Tässä se nyt viimein on. Vuosikausia kaivattu, odotettu, pelätty Nirvana-kokoelma. Aihe, josta Courtney Love kohortteineen on vääntänyt vuosikausia kättä 90-luvun tärkeimmän rockyhtyeen selviytyjien, Dave Grohlin ja Krist Novoselicin kanssa. Kiistakapula, jonka saama mediajulkisuus on auttamatta niellyt syövereihinsä itse pääasian, Kurt Cobainin 90-luvun alussa luoman hallitun kaaoksen, musiikillisen vallankumouksen.

Juuri julkaistu kokoelma antaa kuitenkin täydellisen läpileikkauksen siihen, mitä 80-lukulaiselle, syntetisoijamatoin kyllästetylle, sisällöttömälle rockmusiikille 90-luvun alussa kävi. Seattlelainen, räkäisestä punkrockista ponnistanut kolmikko palautti rockmusiikkiin yksinkertaisen ajattelutavan, joka nosti itse biisin sisällön isoa soundia tärkeämmäksi. Se mullisti koko maailman rock-kentän vetämällä muassaan ison liudan muita saman ajattelutavan omaavia yhtyeitä suuren yleisön tietoisuuteen.

Sisältölähtöinen biisien toteutustapa on eittämättä pääsyy siihen, miksi Nirvana nousi kulta-aikanaan muiden yläpuolelle ja muistetaan vielä 2000-luvulla. Sen verran tuoreelta eräskin Smells Like Teen Spirit edelleen kuulostaa huolimatta siitä, että kyseinen kappale on kaikkien aikojen esitetyin video MTV:llä ja varmasti lukuisilla muillakin rockasemilla ympäri maailman.

Kompilaatio toimii miltei täydellisenä esittelypakettina yhtyeen uusille ystäville sitoen yhteen bändin tunnetuimmat teokset About a Girlistä Smells Like Teen Spiritin ja Come as You Aren kautta Heart-Shaped Boxiin. Tuttujen Nirvana-klassikoiden lisäksi kokoelmalla kuullaan R.E.M.-tuottaja Scott Littin remix In Utero -albumin Pennyroyal Tea -kappaleesta sekä alunperin SubPopin Singles Club -julkaisun, Blew-EP:n B-puolena julkaistu Been a Son, jonka myöhempi versio löytyy Incesticide-levyltä.

Suurin kohu on kuitenkin pyörinyt You Know You’re Rightin ympärillä. Kyseessä on ennen kuulematon teos, jonka yhtye äänitti vain kolmea kuukautta ennen Cobainin kuolemaa. Livenä kappaletta ehdittiin esittää vain kerran. Sen bootleg-versio onkin pyörinyt vuosikausia Nirvana-fanien käsissä ympäri maailman. Biisin teksti ruokkii varmasti entisestään aina huhtikuusta 1994 käytyä spekulointia, jonka mukaan Cobainin teksteistä löytyy tämän tästä viittauksia miehen kohtaloon. Niin tästäkin: ” Never speak a word again/I will crawl away for good/I will move away from here/You won’t be afraid of fear/No thought was put into this/I always knew it would come to this”.

Itsetuhoista tai ei, You Know You’re Right on Nirvanaa jälleen kerran klassisimmillaan. Yhtye yhdistää biisissä dynaamisilla vaihteluilla raskaan rummutuksen, voimakkaasti möyrivän basson ja feedback-kitaroinnin Cobainin samalla ahdistavaan ja raastavaan, mutta kuitenkin kauniiseen ja herkkään, tarttuvalla melodialla vuorattuun lauluun täydellisenä kollaboraationa.

Kuten koko Nirvana-albumilla. Alusta loppuun.

Suomalainen pitkän linjan oman tien kulkija 22-Pistepirkko koosti markkinoille retrospektiivin bändin kuluneista 17 vuodesta. Juuri kauppoihin saapunut tupla-cd tarjoaa oivan läpileikkauksen Pirkkojen historiaan laajassa mittakaavassa – levyille on tuotu paljon tavaraa, joka jäisi traditionaalisen ”Greatest Hits” -kompilaation ulkopuolelle.

Kokoelmaa kuullessaan ei voi olla huomaamatta vuosien jatkumoa, joka materiaalia yhdistää ykköslevyn käynnistävästä Ou Wee! -rallista aina kakkoskiekon päättävään vuoden 2002 Let The Romeo Weep -livetaltiointiin. 22-Pistepirkko on onnistunut pitäytymään tyylikkään linjakkaana orkesterina läpi vuosien. Vaikka yhtye onkin ajan saatossa jatkuvasti uudistanut ja kehittänyt ulosantiaan, on jo alkuaikoina 22-Pistepirkon tavaramerkiksi muodostunut flirttailu garage-musiikille voimakkaine urkuineen, rosoisine kitaroineen sekä monisyisine perkussioineen pysynyt musiikkinsa punaisena lankana aivan kuten P-K Keräsen utuinen laulu.

Kokoelmalevyn kronologisesta järjestyksestä johtuen ero kahden levyn välillä on suhteellisen selkeä. Aiempina vuosinaan akustissävytteisyydestä tunnettu 22-Pistepirkko alkoi aktiivisemmin koneistaa musiikkiaan 1994 ilmestyneen Rumble City LaLa Land -albumin jälkeen. Tässä kohtaa kulkee myös kokoelman levyjen raja – ensimmäisen kiekon nuotiokitarointi vaihtuu cd-soittimen kelkan pyörähtäessä pohdiskelevaan ambient-garageen.

Toisella levyllä kuullaan myös pari koneistettua versiota vanhoista Pirkko-kaunokeista. Näistä Downhill City -soundtrackia varten vuonna 1999 uudelleentyöstetty versio vanhasta, jo mainitulta Rumble City LaLa Land -albumilta löytyvästä Snowy Dave -suosikista kuulostaa tasapainoisemmalta kokonaisuudelta kuin vuoden 1996 Zipcode -levylle myös Rumble Cityltä jälleenoperoitu I never Said.

Vahvat melodiat sekä sovitukset ovat aina olleet 22-Pistepirkon takuumerkit. The Nature Of -kokoelmalla kyseiset aspektit korostuvat: vaikka kappaleet ovat keskenään paikoin kovinkin erilaisia, on laatu silti kautta linjan tasaista. Ja korkealuokkaista.