Usein prostituutiota ja seksibisnestä ovat tutkineet sosiologit. Nyt prostituutiota on tarkasteltu myös talouden kannalta.

– Kaupallinen seksi on valtaisa bisnes sekä Suomessa että maailmalla. Osa on laitonta ja kuuluu harmaan talouden alueeseen, osa on ei-kriminalisoitua. Joka tapauksessa valuuttaa pyörii paljon ja se on todella organisoitua, aihetta tutkinut FT Marjut Jyrkinen kertoo.

Tutkimuksensa alkuaikoina Jyrkinen kertoo saaneensa osakseen ihmettelyä, koska teki väitöskirjansa Hankenin johtamisen ja organisaatiotutkimuksen laitoksella. Väitöskirjatutkimuksessaan The Organisation of Policies Meets the commercialsation of Sex, Global Linkages, Policies, Technologies Jyrkinen tarkasteli seksuaalisuuden kaupallistamista sekä seksikauppaa ja uutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa koskevia toimintakäytäntöjä ja politiikkaa Suomessa. Ihmettelijät pitivät aihetta marginaali-ilmiönä yhteiskunnassamme.

– Ehkäpä kyseessä on luonnollinen torjuntareaktio. Tutkimisen arvoisiksi nähtäisiin positiivisia asioita kuten Suomen kilpailukyky.

– Aiheena prostituutio on välillä masentava, koska paljolti on kyse lasten ja naisten hyväksikäytöstä, Jyrkinen kuvaa tutkimuskohdettaan. Marjut Jyrkinen on työskennellyt jo pidempään aiheen parissa, mm. tasa-arvoasiainneuvottelukunnassa.

– Henkilökohtaisesti katson, että aihe on globaalin tason iso ihmisoikeuskysymys, joka koskettaa etenkin naisten ja lasten oikeuksia.

Sukupuolten välistä tasa-arvoa korostavassa maassa seksikaupan kasvu ja seksuaalisuuden kaupallistaminen tuntuu ongelmalliselta. Jyrkinen kertoo, että naistutkimuksen sisällä on erilaisia näkökantoja prostituutiosta: Onko naisilla oikeus myydä kehoaan? Onko se emansipoivaa?

– Kaupallinen seksi ratsastaa mielellään tämäntyyppisillä spekulaatioilla, Jyrkinen valottaa.

– Seksikaupassa ihmisiä hyödynnetään kylmästi, ja vapaaehtoisuus voi olla hyvin näennäistä. Usein on myös niin, että organisoitunut rikollisuus ja rikollisryhmittymät haluavat raivata seksikaupan markkinoiden kautta tilaa muuhun lailliseen ja laittomaan liiketoimintaan.

Jyrkinen kehottaa pohtimaan seksipalvelujen käyttäjän eli asiakkaan kuvaa. Yleisesti paheksutaan pedofiilejä, mutta ns. tavallinen asiakas ei ole ’niin paha’. Tähän kulminoituukin yksi kaupallisen seksin tyypillinen piirre. Raja hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän, laillisen ja laittoman välillä hämärtyy.

– Kaupallisen seksin toimijat pyrkivät aktiivisesti siihen, että näitä rajoja hämärretään ja siirretään mahdollisimman pitkälle hyväksyttävän ja harmittoman toiminnan suuntaan.

Jyrkinen mainitsee 1990-luvun tuoneen suuria muutoksia suomalaiseen seksikauppaan.
– Seksikauppa kasvoi tuolloin nopeasti, ja sen vähittäinen normalisoitumien - tai lähinnä normalisoiminen - ovat sidoksissa Suomessa ja Suomen lähialueilla tapahtuneisiin suuriin taloudelliseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Rajojen aukeaminen sekä itään että länteen toi siis muutoksia. Vapaan liikkumisen mahdollisuus ei ole näyttäytynyt suomalaisessa yhteiskunnassa pelkästään positiivisena asiana, vaan seksibisneksen harjoittajat ovat onnistuneesti hyödyntäneet tätä.

– Ei kuitenkaan ole niin, että kaikki paha tulisi Suomen ulkopuolelta ja että me olisimme täällä lintukodossa, Jyrkinen lisää.

1300 kilometriä itärajaa näkyy suomalaisessa prostituutiossa. Jyrkinen arvelee, että seksipalvelujen käyttäjälle voi olla helpompaa oikeuttaa oma käytös, jos seksin myyjä on vierasmaalainen tai kuuluu toiseen etniseen ryhmään. Eikä nyt puhuta vain 1990-luvulla alkaneesta ilmiöstä.

