vieraalle, viestintä- ja liikenneministeri Leena Luhtaselle. (Kuva Mikko Arvinen)
Juhlakansan pukeutumisessa oli havaittavissa pienoista kilpavarustelua: frakit ja ylelliset iltapuvut dominoivat pukeutumista. Vaikka tumma puku oli täysin hyväksyttävä vaateparsi, jäi se selkeästi vähemmistöön.
Juhlassa noudatettiin totta kai kaikkia akateemisiin juhliin kuuluvia etikettisääntöjä: naisia autettiin istumaan, laulun jälkeen skoolattiin lasilla joka suuntaan ja niin edelleen. Pientä hämmennystä aiheutti pöytiin istuminen. TKY:n lippua piti hiukan odotella, joten kärsimättömimmät istuivat niin sanotusti luvatta. Useimmat joutuivat kuitenkin välittömästi nousemaan uudelleen, kun lippu saapui. Paikalla olleet HYY:n edustajat ihmettelivät sähläystä, mutta pieni epämuodollisuus kuvasi enemmänkin juhlan rentoa luonnetta kuin juhlijoiden moukkamaisuutta.
Sitsaamisen ensikertalaisia paikalla pahemmin tuskin oli, koska juhlissa vallitsi heti alussa hyviin juhliin kuuluva hallittu ja hillitty kaaos. Pientä kaoottisuutta ruokki erinomaisesti RWBK, jonka pöydästä voimakkain ja spontaanein laulu kuului. Myöhemmin ilmeni myös, että juhlissa oli myös kolmas, juhlijoiden sekaan soluttautunut, ilmeisen epävirallinen lukkari.
Juhlan edetessä HYY:läisiltä alkoi kuulua ihastuneita kommentteja juhlien erinomaisesta tunnelmasta. Positiivista hyrinää aiheuttivat erityisesti loistavassa vedossa olleet lukkarit. Sykähdyttävä oli myös Christian Elgin gospel-henkinen sooloesitys.
HYY:n vuosijuhlat ovat kuulemma paljon jäykemmät ja muodollisemmat. Jopa lähinnä Vaasan suunnalla vaikuttaneella päätoimittajallamme oli juhlissa ”melkein hauskaa”. Paljon jäykempää oli ilmeisesti odoteltu.
Keskustelu eteni laulamisen, juomisen ja syömisen välissä yliopiston sitsikulttuuriin. Kenellekään ei liene yllätys, että Otaonnelassa sitsikulttuuri tiivistyy. Kuitenkin HYY:n kopo-sihteeri Lari Ahokas kertoi, että yliopistolla sitsaaminen elää tällä hetkellä jonkinlaista renessanssia. Jopa humanistitkin ovat viime aikoina alkaneet järjestää omia sitsejään.
Ensimmäisen puheen piti TKY:n isäntä Katri Junna. Junna vertasi juhlia aikaisempiin ja totesi, että tämän vuoden juhlat ovat huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten, jolloin juhlittiin 1000 hengen voimin. Puheessaan Junna huomioi myös eteläisestä naapurista runsain joukoin saapuneet vieraat. Junna kertoi, että tavoitteena oli järjestää mahdollisimman lämminhenkiset juhlat. Leikkisästi hän ilmoitti, että patterit oli luonnollisesti väännetty täysille.
TKK:n tervehdyksen toi rehtori Matti Pursula. Puhe oli lyhyehkö. Yllättävää oli, että Pursula täräytti ilmoille vitsin. Pursulan mukaan railakkaassa mutta järjestäytyneessä tunnelmassa oli selvästi havaittavissa älykkään suunnittelijan vaikutusta. Vakavammassa osiossa Pursula muistutti, että ylipistolla voi olla professoreita ja tutkijoita, mutta ilman lahjakkaita opiskelijoita yliopisto on lähinnä tyhjä kuori.
Seuraavaksi lavalle kiipesi PK:n tuplakvartetti. Miespuolisten mielet täyttyivät haavekuvista kun PK lauloi elämästä Jamaikalla ja striptease-naisesta. Toisaalta, kukapa ei vaihtaisi melkoisen synkkää myöhäissyksyä elämään Kingstonin biitsillä, jossa on mahdollista juoda rommia ja katsella vähäpukeisia naisia. Juhlijat ottivat laulajat omikseen, sillä vasta kolmannen encoren jälkeen PK sai poistua lavalta takaisin pöytään.
Kolmannen puheen piti liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen. Puhujista Luhtanen viihtyi lavalla selvästi kauimmin. Luhtanen otti voimakkaasti kantaa teekkareita ja Teknillistä korkeakoulua lähellä oleviin asioihin. Luhtanen oli vahvasti sitä mieltä, että Suomi pärjää vain korkealaatuisiin tuotteisiin panostamalla. ”Emme tule selviytymään, jos lähdemme halpatuotannon, matalien palkkojen ja sosiaalisen polkumyynnin tielle”, kommentoi Luhtanen. Muutenkin ministeri osasi ottaa yleisönsä. Korkeakoulujen ripottelemisesta ympäri maakuntia hän totesi: ”Eräs tutkimus- ja koulutusrakenteisiin liittyvä huolestuttava kehitys on yliopistollisen ja muunkin tutkimuksen pirstoutuminen kohtalokkaan pieniin yksikköihin. Tähän vie väistämättä hillitön alueellistamisajattelu, lukemattomien filiaalien perustaminen minkä tahansa kaupungin tyhjäksi jääneeseen teollisuushalliin.” Luhtanen oli sitä mieltä, että menestyvä yliopisto ei paini maakuntasarjassa vaan on World Cup-tasoa. Luhtanen suhtautuu myös ilmeisen kriittisesti joidenkin poliitikkojen ja virkamiesten pyrkimyksiin muuttaa ammattikorkeakoulut jonkinlaisiksi yliopistoiksi. Kevyemmin Luhtanen hehkutti vielä, että Otaniemessä vallitseva voimakas yhteisöllisyys on vienyt Suomea eteenpäin jo kauan ennen kuin trendisana verkostoituminen keksittiin.
Aikaisemmin illalla TKY oli saanut erilaisia lahjoja TUAS-talossa järjestetyssä tilaisuudessa. Retuperä oli hiukan myöhästynyt ja luovuttikin lahjansa vasta pääjuhlan aikana. Lahjana oli pullo suomalaista Koskenkorvaa. Retuperä halusi kuitenkin olla kohtelias, ja laatu tarkastettiinkin ennen luovutusta. Harvinaisella tarkkuudella toteutettu laaduntarkastus eteni viimeiseen tippaan asti.