Kun tässä on kerran päästy vauhtiin mielipiteilyssä, niin jatketaan pohdintaa edustajistosta, kun kerran Markku Markkulakin asiaa hiukan sivusi. Mutta mitenköhän nämä nykyiset edustajistoryhmät sitten oikein ”kirkastaisivat omia tavoitteitaan”? Ja millaisia tavoitteita ryhmien pitäisi kirkastaa? Tuore Ylkkäri tuumii vaalijutussaan: ”Äänestäjille poliittiset puolueet korostavat vaikutusvaltaansa HYY:stä ulospäin, sitoutumattomat taas painottavat järjestö- ja jäsenkentän tuntemustaan. Molemmat luultavasti liioittelevat.” Otaniemessä noiden piirteiden korostaminen ei ole ollut vuosien varrella enää kovin näkyvää, kummallakaan puolella jakoa. Kaikki ryhmät pyrkinevät siihen, että valittuihin edustajiin voi äänestäjä luottaa yhteisiä asioita hoitamassa ja että äänestäjän kynnys ottaa yhteyttä edustajiston jäseneen olisi mahdollisimman matala.

Vaikea nähdä minkälaisiin muotoihin nykyiset ryhmät tavoitteitaan kirkastaisivat tai minkälaisia tavoitteita kokonaan uudet ryhmät toisivat mukanaan. Edustajat saavat kuitenkin hyvin avoimen valtakirjan hoitaa TKY:n asioita seuraavat kaksi vuotta, jolloin on rutiinien lisäksi odotettavissa ehkä jotain ennakoimatonta (kuten oli tieto MM-kisojen saamisesta Helsinkiin), johon ei voi ennalta arvata linjausta.

TKY:n edustajistolla ei nykyään taida kukaan kauhean suuria maailman mullistuksia kuvitella tekevänsä. Ainakaan siinä mitassa, jolla sitä 1970-luvun hulluimpina vuosina yritettiin. Siis silloin, kun ”opiskelijat edustivat yhteiskunnan älyllistä kärkeä”, vaikka toivoisinkin ettei maallamme sentään niin huonosti silloinkaan olisi mennyt, että tuon ajan taistolaisuus olisi ollut yhteiskunnan älyllinen kärki. Muistini mukaan maailmankatsomuksellisesti rakennettua argumentointia kuulin edustajistossa viimeksi Telehpyn sääntöjen hyväksymisen yhteydessä, jolloin yksi edaattoreista käytti puheenvuoron yhdistyksen hyväksymistä vastaan – ja seuraava edaattori saattoi todeta juuri tuollaisten mielipiteiden takia yhdistystä tarvittavan.

Onko sitten vakaan harmoninen olotila TKY:llä jotenkin huonompi kuin jossain ”räväkämmässä” ylioppilaskunnassa? Oulussa on sikäläisen ylioppilaslehden kertoman mukaan vuoden 1996 jälkeen vain kahtena vuonna hallitus istunut koko vuoden, ja HYY:n osalta vinoillaan siitä, että SYL:n liittarissa heidän liittokokousedustajansa ovat tarvinneet kolme tai neljä eri kokoushuonetta pitääkseen HYY:n edustajien palaverin. Mielenkiintoista vaihtelua tähän otaniemeläiseen tyyliin on saanut seuraamalla paikan päältä kaksi viimeisintä HYY:n yleistä kokousta. Kohta kokee sitten senkin, minkälaista on keskustelu HYY:n edarin sähköpostilistalla, jolle tuli juuri uteliaisuudesta liityttyä, vaikka muuten kuulunkin njyyssien kannattajiin.

Se, ettei TKYE juuri puutu maailman huutavimpiin vääryyksiin tai oio kannanotoilla maailman tilaa, ei vielä tarkoita, etteivätkö teekkarit malttaisi keskustella niistä vähemmän materialistisistakin aiheista. Muistakin kuin parveketupakoijista ja koiranjätöksistä. Hurjalla luonnolla voi uskaltautua vaikkapa seuraamaan puhe.uskonto-ryhmän keskusteluja/inttäjäisiä.