– Kun suomalaiset valtuuskunnat matkailivat idässä kylmän sodan aikana, tämän tyyppiset serviisit olivat osa diplomatiaa.

Väitöskirjassaan Jyrkinen käyttää osuvaa termiä McSexsualisation. Se viittaa pikaruokakulttuurin ihanteisiin: tehokkuuteen ja tuotteiden standardisoimiseen (saat saman tuotteen niin Kiinassa, Euroopassa kuin Jenkeissäkin). Tähän ajatteluun kuuluu myös mahdollisimman nopeiden voittojen maksimoiminen omistajataholle.

Myös seksipalvelujen yhteydessä asiakas voi spesifioida haluamansa. Seksibisnestä leimaa heti ja nyt -ajattelu. Asiakas voi valita esimerkiksi halutessaan kotiinkuljetuksen.

– Kun minulla on rahaa, on minulla oikeus hankkia ihan mitä haluan, huolimatta siitä, mitä muille tapahtuu, Jyrkinen kuvaa seksipalvelujen ostamiseen liittyvää narsistista käyttäytymismallia ja hedonistista eetosta.

Marjut Jyrkinen puhui marraskuussa Naiset ja tietoyhteiskunta -konferenssissa uusista teknologioista ja kaupallisesta seksistä. Hän toivoi, että naisia olisi enemmän mukana tietoyhteiskunnan kehittämisessä, ei seksikaupan liiketoiminnan tuotteina, välikappaleina tai edes uusina kuluttajina. Jyrkinen uskaltaa myös kysyä, vaikuttaako tiettyjen viranomaistasojen miesvaltaisuus prostituutiokeskustelun sävyihin. Lisäksi hän muistuttaa, että esimerkiksi tieto ja tiedon tuottaminen eivät ole sukupuolineutraaleja asioita.

– Suomi on kansainvälisesti tunnettu vahvan teknologisen osaamisen maana, joka on aktiivisesti suuntautunut kohti tietoyhteiskunnan kehittämistä. Tiedon ja teknologioiden tuottaminen ja niihin liittyvät toimijuudet ovat hyvin pitkälle sukupuolittuneita rakenteita, ja ne perustuvat yhä usein sille, että perusnormina pidetään miestä, tarkemmin sanottuna keskiluokkaista angloamerikkalaista miestä. Seksibisnes tarvitsee nuorten naisvartaloiden lisäksi myös teknologiaa. Naiset ja tietoyhteiskunta -konferenssissa Jyrkinen muistutti, että Suomessa uusien informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden merkitys ja usko niihin on hyvin suuri, mikä luo toisaalta jännitettä kaupallisen seksin kasvun ja sen säätelemisen osalta.

– Uudet teknologiat mahdollistavat kaupallisen seksin aiempaa laajemman ja tehokkaamman tuottamisen ja levittämisen globaalilla ja paikallisella tasolla. Tästä esimerkkejä ovat mm. internetpornografia, roskapostina sähköposteihin tipahtava seksi/porno-spam, pornografia- ja prostituutiokuvastoa käyttävät konsolipelit ja kännykkäsovellukset pornografialle.

Jyrkinen huomauttaa, että Suomen korkeaa teknologista osaamista arvostetaan suuresti ja siksi uusista teknologioista muodostuu yhteiskunnassamme eräänlainen pyhä lehmä, jonka toimintaa ei sovi kritisoida eikä rajoittaa.

Jyrkinen osaa kertoa yksityiskohtaisesti, kuinka seksituristi rakentaa ostosmatkansa teknologian avulla. Asiakas voi aloittaa matkan suunnittelun kartoittamalla Sortavalan tai Pattayan tarjonnan netin kautta. Chattailu niiden kanssa, joilla on kokemusta kohteesta, mahdollistaa tuotteen ja laadun vertailun. Ostopäätöksiä ja tilauksia voi vaivattomasti tehdä kännykällä. Murroskohtana Jyrkinen mainitsee helppokäyttöiset videokamerat. Liikkuva kuva on helppo laittaa nettiin. Verkon kautta kaikki liikkuu ja ketjuuntuu. Uusien teknologisten innovaatioiden ja sovellusten kautta seksikauppa saa jatkuvasti uusia muotoja. Esimerkiksi kännyköiden tarkentuvat kuvaruudut ja värinäytöt houkuttelevat seksibisneksen harjoittajia sisältöpalvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen.