Joukkoliikennealennus on, kunnallinen terveydenhuolto on, kotikunta on – vaan eipäs kaikilla olekaan. Ulkomaalaiset opiskelijat jäävät jälleen heikompaan asemaan. Kun suomalainen muuttaa, hänen kotipaikkansa muuttuu myös. Osoitteenmuutosilmoitus vain postiin ja asia on kunnossa. Ulkomaalaisille opiskelijoille asia ei suinkaan ole näin helppo. Heidän kotikuntaoikeutensa riippuu tällä hetkellä siitä, mistä kunnasta he asuntonsa saavat. Mikäli asunto on Itäisen satamakaupungin puolella, kotikunnaksi merkitään Helsinki. Mutta tilanne on aivan toinen, jos asunto on Espoon puolella: silloin kotikunnan kohdalla lukee ulkomaat.

Kansainvälistymisestä toitotetaan joka puolella. Myös TKK asetti kv-strategiassaan vuonna 2002 tavoitteeksi, että vuoteen 2005 mennessä 10 % kaikista tutkinto-opiskelijoista on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisten myös toivotaan integroituvan hyvin suomalaiseen elämään ja kulttuuriin. Kuitenkin jo ensi metreillä maahan saavuttua byrokratia tulee vastaan. Kotikuntalaissa on lause, jota maistraatit tulkitsevat eri tavoin: 17 yliopistokuntaa myöntää kotikuntaoikeuden ulkomaalaisille opiskelijoille, 13 ei. Espoo on kuulunut ei-kastiin, kunnes kaikessa hiljaisuudessa tänä syksynä maistraatti alkoi myöntää kotikuntaoikeuksia myös ulkomaalaisille opiskelijoille – tosin ilman terveydenhuoltopalveluita. Jo vuosi takaperin ylioppilaskunta tarttui tähän epäkohtaan, ja nyt asia on sisäministeriössä ja laki muutoksen alla. Uusi laki tulee muuttamaan tilanteen niin, että joko kaikki ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa saavat kotikuntaoikeuden tai sitten kukaan ei sitä saa.

Viime keväänä julkaistussa viiden ylioppilaskunnan selvityksessä ulkomaalaisista opiskelijoista neljännes vastanneista koki joutuneensa syrjityksi, ja heistä valtaosa nimenomaan byrokraattisesti. Mikäli Suomen halutaan kansainvälistyvän, nyt olisi aika puuttua byrokratian koukeroihin ja mahdollistaa myös ulkomaalaisten opiskelijoiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan.