknisesti varsin eri tavoin kuin nyt. Tait­to­päi­vä­nä pää­toi­mittaja-Liinoja matkusti Kan­gasalle tai Hyvinkäälle, sillä ju­tut aseteltiin lehden sivuille vasta painossa. ”Nyt jo kadonnut latojien ammattikunta hoiti loput.”

Contactor oli siis TKY:n ja kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan yhteinen lehti. Fyysisesti lehden toimitus sijaitsi KY:n tiloissa Pohjoisella rautatiekadulla, mutta käytettävissä oli myös huone Dipolissa, jossa TKY:n sihteeristö tuolloin majaili. Liinoja asui itse Jämeräntaipaleella.

70–80-lukujen taite osui historiallisesti mielenkiintoiseen aikaan. Vasemmistolaisuus oli talttumassa, mutta erilaiset sitoutumattomat ryhmät nostivat päätään. Vihreät aloittelivat toimintaansa politiikassa. ”Otaniemessäkin oli paljon ympäristöaktiiveja”, Liinoja kertoo.

Silloisen Neuvostoliiton olemassaolo tuntui opiskelijapiireissä, mutta ei yleensä rajoittanut kirjoittelua. Liinoja muistelee joutuneensa Julkisen sanan neuvoston hampaisiin vain kerran. Silloin hän oli nimitellyt Hankenin hallituksen puheenjohtajaa lehden palstoilla fasistiksi. ”Contactor oli jossain mielessä Ylioppilaslehteä radikaalimpi”, Liinoja toteaa.

Kahden ylioppilaskunnan yhteinen lehti oli sinänsä omaperäinen viritys. ”Tietysti teekkareita ja kyltereitä kiinnostivat samanlaiset asiat, kuten vienti, ulkomaankauppa ja kansainvälistyminen. Oli siinä silti myös jotain keinotekoista”, Liinoja arvioi.

Käytännön tasapainottelu ylioppilaskuntien välillä onnistui pääosin hyvin. Contactorin tulevaisuus joutui kuitenkin toistuvasti vaakalaudalle. ”Minunkin aikanani lakkauttamisesta puhuttiin kerran.”

Toimittajan työt jäivät Tapio Liinojalla Contactorin kolmeen vuoteen ja niitä edeltäneisiin kesätoimittajuuksiin. Näytteleminen ja esiintyminen veivät miehen mukanaan, ja hommia riittää jatkuvasti. Kirjoittaminen on jatkunut muun muassa kolumnien ja laulusanoitusten muodossa. ”Esimerkiksi vuonna 1984 kirjoitin Dario Fosta Iltalehteen.”

Tällä hetkellä Liinoja vierailee Espoon kaupunginteatterin Oblomovissa. Kulttuurikeskuksen Louhisalissa puolestaan esitetään maaliskuussa kaksi kertaa Liinojan monologi, joka kulkee nimellä Omia asioita ja perustuu Pentti Haanpään päiväkirjamerkintöihin vuosilta 1925–1939.

Myöhemmin keväällä aikaa jäänee myös musiikille. Liinojalta ilmestyi hiljattain ensimmäinen soololevy Näin kuvittelen sinut, ja nyt hän odottaa pääsevänsä tekemään uutta. Toukokuussa lähdetään ”rundille” bändin kanssa.

”Diggaan tehdä eri näköistä työtä”, Liinoja kuittaa. ”Itse asiassa teatterissa vierailen suhteellisen harvoin, välillä saattaa kulua viisi tai kuusikin vuotta. Muulloin työtä tarjoavat esimerkiksi televisio ja laulu.”

Contactor jätti Liinojaan muiston mukavasta ajasta. ”Monet ystävyssuhteet ovat säilyneet tänne asti.”