Retuperän WBK, Otaniemen-kuulu palokuntaorkesteri, vietti perinteistä 70-vuotisjuhlaansa Töölönlahden palokuntatalolla perjantaina 4.4.2003. Paikka on opittu tuntemaan myös Finlandia-talona.
Konsertin aluksi tasavallan letkumestari Leevi Letkutsalo toivotti ”myöhässä tulleen” yleisön tervetulleeksi. Myöhästyminenhän johtui vain siitä, että palokuntaorkesteri ei ollut hankkinut riittävästi henkilökuntaa valkoseinäisen palokuntatalon narikoihin, joten myöhästymiselleen yleisö ei itse mahtanut mitään.
Letkutsalo lupasi ensimmäisen kappaleen Big McBethin olevan tylsä, pitkäveteinen ja mitäänsanomaton. Hän oli oikeassa. Silti kohtelias yleisö pysyi hiljaa koko kappaleen ajan ja jopa taputti sen jälkeen. RWBK:n oli soitettava lisää.
Seuraava, Johan Nyton Pahin säveltämä kappale Wartburgerishe Konzert jatkoi alun purilaisteemaa. Kappale oli kevyen huojahteleva, silloin kun ei yltänyt Warren maksimitempoon.
Illan lihaksikkain esitys oli – ei suinkaan rytmikäs palomiesvoimistelu, vaan Jorma Uotisen tanssahtelu. Hameen heiluttelusta huolimatta show oli kovinkin miehinen. Musiikkitajuinen Uotinen tanssi tahdissa RWBK:n soitannasta huolimatta.
Seuraavan biisin jälkeen yleisö pääsi huokaamaan helpotuksesta ja sammuttamaan janoaan palokuntatalon baariin.
Toisella puoliajalla kuultiin muun muassa D-molli Stockalta. Kappale kertoo nuoresta majavasta, joka eksyy suureen kaupunkiin ja kuolee Stockmannin ja Akateemisen kirjakaupan välillä. Kappale oli niin surullinen, että yleisön oli turvauduttava vähintään kuohuviiniin.
Juoma olikin tarpeen, sillä seuraavaksi jouduimme näkemään ”malliesimerkin klassisesta palomiesvoimailusta”. Esitys oli sanoinkuvaamaton. Kerrottakoon sen verran, että voimailijat olivat notkeita kuin 1930-luvun ensiluokan oppilaat liikuntatunnilla, vaikka mainostivatkin itseään jäisiksi ja jäykiksi.
Huilun haistattelijana toimi Petri Alanko, jonka kakkoslaji pyöränpumpun soitto saavutti tällä kertaa suuremman suosion. Alanko tunnetaan muun muassa erään, ”lähinnä radiossa soittelevan” sinfoniaorkesterin soolohuilistina. RWBK:n mukaan hän on täysin vakavasti ottava muusikko. Ehkä Alangon ottaminen tapahtui hänen hyvän kotikasvatuksensa ansiosta kuitenkin vain backstagella.
Torvimusiikkikonsertin jälkeen yleisö oli – samean häkeltynyt.
RWBK:n uutta tuplalevyä kannattaa kysellä orkesterin jäseniltä. Pakkaus sisältää levyt Retuperän 9. ja RWBK valioita, sarja 10 sekä 70-vuotismatrikkelin.